Juhlamaraton

Nyt on onnellisesti takanapäin järjestyksessään 30. Helsingin City Marathon, juhlamaraton.
Meitä oli tasan kaksi tusinaan joka kerran mukana ollutta juhlistamassa katkeamatonta ketjuamme. Saimme olla yhteisessä kuvassa, jota näytettiin TV:n urheiluruudussakin ja saimme aina näin viiden vuoden välein jaettavan erikoispaidankin, nyt siis tekstillä: 30 kertaa mukana. Jokaiselle osanottajallehen annetaan normaali juoksun paita, jossa tällä kertaa teksti: 30. juhlamaraton. Joka kerta jaettava melko kookas pronssinen mitalikin oli tavallisuudesta poikkeava oikein Helsingin kaupunkia tuomiokirkkoineen esittävällä värivalokuvalla varustettuna.

Tulosluettelon perusteella näyttäisi siltä, että yhdeltä meistä kahdesta tusinasta olisi matkanteko jäänyt kesken, koska häntä ei näy tulosluetteloissa. Aika sitkeätä porukkaa olemme. Nyt tosin ensi vuonna on odotetavissa poisjäämisiä, olihan tällä kerralla päämääränä juuri tähän juhlamaratoniin osallistuminen. Olen vertaillut vuosien varrella meidän keskinäistä paremmuuttamma, josku olen ollut ekakin, nytkin ajastani huolimatta oli porukan seitsemäs. Vaivoja on muillakin, kuten kahdella muullakin joka kerta mukana olevalla satakuntalaisella Pertti Gustafssonilla ja Kalle Lempaisella, he tulivat maaliin yhdessä ajalla 5.22.01.

Vaikka juoksu olikin elämäni toiseksi heikoin, niin silti edellisvuotinen tulos parani viitisentoista minuuttia ollen nyt 4.30.44. Aikaan täytyy olla tyytyväinen, vaikka se onkin yli kaksi tuntia ennätystäni heikompi. Olenhan potenut kantapääkipua jo parisen vuotta, juoksuharjoittelu ei ole senkään takia ollut täysipainoista. Vamma leikataan vielä tässä kuussa, tarkoituksella leikkaus on ajoitettu maratonin jälkeen, jottei Helsingin maratonin yhtenäinen ketju olisi ollut vaarassa katketa. Huonohkon kunnon lisäksi sääkin oli melko lämmin yli 20 astetta ja kostea. Olisihan se tosin voinut olla vaikka kymmenen astetta korkeampikin, onhan näitä helteitä tänä kesänä riittänyt.

Kaiken kaikkiaan maraton oli hyvin tavanomainen, ilmottautuneita 6.600, joista maaliin asti pääsi 5.100. Kato on aina melkoinen. Nytkin sai ohitella kävelijöitä jo kymmenestä kilometistä lähtien, kun poikkeuksellisesti lähdin melko takaa, niin että todellinen chip-aikani 0n neljä minuuttia parempi kilpailuaikaa, koska vasta neljä minuuttia lähdöstä pääsi ylittämään lähtöviivan ja varsinainen juoksu voi alkaa. Lähdin 4.30 karsinasta, nykyisin on kuhunkiin aikaan tähtäävillä ohjejuoksijat ja hyvin he hommansa hoitivat, kun matkalla vähän otin heihin etumatkaa, kolmenkympin jälkeen he ohittivat enkä pysynyt mukana, mutta ilmeisesti he alittivat vähän määräaikaansa, kun itsekin kuitenkin pääsin juuri siihen tavoitteeseen todellisella matkaan käytetyllä ajalla.

Kaikilla arvonsa tuntevilla pääkaupungeilla on omat maratoninsa. Tukholman maraton on kärkipäässä, sinne olisi tulijoita enemmän kuin voidaan ottaa pitkälti yli kymmenen tuhatta. Helsingin maraton on sinnitellyt näissä samoissa 6.000 osanottajan määrässä eikä se siitä näytä nousevan, ei onneksi laskekaan. Ulkolaisten osuus tosin on vähän kasvamassa, nytkin heitä taisi olla yli 500. Reitti on kyllä kaunis näyttäen merellisen Helsingin parhaita puolia, mutta kovia mäkiä on useita eikä mukulakivikatukaan Esplanaadilla on parasta juostavaa, vaikka juuri siellä onkin eniten kannustajia. Tavoite on taas vuoden päässä toivottavasti leikkauksen jäljiltä tervein jaloin.