tiistai 14. joulukuuta 2010

Miksi kansanedustajaehdokkaaksi

Kansanedustajaehdokuuteni lankesi osalleni niin kuin sanotaan Manulle illallinen. Tavallaan edustan jatkuvuuutta uudistuvassa ja kasvavassa joukossamme. Vain Pasi Mäenranta Raumalta on mukana edelliskerralta lisäkseni. Jo kansalaisvelvollisuuteni äänestäjiäni ja puoluettamme PerusSuomalaisia kohtaan on olla mukana, sainhan edelliskerralla eduskuntavaaleissa lähes 5 000 ääntä ja eduskuntapaikkkakin jäin vain muutaman sadan äänen päähän. Sen jälkeen olen saaanut kansalaisten luottamuksen ääniharavana Kankaanpään kaupunginvaltuustovaaleissa 560 ääntä, Länsi-Suomen Osuuspankin edustajajiston vaalissa omalla paikkakunnallani ja seurakuntavaaleissakin saimme kaksoiskärjen hyvän ystäväni Jari Koskelan kanssa äänin 215 ja 197. Näin haluan olla kannattajieni käytettävissä näissä edessä olevissa käänteentekevissä eduskuntavaaleissa. Olemmehan myös Satakunnassa niin kuin muuallakin hankkimassa oikein jättipottia kansan voimakkaasti osoittaman muutoshalun ja valtaapitäviin oikeutetusti suuntautuvan kritisoinnin johdosta.

Omaan mielestäni monipuolista kokemusta oltuani mukana jopa legendaaristen Veikko Vennamon ja Eino Poutiasen kanssa SMP:n eduskuntaryhmässä. SMP:n kansanedustajana olimme sekä oppositiossa että hallitusvastuussa. Toimin sekä ministerien Pekka Vennamon että Raimo Vistbackan poliittisena sihteerinä. Papin tehtävissä on kokemusta monelta eri alalta kahdenkymmenen vuoden ajalta. Ja nyt 24 vuoden jälkeen on täysin realistiset mahdollisuudet palata kansan voimakkaalla tuella eduskuntaan. Ajattelin sen olevan jopa ennätyksen, mutta parast´ aikaa edustajana oleva entinen oikeuskansleri Jakob Söderman palasi eduskuntaan 25 vuoden jälkeen.

Kokemuksen vankalta pohjalta maratonjuoksijan lujalla kunnolla toimin kaikin puolin kuitenkin vahvasti ajan valtimolla puolueessamme, joka ei ole ryvettynyt vaalirahasekoilussa eikä oman voiton pyynnissä. Haluankin sanoa vahvan vastalauseen kaikenlaiseen kähmintään, siksi luovutan koko kansanedustajan palkkani hoitotyöntekijöiden palkkaamiseen. Ja yhä edelleen mottonani voi olla jo aiemminkin tulitikkulaatikoissani ollut Veikko Venamonkin käyttämä ajaton iskulause: Rötösherrat kiinni.

Haluan olla ajamassa pienituloisten ja helposti syrjään jäävien lähimmäistemme asioita aivan henkilökohtaisten asioiden korjaamisessa kuin tietysti myös yleisellä tasolla etuuksien ja lainsäädännön avulla. Tarvitsemme työtä, yritteliäisyyttä ja toimeentuloa kaikille suomalaisille ja rakennamme yhteiskuntaamme nimenomaan suomalaiskansalliselta pohjalta säilyttäen maamme pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.

Ei kommentteja: