Presidenttikin ottaa kantaa päivänpolitiikkaan, vaikka hänen pitäisi olla sen yläpuolella. Hän toppuuttelee kansan ilmiselvästi esittämää toivetta PerusSuomalaisten suuresta vaalivoitosta sanomalla, ettei nyt tarvitsekaan valita pääministeriä suurimman puolueen puheenjohtajasta.
Mutta käytäntöhän on ollut toinen Harri Holkerin hallituksen ollessa viimeinen, jossa pääministeri ei ole ollut suurimman puolueen puheenjohtaja. Me maaseudunpuoluelaisetkin olimme Holkerin hallituksessa ja itse sain olla ministerien Pekka Vennoman ja Raimo Vistbackan sihteerinä.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja politiikan toimittajana pitkään toiminut Risto Uimonen on julkaissut kirjan Pääministerin puhuva pää. Hänen edellisen kirjansa Median mahti olen arvostellut vuosi sitten blogissani, hän esitteli sitä meille veteraanikansanedustajille kokouksessamme.
Uimonen kertookin uusimmassa teoksessaan miten Esko Ahosta alkaen tapahtui muutos, kun aiemmat pääministerit olivat presidentin tukemia, Aho aloitti uuden käytännön nousemalla pääministeriksi vaalien suurimman puolueen puheenjohtajana. Näin teki myös hänen seuraajansa Paavo Lipponen ja sitten samoin kolmen ketjuksi muodostuneet keskustan puheenjohtajat. Ensin Anneli Jäätteenmäki, joka joutui pikaisesti luopumaan tehtävästään. Samoin kävi hänen seuraajalleen Matti Vanhaselle joskin vasta toista hallitustaan johtaessaan, ja häntä seurasi sitten keskustan uudeksi puheenjohtajaksi valittu tällä kaudella yhden vuoden pääministerinä toimiva Mari Kiviniemi.
Omaksuttu käytäntö on siis kiistaton. Vaalit voittaneen puolueen puheenjohtaja on ryhtynyt pääministeriksi. Miksi nyt presidentin pitää puuttua peliin. Siksikö, ettei kansa vain äänestäisi väärin ja ettei vain väärä henkilö tulisi pääministeriksi. Kaikki mahdollisuudethan ovat nyt avoimia, myös PerusSuomalaisten Timo Soinin nouseminen suurimman puolueen johtajajaksi. Ja häntä ei presidentti päästäisi pääministeriksi.
Ensin käydään kuitenkin vaalit, antaa kansan ratkaista niin kuin tähänkin asti. Näyttää kuitenkin siltä, että tekevät muut mitä tahansa, aina sataa meidän perusässien laariin. Niin tekee tämä presidentinkin hätäinen kannanotto. Ja sitä tekee Jörn Donner ruvettuaan rkp:n ehdokkaaksi ainoana motiivinaan estää PerusSuomalaisten nousua. Eipä taida Donneristakaan tällä kertaa olla puolueemme nousukiidon katkaisijaksi edes Helsingissä omassa vaalipiirissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti