Tasavallan Presidentti Tarja Halonen, presidentti Mauno Koivisto puolisoineen ja presidetti Martti Ahtisaari kunnioittivat läsnäolollaan ja suurilla kukkaseppeleillä tänään Helsingin tuomiokirkossa Harri Holkerin siunaustilaisuutta. Samoin teimme me eduskunnan puhemiehistö laskemalla seppeleen kolmeen mieheen ja valtioneuvosto, josta seppeleen laskivat Jyrki Katainen ja Juttu Urpilainen. Tietysti omaiset olivat ensi sijassa ja kirkon täytti myös laaja ystävien joukko.
Vaikuttavassa surujuhlassa siunauksen suoritti kurssitoverini emerituspiispa Eero Huovinen Harri Holkerin veljen Matin avustamana. Muistopuheen piti pääministeri Katainen. Jaakko Ryhänen ja Cantores Minores lauloivat, urkurina toimi Seppo Murto ja kanttorina Harri Viitanen, joka säesti myös muistotilaisuudessa Säätytalolla Jaakko Ryhästä ja sellisti Panu Luostoa. Muistopuheita pitivät Suvi Rihtniemi ja Martti Ahtisaari.
Suomen kirkon primus inter pares Eero Huovinen luonnehti valtioneuvos Harri Holkeria velvollisuudentuntoisena suomalaisena isänmaan miehenä, joka kantoi alttiisti uhrauksiin asti vastuuta niin oman maan kuin laajemmin koko maailmamme asioista. Kotikasvatuksesta ja lapsuuden partioliikkeestä alkunsa saaneista vaikutteista hän ammensi. Hän lähti perusarvoista, ja näin oma maa ja koko maailma yhtyivät kristillisessä elämänkäsityksessä: Sillä jos me elämme, me Herralle elämme ja jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. Sentähden, jos me elämme tai kuolemme, niin me olemme Herran omat (Roomalaiskirje 14: 7-9).
Näin politiikassakin toimiminen edellyttää sen ymmärtämistä, ettemme elä itsellemme. Näin voimme elää yhteistä elämää. Itsellemme eläissämme joudumme eroon toivosta ja tulevaisuudesta eikä meistä ole yhteiskunnan rakentajiksi, jolllainen Harri Holkeri oli koko elämänsä ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti