27. pitkäplakkari, joululauluja Lohikon vanhainkodissa, auto ojanpenkalla, lenkillä pimeässä metsässä Kunkulla, siinä sattumuksia viattomien lasten päivänä riittämiin.
Kankaanpään pitkäplakkari on vuosittain Kankaanpää-Seuran valitsema tunnustus. Tänään se osui allekirjoittaneeseen pitkäplakkariliiveineen, rintamerkkineen ja kunniakirjoineen. Suuri kunnianosoitus kiitoksena monipuoliselle vapaaehtoistyölle ja pitkälle vaikuttamiselle myös politiikan saralla, vuodesta 1968 lautakunnissa, v:sta 1975 valtuustossa ja ensimmäisen kerran v:sta 1979 eduskunnassa. Pitkäplakkari on nimetty vuodesta 1985 lähtien, ensimmäisenä Seppo Päivike, joukossa myös enomies professori Kauko Räike 2003.
Veteraaniveljien ja yhden veteraanisisaren kanssa lauloimme yhdessä talon väen kanssa joululauluja Lohikon vanhainkodissa. Monta tuttua ja oudompiakin joukossa oli kokoontunut saliin vielä näin neljäntenä joulupäivänä. Vielä 1700-luvun lopulle vietettiin oikein virallisestikin neljää joulupyhää, sen jälkeen on tyyydytty kahteen, mutta ei neljäkään mitenkään hullumpaa olisi. Onhan nykyään pitkät lomat ja lomapäiviä voisi siirtää tähän joulun yhteyteen esim. pekkaspäiviä tms.
Laulaessamme auto ihan omia aikojaan oli ajautunut parkkipaikkaa reunustavaan ojaan nokalleen, peräpää pystyssä ojan penkalla. Olisi ollut vaikeaa saada autoa ylös, ellei paikalle olisi tullut auton nähnyt nuorimies maastoautollaan. Maasturin perässä oli valmiina kettinkiä, jolla Toyota nousi kevyesti tielle. Aivan vieressä oli koivukin, mutta onneksi auto ilman ohjaustakin oli vierinyt (ilman käsijarrua) aivan koivun viereen. Mitää jälkiä ei autoon tullut! Lämmin kiitos ystävälliselle auttajalle. Olen kyllä pitänyt vanhainkodin parkkialuetta tasaisena, mikä ei siis pidäkään paikkaansa.
Illan suussa käytin taas tilaisuutta hyväkseni, kun maasto on melkein lumeton, että olin lenkillä vedenottamolta Kuninkaanlähteelle ja sieltä ns. kympin lenkkiämme Hämeenkankaan toista puolta takaisin tutka-asemalle, mutta pimeys pääsi yllättämään. Juoksu oli muutettava kävelyksi jottei kompastuisi ja etsittävä leveämpiä teitä pelkkien polkujen sijaan. Pienten harhailujen jälkeen löytyi oikeatkin paikat ja autokin pimeyden keskeltä. En suosittele ainakaan oudommille, meille ahkerimmille lenkkeilijöille Kunkun maastot ovat niin tuttuja, että sokkonakin tie löytyy. Aika pimeää kyllä osaa olla jo jo aikaisin heti kello 17 jälkeenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti