Seuroissa ystäväkodissa, jonka isännän kanssa jo viisikymmentä vuotta sitten ensi kertaa olimme Herättäjäjuhlilla Joensuussa, jonka muistamme edelleen kuin eilisen päivän. On kyllä valokuviakin muistia virkistämässä. Näin pitkältä aikajänteeltä olemme ystäviä ja ystäväkansan jäseniä. Kyllä siis kelpasi olla seuroissa siioninvirsiä veisaamassa 80 kilometrin päässä Kauhajoella.
Pakkanen huiteli palatessa talven ennätyslukemissa Lauhavuoren tietämissä jopa -18 astetta, talvi parantaa otettaan, mutta seuratuvassa on aina kotoisaa. Turhaan ei herännäisyyteen ihastuneiden ihmisten haastatteluja sisältäneen kirjankin nimeksi ole laitettu Lämpimään tupaan. Näin pakkasenkin keskeltä sisään seuratupaan pääsy lämmittää sisältä jos ulkoakin eli koko ihmistä.
Syksyn eduskuntatyön johdosta en päässyt joka toinen torstai pidettäviin Porin siioninvirsiseuroihin. Nyt kuluneella viikolla sinne lopulta voi mennä käymään ja katastamaan tuttua seuraväkeä. Joukossa on aina paljon myös pappeja, nytkin ainakin puoli tusinaa. Virretkin olivat puhuttelevia kuten aina siioninvirret.
Kauhajoen seuroissa oli mukana Herättäjä-Yhdistyksen kansainvälisen työn sihteeri Alpo Järvi ja Lilja Lindholm Lapualta. Ilkka Tuikkala, alkuaan Kiuruveden poikia, muisteli muun ohessa myös kouluaikojaan, kun Tatu Malmivaara ja Viljo Porkola pitivät koulun aamuhartauksia ja virret veisattiin aina kokonaan, pitkätkin.
Kauhajoen seuroissa näin myös talonväkeen kuuluvan tosin omaan kotiin muuttaneen kummipojankin ja isäntäväkeä oli kolmen ikäpolven verran, aivan pieniäkin Samin lapsia. Niinpä isovanhemmille on jo kertynyt kuusi lastenlasta kun omia poikia on neljä. Pojasta polvi paranee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti