Suomen siniristiliput salossa ovat parhaimmillaan hulmutessaan reippaassa tuulessa niin kuin nyt oli kaatuneiden muistopäivänä, joka on yksi tärkeimmistä ja myös parhaiten huomioduista liputuspäivistämme.
Liput liehuivat myös sankarihaudoillemme tehdyillä kunnianosoituskäynneillä seppeleenlaskujen yhteydessä. Niin tälläkin kertaa myös Kankaanpään sankarihauta-alueella. Järjestöjen lippurivistö- kulkue kunniavartijoineen oli pitkä. Mukana olimme me kolme veteraanijärjestöä. Heti Suomen lipun jäljessä sain olla kantamassa Sotainvalidien lippua vartijoina Toivo Lautaoja ja Aaro Holma. Seuraava tuli Sotaveteraanien lippu Jouko Uusitalon käsissä Mauno Kukkumäen ja Sakari Peuralan vartioimina ja kolmantena oli vuorossa Rintamaveteraanit Jussi Maljasen ja Leevi Aarniokosken hoteissa. Sitten seurasivat eri maanpuolustusjärjestöt.
Niinisalon varuskunta järjestää aina tämä hiljentävän hetken kovaäänisineen, juhlapuheineen ja sankaripatsaan kunniavartioineen sekä fanfaarien soittajineen. Myös korsutöpinä esiintyi.
Myös näin toteutamme syvään iskostunutta totuutta: veljeä ei jätetä. Näin myös tämän jumalanpalveluksen päälle pidetyn juhlahetken jälken, kun kävimme onnittelemassa 91 vuotta täyttävää veteraania ja seuraavana päivänä, kun saimme pistäytyä samalla asialla 94 vuotta täyttäneen veteraanin luona.
Veteraaniemme ja sankarivainajiemme muisto on velvoittava ja sitä kannattaa vaalia meidän jälkipolvienkin. Ilman heitä emme vapaassa isänmaassa touhuaisi kukin oman mielemme mukaisesti.
