Jo valkenee kaukainen ranta/ ja koillisest aurinko nousee/ ja autereet kiirehtii pois,/ kosk Pohjolan palkeet käyvät,/ kosk mennyt on yö,/ kosk kimmeltää kesäinen aamu/ ja linnut ne laulelee. Voiko sen kauniimmin sanoa kuin Aleksis Kivi, tämän yöttömän yön ja kesän suuren juhlan, juhannuksen