Sanotaan, ettei paljojen kirjojen tekemisellä ole loppua, mutta eduskunnan alkuvuoden lehtipinkkoja pienentäessä täytyy sanoa, ettei paljojen lehtienkään tekemisellä ole loppua. Mutta niin kuin kirjoista on sanottu, ettei niin huonoa kirjaa olekaan, ettei siitä jotain voi oppia, vähintään sen, ettei niin huonoa kirjaa olisi kannattanut kirjoittaakaan, niin kyllä kaikista lehdistäkin on oppimista ainakin jossain mielessä.
Hyvistä ohjeista ja elämäntavoista voi lukea monestakin lehdestä. Meiltä Kankaanpäästä ylioppilaaksi kirjoittanut hyvä voimistelutoverini Matti Rimpelä on käynyt Opettaja-lehden mukaan Jyväskylän kouluissa luennoimassa hyvinvoinnista. Pahoinvoitihan alkaa nykyään usein jo kouluiässä. Hyvinvointia voi oppia aivan samoin kuin lukemista ja laskemista. Se rakentuu vuorovaikutustaidoista, elimistön viestien ymmärtämisestä, arjen rytmeistä ja itsestä huolehtimisesta.
Ja hyvinvointi rakentuu yhteisöissä, joita lapsilla on useita: perhe, päivähoito, koulu, harrastukset, media, katu eli kaveripiiri. Ei muuta kuin kehitetty hyvinvointimittari käyttöön kaikissa kouluissa!
Ehkäisevän päihdetyön Terveyslehdessä kerrotaan niin alkoholin kuin tupakankin haittatekijöistä, työelämän ja koko elinajankin lyhenemisestä. Uskomaton luvun eli 17 työpäivää vähemmän vuodessa tekee tupakoiva työntekijä tupakkatauoillaan tupkoimattomaan verrattuna. Lisäksi tulevat sairaspoissaolot. 5-10 päivää enemmän kuin savuton työntekijä. Tupakakoinnin aiheuttamiin sairauksiin kuolee vuosittain 5000 suomalaista. Kannattaa siis olla tupakoimatta, vaikka lehden väittämää: " tupakoinnin lopettaneen riski sairastua tai kuolla pienenee huomattavasti" ei täysin voikkaan allekirjoittaa, koska me kaikki kuolemme, tarkoitetaan tietysti tupakoimattoman eliniän pitenemistä.
Kuntien tehtäviin luetaan myös ehkäisevä päihdetyö, mutta useimmiten se on täysin laiminlyöty resulssien puutteessa tai tietämättömyyden vuoksi. Siksi kuntapäättäjät toivovatkin valtiolta apua alkoholohaittojen ennaltaehkäisyyn. Tämä alue on yksi niistä lukemattomista valtiovallan kunnille sysäämistä sinänsä tärkeistä tehtävistä, mutta joiden tekemiseen ei pikkusormellakaan ole osoitettu ukko-valtion taholta määrärahoja. Tällaista kehitystä on syystä arvosteltu. Niinpä tuntuu täysin nurinkuriselta, että kunnissa joudutaan uhraamaan paljon varoja päihdehaittojen hoitoon, mutta valtiovalta ei ole valmis lainsäädännöllisin toimin, esimerkiksi rajoittamalla alkoholimainontaa, tukemaan kuntia haittojen ennaltaehkäisemisessä.
Ja tärkeintä on tietysti yksityinen ongelmiin ajautunut ihminen, siitä Terveyslehdessä on järkyttävänä esimerkkinä 30-vuotiaan Sepon tarina. Ja samankaltaisia tosikertomuksia päihdelääkäri Antti Holopainen tuntee satoja ellei tuhansia. Tilastojen mukaan heidän määränsä vain kasvaa. Nämä päihdekierteeseen ajautuneet nuoret syrjäytyvät ja elävät keskimäärin 20 vuotta lyhyemmän elämän kuin muut. Portti vaikuttavan avun piiriin on tällä porukalla epätoivoisen ahdas. Eikä sitä helpota yhtään poliitikkojen suuriääniset puheet ja iesim. nykyisen presidentin vaatimukset asiantilan korjaamiseen. Olisi tekojen aika!
