Neljän suurimman puolueen puoluesihteerit keskustelivat radiossa ehdokashankinnasta. Vaikeata tuntui olevan kaikilla, sama tuntuma on myös täällä kentällä ehdokkaita etsittäessä.
Tuntuikin melko ihmeelliseltä, kun ohjelmaan tuotiin galluptutkimuksen tulos, jonka mukaan kolmasosa kansalaisista olisi halukkaita kunnallisvaaliehdokkuuteen. Tietysti kyselyyn on helppo vastata myönteisesti, mutta tosipaikan tullen onkin jo toinen ääni kellossa.
Lienee taas kerran tehty täydellinen 0-tutkimus, joita riittää, kuten esimerkiksi pihan puolella on vähemmän liikennemelua kuin kadun puolella jne. Tuloksen tietää tutkimattakin.
Tässä kunnallisvaaliehdokaskyselyssäkin olisi pitänyt kysyä ei pelkkää halukkuutta, vaan kuka todella rupeaa ehdokkaaksi. Olisi tullut todella pieni prosenttiluku. Kenttätyössä sen tuntee.
Kuitenkin kunnon vaalien aikaansaamiseksi ehdokkaita pitäisi olla riittävästi: eri ikäisiä, eri osista kuntaa, eri ammateista, molempia sukupuolia. Tunnettavuuskaan ei olisi pahitteeksi. Tietysti tieto, taito ja kokemus ovat tärkeitä kuten myös yhteistyökykyisyys ja ihmisläheisyys. Kun loppujen lopuksi tätä kaikkea ajattelee, ei malliehdokasta taida edes löytyä, emme kukaan ole täydellisiä.
Tärkeintä on sittenkin oma halukkuus ja innostus. Ajankäyttö näyttää monilla olevan suurin este ehdokkuudelle, nykyisin työelämä vaatii paljon ja perheellekin pitäisi löytyä aikaa. Siksi ehdokkaiksi rupeavat ansaitsevat kaiken kunnioituksen, kun ovat valmiita käyttämään omaa aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseksi.
Rohkeasti vaan esiin ja ehdokkaaksi tekemään kunta J Y T KY Ä eduskuntajytkyn jatkeeksi, kaikki mahdollisuudet siihen on, poliittinen tilanne kun on kaiken kaikkiaan mitä herkullisin, uutta lahjomatonta voimaa kaivataan kehiin!
