Juhlajumalanpalveluksessa itsenäisyyspäivänä

Neljä presidenttiparia etupenkissä ekumeenisessa itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksessa on sellainen näky, ettei sellaista ainakaan miesmuistiin ole voinut tapahtua, muutenkin tuomiokirkkoon kokoontumisemme oli vaikuttava joskin esimerkiksi meitä kansanedustajia paikalla oli korkeintaan neljännes.



Tuomiokirkon poikakuoro lauloi upeasti ja kaikki kirkkomusiikki oli taattua suomalaiskansallista tuotetta kuten Jean Sibeliusta, Taneli Kuusistoa, Sulo Salosta, Olavi Pesosta ja uudempia kirkkomusiikin säveltäjiämme. Virret tuttuja sydämeen käyviä adventti- ja isänmaanvirsiä.



Arkkipiispa Kari Mäkinen oli löytänyt teksteiksi Saarnaajan kirjasta ja Matteuksen evankeliumista maamme johtotehtävissä toimiville puhuttelevia opetuksia. Edellisessä kerrotaan piiritetystä kaupungista, jonka olisi voinut pelastaa köyhä viisas mies, mutta häntä ei kuunneltu: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään eikä hänen sanojaan kuunnella. On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajien huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi. Evankeliumissa puolestaan kerrottaa Jeesuksen omasta esimerkistä: Joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Niin kuin Jeesus itsekään tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Siinä sitä oli puhdasta Jumalan sanan säilää ja itsetutkistelun aihetta itse kullekin kuulijalle tarvitsematta juuri mitään sananselitystä.



Meidän ei sittenkään tarvitse pitää tärkeimpänä taloudellista menestystä tai uskon kovaa varmuutta, vaan lähimmäisemme hiljaisen ihmisen kuulemista ja huomioonottamista. Siitä voisi lähteä koko yhteiskuntamme tervehtyminen, jota tarvitsemme kipeästi. Sen voi käsin kosketettavasti tajuta taas kerran Hakaniemen torilla, jonne kirkonmenon jälkeen menimme seuraamaan Hurstin itsenäisyyspäivän pitkiä soppajonoja. Viesti siellä oli yksinkertainen, emme tarvitse sanoja vaan tekoja.



Kirkossa muuten ekumeenisen sanamuodon mukaista Isä meidän rukousta lukiessamme tuli väkisinkin mieleen pyytäessämme anteeksi velkaamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme, että tarkoittaako tämä myös nyt edessä olevia Kreikan velkojen anteeksiantamisia. Oman kirkkomme käyttämässä sanamuodossa velkojen sijalla puhutaan synneistä, joka lienee sittenkin parempi versio!