Perjantain sprinteissä pääsi Kankaanpään Urheilijoiden viime talven 50 km:n suomenmestari Ristomatti Hakola B-finaalin neljäntenä koko kisan kymmenenneksi. Fyysisesti tämä kilpalaji on epäinhimillinen: eihän yleisurheilussakaan 800-1500 metrin juoksijoilla ole samana päivänä kuin yksi kilpailu, nyt hiihtäjillä on vähintään kolme kisaa lyhyillä väliajoilla.
Minäkin kävin paikalla lauantaina. Menin hiihtämällä Kunkulta ja totesin lentokentällä kovan tuulen, joten kovaa porukkaa, jotka siellä olivat katsomassa. Metsän suojassa tuuli ei niinkään tuntunut, mutta siellä latu ei ollut kovin hyvin tasatahdilla lykittävissä. Talven yhdeksäs hiihtolenkki ja ensimmäistä kertaa täytyi todeta voimien lopahtaminen. Ennen on koko matka Jämiltä takaisin yhtä ylämäkeä lukuun ottamatta sujunut tasatahtilykyllä, mutta nyt ei.
Sunnuntaina ajoin oikein auton Jämin liepeille ja menin siitä suksilla harjun päälle katsomaan miesten hiihtoa. Aika kovaa porukkaa oli hiihtämässä. Kun tuntee Jämin mäet, riittää kapuamista mäkien päälle ja huimia alamäkiä alas. Yhden sellaisen päällä katselin hurjaa menoa, kun jyrkkä alamäki vielä mutkasi alhaalla. Juosten olen kyllä sitäkin mäkeä mennyt ylös ja alas, en kyllä enää suksilla.
Ristomatille sattui haaveri, joka pudotti sijoituksen yli kahdenkymmenen. Side oli rikkoutunut ja vaihtosuksella täytyi sitten jatkaa matkantekoa. Kuinka nopeasti lie saanut uuden suksen jalkaansa ja minkälainen oli sen voitelu. Urheilu on joskus tällaistakin.
Kaiken kaikkiaan hienot kisat Jämillä, ja isoja tapahtumia on tulossa edelleen helmikuussa parikin kappaletta. Hyvää mainosta Jämille ja miksei koko seutukunnallekin.
