Satakunnan Kansassa on menossa juttusarja Satakunnan kansanedustajista, juttu ilmestyy aina launtainumerossa, tänään haastattelija ja kuvaaja kävivät tekemässä juttua meitillä, saatiin jutella syntyjä syviä, vaikka tietysti paljon jäi puhumatta, onhan poliittinen ura alkanut velimiehen tultua valituksi neljän smp-läisen valtuutetun joukkoon Kankaanpäässä v.1968 ja tukimiehenä jouduin myös eri lautakuntiin. Jutun pitäisi ilmestyä lehdessä ensi viikonvaihteessa.
Vuoden 1978 presidentinvalitsijamiesvaalissa velimies tuli valittua Veikko Vennamon valitsijamieheksi ja minut valittiin seuraavana vuotena 1979 eduskuntaan, jossa olin vuoden 1987 vaaleihin asti eli kaksi kautta ja sitten kuuden kauden eli 24 vuoden jälkeen vuonna 2011 alkoi kolmas edustajakausi.
Mukana olen ollut ehdokkaana kaiken kaikkiaan kuusissa eduskuntavaaleissa, ensi kerran eduskuntavaaleissa olin v.1975 ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä opiskeluaikana, sitten toiset epäonnistuneet vaalit pudotessani pois eduskunnasta v.1987 ja kolmas läpimenemätön vaali oli 2007, jolloin jäin muutaman sadan äänen päähän valinnasta. Kolme läpimenoa ja kolme vastaavasti läpipääsemätöntä eli tasoissa ollaan. Paras äänimäärä on ollut 1983 vaaleissa yli 16.000 ääntä ja toiseksi paras 1979 lähes 10.000 ääntä. Kun kansa on puhunut, siitä ei ole valitusoikeutta, vaan siihen on tyytyminen.
Tällaisenkin elämän varrella on syntynyt monelaisia muistoja, joita aina näin tilaisuuden tullen on hyvä palauttaa mieleen, vaikka ei muistossa eläisikään, vaan lujasti tässä päivässä katse suunnattuna vakaasti tulevaan, josta tietenkään ei koskaan voi tietää mitään varmaa. Eilen juuri sain sanoman samanikäisen luokkatoverini kuolemasta Helsingissä, hautaus on kyllä täällä Kankaanpäässä. Voi vain sanoa, että jokainen päivä on ollut elämisen arvoista, vaikka tietenkään kaikki ei matkan varrella olekaan ollut mieluisaa, mutta kaikesta -jokaisesta päivästä- saa silti olla kiitollinen. Tähän asti on Herra auttanut ja samoin myös tästä eteenpäin!
