Hyvinvointiyhteiskunnassamme
olemme joutuneet hätkyhdyttävään tilanteeseen: yhä useampi joutuu tuntemaan
olevansa syrjäytynyt, ns. B-luokan kansalainen. Työttömyyden tai muun
ylivelkaantumisen tähden rahat eivät yksinkertaisesti riitä jokapäiväiseen
toimeentuloon. Kuitenkin jokaisesta pitäisi huolehtia kehittyneen
sosiaaliturvamme avulla, mutta aukkoja näyttää löytyvän, ja jopa
hyväntekeväisyysjärjestöjen ruokajonoihin riittää apua tarvitsevia.
Aikamme laajalle levinnyttä
henkistä ilmapiiriä, piittamattomuutta ja pelkästään oman edun ajamista on kuvattu
osuvasti:
-Eivätkö meidän nykyinen lamamme ja siihen
johtaneet tapahtumat ole selkeä todistus vääristä ihanteista, rahan ja mammonan
vallasta ihmismielen yli, oikeuden polkemisesta maahan rahanhimossa,
kuvitelmasta, ettei rikastumiseen tarvita työtä, kunhan osaa keinotella tarpeeksi
hyvin?
-Kun ihminen on päässyt elämässään
korkealle, hän tavallisesti on noussut, kuten sanotaan, pätemättömyytensä
tasolle. Se merkitsee, ettei hän enää hallitse niitä asioita, jotka hänen
pitäisi hoitaa. Tämä kaikki johtaa lopulta romahdukseen. Mutta siitä huolimatta
me yhä ihailemme vahvuutta, suuria saavutuksia, rikkautta. Paha on meissä
sisällä. Siksi taistelu on niin vaikeaa, useimmille ylivoimaista.
Jumalan valtakunnassa arvot ovatkin
päinvastaisesti: "Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen
häpeään sen, mikä on voimakasta." Siksi meidän tulee aina muistaa, ettei
taivasosuutta ansaita eikä saada oman erinomaisuuden tähden, vaan yksin lahjana
Kristuksen ansion kautta sulasta armosta. Niinpä Kallis
hunajanpisara -kirjasessakin todetaan, että annapa luonnon tehdä evankeliumi,
niin se on tuleva täysin vastaiseksi Kristukselle. Se tulisi olemaan
vanhurskaita, viattomia, pyhiä ja muita sellaisia varten. Kristus sen sijaan on
tehnyt evankeliumin juuri sinua varten, so. puutteenalaisia syntisiä,
jumalattomia, epävanhurskaita ja kirottuja varten.
Saamme sydämemme pohjasta rukoillen
veisata: "On Jeesuksen rakkaus ihmeellinen: ei hukkaan hän syntistä heitä. Hän
etsii ja löytää ja taivaallisen suo rauhan hän seurata meitä. Jeesus vaivaiset
syntiset korjaa."
Ja näin voimme yhtyä Jakko Haavion
runoon:
Ken Isän lapsi on, hän
riemuitsee,
kun iäisyyden portti aukenee.
Alati seurattuaan Karitsaa
nyt armon kerjäläinen kodin
saa.
Ja näkymätön on jo näkyvää,
muu katoaa,
vaan taivaan autuus jää.
