Rautalammin reitti on opittu koulun maantietotunnilla, nyt Rautalammin kunta haluaa päästä maailmankartalle ja on siksi rakentanut moneksi päiväksi oman pienoiskylän Helsinkiin musiikkitalon ja Sanomatalon aukiolle. Aamu-TV:ssä kylä sai hyvää mainosta. Ja täytyihän siellä käydä meikäläistenkin, eikä suinkaan turhan takia, tapasin kaksi hyvää ystävää ja kolleegaa: Rautalammin eläkkeellä olevan kirkkoherra Raimo Jalkasen sekä kansanedustajana, ministerin sihteerinä, Suomen Lähetysseuran lähettinä ja naapuriseurakunnan Hankasalmen kirkkoherrana sekä nyt synnyinpitäjänsä Rautalammin kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimivan Jorma Kukkosen. Kauniissa kesäsäässä väkeäkin oli melkoisesti.
Helsingissä pysytteleminen venyi puolitoista tuntia, kun istunnossa välttämättä pöydälle pantava hallintovaliokunnan mietintö ei vastalauseiden takia ehtinyt varsinaisen istunnon käsittelyyn. Istunto jouduttiin keskeyttämään sitä jatkettiin Suuren valiokunnan jälkeen kello 15, kun varsinainen istunto muuten perjantaisin loppuu ennen Suuren valiokunnan kokoontumista eli kello 13.30. Minä olin tämän jatkoistunnon, kestoltaan noin 1 minuutti, puhemiehenä.
Heti perjantaiaamuna olimme ryhmähuonessa kuuntelemassa käsityksiä Sote-uudistuksesta. Paikalla olivat puhumassa HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi ja Finanssialan Keskusliiton julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusasiantuntija Piritta Poikonen. Hän on myös HUS:n valtuuston jäsen ja Perussuomalaisten valtuutettu Lohjalla. Timo itse oli johtamassa puhetta. "Koto, Terveys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista", olivat Piritan miehen lähettämät terveiset ryhmällemme. 75 % terveydenhoidon menoista on julkista rahoitusta ja loppu 25% yksityistä. Kustannukset pitäisi maksaa kuitenkin yhdestä suunnasta, kun nyt maksajina ovat terveyskeskukset, työterveyshuolto ja Kela.
Kello 12 istumisensa aloittanut puoluehallitus teki niin kuin oli ennakoitukin ja nimesi ensimmäiset EU-ehdokkaamme virallisesti. Kuuden ehdokkaan joukkoon mahtui tasapuolisesti yhtä monta naista kuin miestäkin: Anne Louhelainen, Pirkko Mattila, Pirkko Ruohonen-Lerner, Jussi Halla-aho, Sampo Terho ja Juha Väätäinen. Viisi kansanedustajaa ja yksi meppi. Pistäkäähän muut paremmaksi, jos osaatte. Viisi näistä on muuten pari päivää sitten ollut esillä omassakin asiaa pohdiskelleessa blogissani.
Lehdet ovat kovasti kirjoitelleet myös Timo Soinin mahdollisesta EU-ehdokkuudesta ja Timo itsekin on antanut lausuntoja. Todella vaikea ja kauaskantoinen ratkaisu, on se sitten kummin päin tahansa. Onhan selvää, että, jos haluamme todella tulla EU-vaalien suurimmaksi puolueeksi, silloin Timon ehdokkuus on välttämätön ja sitä tietä Timolle voisi aueta merkittäviä kansainvälisiä tetäviä aina EU-kriittisten puolueiden johtotehtäviä myöten. Mutta EU-vaaleista vuoden päässä ovat eduskuntavaalit ja silloinkin Timoa tarvittaisiin välttämättä ehdokkaana. Samoin hänen puheenjohtajuutensa koko näiden kahden vuoden ajan olisi enemmän kuin tarpeellista. Jos Timo menisi Brysseliin, ei hän voisi enää toista kertaa tehdä sitäkään, että palaisi sieltä eduskuntavaalien kautta takaisin eduskuntaan. Ja eivätköhän sittenkin eduskuntavaalit ole puolueemmekin kannalta ainakin kymmenkertaisesti suuriarvoisemmat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti