Luin kaksi kirjaa, joissa kummassakin maamme taiteen kentillä eturiviin nousseet miehet ovat kokeneet samalaisen kohtalon oman poikansa elämän tuhoutumisen johdosta. Liekö kuuluisien isien paineet ja ehkä riittämätön kotielämä ollut vaikuttamassa. Nämä miehet ovat Veikko Huovinen ja Jorma Hynninen.
Pekka Hakon tekemässä kirjassa Sielun maisema Jorma Hynninen kertoo avoimesti elämästään ja laulajan urastaan, minkä hyväksi jouduttiin järjestämään myös koko perheen, vaimon ja kolmen lapsen elämää. Hynninen pohtiikin kirjassa maailman oopperalavoja kiertäessään monasti tuskallisesti, onko ura ollut sen arvoista, että perhe-elämän ehdot ovat jääneet vähemmälle, vaikka perhe on ollut myös mukana matkoilla.
Nyt 72-vuotiaana näkö on mennyt toisesta silmästä, ja osittaisen kuulon menetyksen takia Hynnisen komea laulajan ura on takana. On koittanut vapauden aika kotiseudulla Leppävirran Kohmansalon korven rauhassa, vaikka Helsingin keskustassa on myös kaupunkiasunto.
Ura on antanut paljon hienoja kokemuksia niin maailman oopperalavoilla kuin myös Suomen musiikkielämän monissa johtajan tehtävissä. Syvästi kristittynä Hynninen on äänittänyt virsiä, jotka soivat edelleen niin radiossa kuin kodeissakin. Myös rakkaan Herättäjä-Yhdistykseni kustantamana on ilmestynyt hänen levyjään.
Jorma Hynninen on tuonut maatamme tunnetuksi ja vaikuttanut voimakkaasti musiikkielämäämme. Siksi hän täydellä syyllä voi todeta nähneensä ammattinsa kautta niin elämän karuuden kuin kauneudenkin, joita kokemuksia hän nyt saa sulatella rauhassa ja voi viettää vireää henkistä elämää eläkepäivinäänkin. Hän sanookin voivansa lähteä aikanaan elämästä paljon kokeneena ja kylläisenä.
Lukemisen arvoinen tämä Jorma Hynnisen elämää ja hänen tuntojaan ja ajatteluaan valottava, parisataasivuinen elämäkertakirja.
