Hartauspuhe puoluekokouksessa

Osa Joensuun puoluekokouksessa sunnuntaiaamuna pitämästäni hartauspuheesta:

Rakkaat ystävät! Hyvät puoluesisaret ja -veljet!

Olemme nyt koolla täällä Joensuun kaupungissa suuremmalla perussuomalaisten joukolla kuin missään koskaan ennen. Myös puolueemme on merkittävämpi ja vahvempi kuin koskaan ennen, olemmehan virallisesti kolmanneksi suurin puolue 39 kansanedustajamme voimin ja olemme säilyttäneet tämän asemamme jo koko vaalien jälkeisen kahden vuoden ajan. Viimeisimmässä gallupissa olemme jo toisella sijalla. Tästä saamme iloita ja voimme yhdessä vahvistua toinen toistemme seurasta ja ystävämielestä.

Saamme myös  hetken levätä tässä yhteisessä pyhäaamun hartaushetkessä ja virkistyä meidän keskellämme näkymättöminä läsnä olevien, meitä rakastavien, hyvän Taivaallisen Isämme ja hänen poikansa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen siunaavien käsien alla.

Kristittyinä saamme olla itsessämme heikkoja ja huonoja, mutta kuitenkin samalla vahvoja ja lopullisen voittajan seurassa väkevää, tulevaisuuden ja toivon kansaa. Tätä kuvaa sydämiin käyvästi Juhani Siljo runossaan Teppo Tyhjänen:
"Isä, hatara nuttu/ ol´ eloni tää,/ se kylmän pitää,/ ei lämpimää,/ ja ainut antis/ oli nuttuni tää."

Ylen hajallansa/ sen päällys on,/ ja tasku puhki/ ja pohjaton,/ -paha sinne säästää/ mun mitään on.

Isä, käskevät paikata/ nuttua mun…/ Ah, paikkuutyöhönkö/ poikas sun-!/ Ja jok´ainut tilkku/ tulis kerjätä mun…

Ja nuttu paikaten/ pahenis vain -./ Ei, sellaisna kannan/ kuin sulta sen sain/ -ja ihmiskummana/ kuljen vain, kunis poliisi Kuolema/ tulee ja vie,/ -käsipuolessani/ hän piankin lie,-/ minut oljille korjaa,/ nutun nurkkaan vie.

Mut aamuna uunna/ puvun uuden saan./ Ken verhoa vanhaa/ nyt paikkaamaan,/ kun kohta uuden,/ Isä, sulta saan!"  

Koko puolueellemme on isänmaamme asia aina ollut ja tulee olemaan  kaikkein tärkein. Pyrimme siihen, että kaikki kansalaisemme voisivat tuntea omakseen virkatehtävässään menehtyneen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Dag Hammarskjöldin sanat siitä, että saadessamme olla Pohjoismaiden asukkaita, on kuin olisimme saaneet päävoiton arpajaisissa.

Kirjojen Kirjan, Raamatun Sananlaskujen kirjasta tulee etsimättä esiin meille opastukseksi ja rohkaisuksi sana: "Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä." Jo rippikoulussa olemme oppineet, miten Jumala on antanut kansallemme yhteisen kodin, isänmaan. Hän on antanut kansallemme tehtävän ja johtanut sen vaiheita halki vuosisatojen. Jumalan lahjaa ovat isiltä perityt hyvät tavat, kielemme ja sivistyksemme. Jumala tahtoo, että jokainen kansa saisi elää maassaan rauhassa ja noudattaa vanhurskautta.

Maamme-laulun runoilijan J.L.Runebergin "Isänmaan virsi" kuvaa kansamme niitä tuntoja, miten löydämme aina turvan Herramme suojeluksessa, niin menneinä vuosina kuin edelleen myös omana aikanamme:

"Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan, niin sodassa kuin rauhassa ja murheen onnen aikana."

Kun nyt lähetämme seppelevartion sodissamme vapautemme edestä kaikkensa antaneiden sankarivainajien haudoille, saamme muistaa tämän: "On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on."

Ja saman isänmaan virren sanoin saamme rukoilla näin: "Oi Herra, käy sä siunaamaan nää rannat rakkaan synnyinmaan. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen. Sä autoit valoon tämän maa kuin kedon kukan ummustaan. Sen varttua suo valossas ja hoida sitä armossas."