Kunnianosoitus siunatulle veteraanille

Sotaveteraani Aaro Holman kanssa lähdimme Jämijärven messuun kello kymmenenksi, veteraanihautaus alkoi siellä klo 12 kestäen muistotilaisuuksineen lähes klo 18:aan asti ja loppuilta meni ryhmäkokouksessa klo 21:een asti. Niin meni siinä tämäkin pyhäpäivä.

Veteraani sai todella rauhan loppumattoman tämän ajan myrskyistä, joita koki jopa Rukajärven taisteluissa. Einari Vuorelan runon mukaisesti: "Kirkkauden maassa kuljen/ Taakka harteita ei paina, se on poissa./ Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuuli./ Joka puu on ystäväni hymyhuuli./ Itkenkö? Enhän toki ihanassa maassa."

 

Siunauspuheeni ja siunauksen jälkeen Pasi Riihimäki lauloi vielä Laaksosen "Ota hänet vastaan", jonka hän lauloi myös tämän 11-lapsisen sisarussarjan vanhimman siunaustilaisuudessa. Tänään oli vuorossa toiseksi vanhin ja pojista vanhin. Saattamassa olivat vielä kaikki neljä  elossa olevaa sisarusta, kaksi sisarta ja kaksi veljeä.

 

Oli aika uljakasta, kun sotaveteraanien seppelettä oli laskemassa kaksi jo keppiä kulkemisessa apunaan käyttävää veteraania, Aaro Holman ohella Jämijärven sotaveteraanien puheenjohtajana toiminut Vilho Teelmäki. Myös pari nuorempaa oli heitä auttamassa. Seppeleen laskun jälkeen kanttori soitti "Oi kallis Suomenmaa" ja me muut kunnioitimme sitä seisomaan nousten. Jämijärvellä on myös käytäntönä veteraania siunattaessa, että kirkon kuoria juhlistavat sekä Suomen että veteraanien liput.
Haudalle mennessä uhkasi sadekin keskellä kaunista päivää, mutta haudalla sää kuitenkin muuttui takaisin kauniiksi auringonpaisteeksi. Niinpä voimme laulaa kokonaan "Sun haltuus rakas Isäni, mä aina annan itseni". Pääasiassa sinivalkoinen kukkameri peitti koko hautakummun.

Muistotilaisuudessa lauloivat sekä lapsenlapset että myös pienet lapsenlastenlapset omat laulunsa. Isommat lauloivat Seppo Sjömanin säestyksellä "En päivääkään vaihtaisi pois" ja tyttären pojan, Heikin kitarasäestyksellä Jaakko Löytyn laulun "Käy Herra meitä siunaamaan". Pienimmät lauloivat ja leikkivät "Jumalan kämmenellä". Myös veteraanikuoro lauloi nuoremmin voimin, koska nyt hautaan laskettu oli kuoron viimeinen varsinainen veteraanijäsen.

Kaiken kaikkiaan todellinen kunniakansalaisemme pitkän ja ansiokkaan työpanoksen, niin sodan kuin rauhankin aikana, suorittaneen veteraanin arvon mukainen hautaustilaisuus, jollaisissa enää harvoin saa olla mukana.