Oltiin Lapualla, yötäkin. Siellä pidettiin Lapuan Israelin Ystävien 30-vuotisjuhlia oikein lapualaasittain. Oltihin kirkossa ja syötihin ennen päiväjuhlaa ja vielä lopuksi juotihin kahveet. Sain olla saarnamiehenä tuomiosunnuntain messussa Lapuan tuomiokirkossa sekä seurakuntalon juhlassa pittää puhetta Raamatun lupauksista omaisuuskansalle Israelille ja nykyajan kuulumisista ja Suomen ja Israelin yhteyksistä. Tervehdykset esittivät myös tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Matti Salomäki sekä vapaaseurakunnan ja helluntaiseurakunnan pastorit. Juhlatunnelmaa nostattivat myös seinäjokinen tanssiryhmä ja nelihenkinen soitto- ja lauluryhmä israelilaisine reippaine rytmeineen. Hatikva ja Maamme laulettiin lopuksi, kuten tapoihin kuuluu. Ja kaikilla oli niin mukavaa...
Lapuan tuomiokirkko on oikein tuomiosunnutain kirkko siinä mielessä, että jokaisessa ristikirkon sisäylänurkkauksessa on kuvattuna Ilmestyskirjan hevonen: valkea, tulipunainen, musta ja hallava.
Nämä hevoset lopun aikaa kuvaavine ratsastajineen tulevat näkyviin Ilmestyskirjassa, kun Karitsa avaa neljä ensimmäistä kirjakäärön sinettiä. Ne kuvaavat lopun ajan taisteluita: katasrofit tulevat vain lisääntymään Kristuksen tulemukseen asti.
Tuomiosunnuntain evankeliumitekstikin Matteuksen evankeliumin luvusta 25 kertoo viimeisestä tuomiosta, miten Kristus tulee ajan lopussa tuomitsemaan kansat tekojen ja tekämättäjättämisen mukaan. Mutta - emme kukaan kestä, ellemme saa anteeksi syntejämme, ja näin kaikki on lähtöisin Kristuksesta: Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä. Ja me kohtaamme Kristuksen juuri kärsivissä lähimmäisissämme. Ja työsarkaa riittää: Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa? Ja juuri sen tähden me saamme olla lujat ja järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että meidän vaivannäkömme ei ole turha Herrassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti