Puolueneuvoston kokousta pidimme viidensadan hengen voimin Oulussa, valkeassa kaupungissa.
Itselläni on monia muistoja kaupungista, vaikka se sijaitseekin etäällä. Linja-autoporukastamme moni totesi, että kaupunki on turhan kaukana, kun matka kesti noin kahdeksan tuntia yhteen suuntaan.
Useamman kerran kuitenkin olen tässä Pohjois-Suomen keskuskaupungissa vieraillut, niin Herättäjä-juhlissa kuin politiikankin merkeissä. Eduskuntakollega J.Juhani Kortesalmen aikana olin Oulussa myös puhetilaisuudessa, ja veteraanikansanedustajina kokoustimme puheenjohtajamme Eino Siuruaisen kutsusta kaupungissa. Nuorempana juoksin Raattin kentällä piikin eli 25 km, joka kertyy 62,5 kierroksesta. Herännäisyyden historiassa rehtori Mauno Rosendal oli merkittävä johtohenkilö Wilhelmi Malmivaaran aikana.
Oulu on tullut tutuksi jo kouluaikana, koska kaksi hyvää opettajaani oli kotoisin Oulusta, niin uskonnan ja psykologian lehtori pastori Johannes Lautsila kuin matematiikan maisteri Vilho Kallio, joka lisäksi asui naapurina. Lautsilalta sain aina todistukseen kympit ja läksyt oli sen eteen osattava.
Oulu on tunnettu myös kirjoilijoistaan, joista ainakin Arvi Järventaustan, Teuvo Pakkalan ja Matti Hällin kirjoja olen lukenut ja niitä on myös kirjahyllyssäni, V.A. Koskenniemestä puhumattakaan, jonka runon me kaikki koululaiset olemme oppineet:
"Olen unessa useasti/ sinun kaduillas koulutie/ kotiportilta kouluun asti/ minun askeleeni vie.
Syysaamu kirpeä koittaa/ yli heräävän kaupungin/ ja sen laidassa koski soittaa/ tutun sävelen ilmoihin.
Olen unessa useasti/ sinun kaduillas koulutie/ -Ah enkö ma hautaan asti/ myös koululainen lie?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti