Kultamitaliko välttämätön

KULTAMITALIKO VÄLTTÄMÄTÖN

 

Tätä kirjoitettaessa Zurichin yleisurheilun EM-kisat ovat edessäpäin. Erityisesti keihäsmiehiltämme Tero Pitkämäeltä tai Antti Ruuskaselta on lupa odottaa jopa voittoheittoa. Keihäänheittäjämme ovat monesti ennenkin pitäneet Suomen mitalikannassa. Urheilussa voitot ovatkin tärkeitä.

 

Jeesuksen esittämä arvojärjestys on toisenlainen: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

 

Samoin Jeesus opettaa vertauksessaan temppeliin tulleista fariseuksesta ja publikaanista (tullimiehestä). Fariseus seisoi pyhäkön etuosassa kiittäen Jumalaa siitä, ettei hän ole niin kuin muut huonommat ihmiset. Publikaani sen sijaan jäi taaemmaksi lyöden rintaansa huoaten: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.”  Ja kuitenkin Jeesuksen opetuksen mukaisesti juuri ihmistenkin suurena syntisenä pitämä publikaani meni kotiinsa vanhurskaampana kuin kansan johtomiehiin kuuluva fariseus. Näin se, joka korotti itsensä, alennettiin, ja joka alensi itsensä, korotettiin.

 

Aivan samaa linjaa noudattaa Jeesuksen vastaus opetuslastensa kysymykseen suurimmasta taivasten valtakunnassa. Hän asetti lapsen heidän keskellensä sanoen hänen kaltaistensa  olevan suurimpia taivasten valtakunnassa. Lapsessa ei suinkaan ole suurta ja esikuvaksi kelpaavaa hänen oikkunsa ja itsekkyytensä, vaan hänen täydellinen avuttomuutensa hänen tarvitessaan vanhempiensa jatkuvaa huolenpitoa.

 

Omat ansiot ja oma erinomaisuus ovat riisutut lapsenkaltaiseksi tulleelta. Vain omista luuloistaan tyhjennetty voi yhtyä vanhan v.1701 virsikirjan sanoihin: ”Ratk´ tyhjä täällä ihminen on, ei voimallist´ löyd´ eik´viatont´, kaik´ perät´ keviät ovat.”

 

Kun Jumala näin saa meidät lapsikseen, löydämme itsemme toistamasta aina uudelleen tuttua rukousta: Herra Jeesus Kristus, ole minulle syntiselle armollinen. Messun liturgiassakin rukoilemme: Herra, armahda minua, Kristus, armahda minua syntistä ihmistä.

 

Jos turvaamme ihmisen voimiin ja mahdollisuuksiin, olemme fariseuksen tavoin noudattamassa lakiuskontoa ja hukkaamme evankeliumin vapauttavan ja kalliin ilosanoman: Kristus rajattomassa armossaan vanhurskauttaa jumalattoman jakaen toivoa jokaiselle.

 

”Paina meitä paremmin alas yksinkertaisuuteen. tutustumaan syvemmin sinun ristis salaisuuteen, valos anna tutaksemme turmelusta sydämemme,” rukoilemme siioninvirsissäkin.

 

Ajallinen kultamitali ei ole välttämätön, joskin tietysti mitä hienoin saavutus, josta koko kansa voi iloita. Tärkeintä on kuitenkin, että  Jeesus Vapahtajamme nostaa viimeiset ensimmäisiksi ja tekee lapsenkaltaiset suurimmiksi.