Teologian opiskelunsa vuonna 1964 aloittaneiden kurssikaverieni yhteistä 50-vuotisjuhlatapaamista vietimme koko viikonlopun. Monenlaisia mietteitä tuli väkisinkin mieleen.
Taidamme jo olla melko lailla iäkkäitä. Kun me kaikki noin 80 riemuvuositapaamisen osanottajaa saimme lyhyesti kertoa omia kuulumisiamme, päällimmäiseksi monella nousi kiitollisuus eletystä elämästä. Useat voivat todeta elävänsä juuri nyt elämänsä parhainta aikaa. Lähes kaikki ovat jo eläkkeellä ja sikäli työhuolista vapaina. Lapset ja varsinkin lastenlapset ja heidän kanssaan olemisen todettiin tuovan sitä tarpeellista elämän eliksiiriä. Enää ei aamulla tarvitse miettiä esim. mitä tänään puhuisin, vaan saa ihan itse suunnitella päivän tekemiset ja menemiset eikä kellokaan enää määräile.
Joillakin oli tietysti myös murheita, puoliso ja lapsi kuollut, kaikenlaisia remppoja ja sairauksia myös.
Kurssilaisemme metropoliitta Ambrosius (tiedekunta-aikana Risto Jääskeläinen) piti litanian kuolleiden kurssilaisten muistolle, ei kovin montaa ollut kuollut kuluneen viiden vuoden aikaa, joka oli kulunut edellisestä kokouksestamme Ahvenanmaalla, jonne meidät kutsui siellä kirkkoherrana toiminut Sirkka-Liisa Enqvist.
Nyt saimme kokoustaa ortodoksisen säätiön omistamassa metropoliitta Ambrosiuksen johtamassa korkeatasoisessa kurssikeskuksessa Sofiassa, joka sijaitseen isolla tontilla aivan meren rannalla Kallvikin niemellä. Suurimman vaivan oli nähnyt kurssilaisemme Ritva Armila, joka asuu miehensä kanssa Sofian senioritalossa eli yhteisökodissa.
Kaiken kaikkiaan taas tuli uudistettua niitä siteitä, joita siis vuosikymmeniä sitten on solmittu. Monenlaisissa eri tehtävissä ja voi sanoa kaikkialla maapallollamme on meitä ollut, Suomen Lähetysseuran lähettejä joukossamme on runsaasti. Yhteishenki on voimakas ja sitä ovat ylläpitäneet myös säännölliset kurssitapaamiset, joista huolta ovat kantaneet etenkin jo mainitut ja lisäksi nytkin toimikunnassa olleet KyllikkiTiensuu ja piispa Eero Huovinen.
Kiitokset todella kaikille heille, kaikille kokouksen yhteishenkeä luoneille mukanaolijoille ja suurin kiitos tietysti Taivaalliselle Isällemme, joka on meitä huolta kantanut ja pitänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti