Itsenäisyyspäivä aukeaa räntäsateisena täällä pääkaupungissa. Se tavallaan kuvastaa tätä katajaista kansaa, jonka selkärankaa ei mikään saata murtaa. Ei vaikeat luonnonolosuhteet, ei raskaatkaan sodat, ei mikään muu kuin kansamme eripuraisuus, josta tänä päivänä on liikaakin esimerkkejä. Yhteisvoimin yhteishengellä vain voimme nykyisestäkin lamasta nousta. Siksi siniristiliput hulmuamaan ja suomalaisuus sille kuuluvaan kunniaan, kuten myös kaiken arvostuksemme ansaitsevat sotiemme veteraanit ja kotirintaman naisemme.
Tänään saamme mennä valtiolliseen itsenäisyyspäivän ekumeeniseen jumalanpalvelukseen tuomiokirkkoon ja illalla presidentin juhlavalle itsenäisyyspäivän vastaanotolle uudistettuun presidentinlinnaan. Näin etuoikeutettuina saamme juhlistaa raskain uhrein hankittua
itsenäisyyttämme.
Valtakunnallista ekumeenista itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelusta kunnioittivat läsnäolollaan kaikki neljä elossa olevaa prsidenttipariamme, sikäli aivan historiallinen tilanne. Musiikki oli mukaansatempaavaa, heti ensimmäinen poikakuoro Cantores Minoreksen esittämä Väinö Malmivaaran Kiitosvirsi kävi luihin ja ytimeen. Tekstinlukijoissa ja päätössiunauksessa yhtenä kolmesta toimi kurssikaverini metropoliitta Ambrosius, silloin vielä opiskeluaikoina porvarilliselta nimeltään Risto Jääskeläinen. Näin tällaiset itselle läheiset asiat voivat painua mieleen jumalanpalveluksesta!
Hakaniemen torilla kävimme tervehtimässä jumiksen jälkeen ruokajonojen väkeä ja Hurstin veljeksiä, joista Rene on kaupunginvaltuutettumme ja varakansanedustaja Helsingistä. Kike Elomaa oli ollut puhujana samaan aikaan jumalanpalveluksen kanssa alkaneessa ruokajonotilaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti