Ihmiselo

Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät.

Tätä ihmisen osaa, mutta myös iankaikkisuus toivoa olen saanut jakaa papin tehtävässä huhtikuun alusta lähtien ja tänään viimeksi yhteensä kahdeksassa hautaustilaisuudessa. Ja tänään ensimmäinen soitto oli pyyntö tulla suorittamaan siunaustilausuus tällä kertaa Poriin. Vuodenaikojen vaihtelu on tällaista myös voimien voipumisen aikaa ja moni saa jättää matkasauvansa.

Lähtökutsumme ei tule ikäjärjestyksessä, mutta saamme luottaa siihen, että päivämme ja kuukausiemme luku on Taivaallisen Isämme tiedossa ja Hänen ajatuksensa ovat niin paljon korkeammat meidän ihmisten ajatuksia, että saamme tyytyä siihen varmaan luottamukseen, että Hän tietää paljon paremmin kuin me, mikä on meille parhaaksemme.

Näiden kahdeksan poisnukkuneen ikäjakauma on kahdenkymmenen kuuden vuoden välillä, vanhin 87-vuotta, seuraavat 83 vuotta, kaksi 75 vuotta, 71 vuotta, 64 vuotta ja kaksi 61 vuotta. Kaksi heistä oli naisia ja kuusi miehiä.