Jämillä Soininharjulla entisellä kesäteatterilla saimme viettää jo traditioksi muodostuneen Metsäkirkon täysin siedettävissä oloissa viimeaikaisista epävakaista ja viileistä säistä huolimatta. Nelisenkymmentä kirkkovierasta oli uskaltautunut paikalle.
Veisasimme suvivirren ja muitakin kesäisiä virsiä kanttori Heikki Havin johdolla. Suntio Timo Saarenmaa oli järjestänyt äänentoiston ja muun rekvisiitan. Tekstejä lukivat Anneli Koivumäki ja Esa Vuorenmaa, joka myös piti esirukouksen.
Saarnassa koskettelin ensin Juhannusta ja päivälle nimensä antanutta Jeesuksen edelläkävijää Johannes Kastajaa. Sitten päivän tekstin mukaisesti puhuimme tullimies Matteuksesta ja hänen kutsumisestaan Jeesuksen seuraajaksi:
Hyvät ystävät, tässä luetussa tekstissä (Matt.9:9-13) Jeesus jatkaa aivan kuin Johanneksen parannussaarnaa kutsumalla tullimies eli publikaani Matteusta seuraamaan Jeesusta, sillä kutsu syntisille tarkoittaa nimenomaan parannuksen tekemistä.
Evankeliumin kirjoittajaMarkus mainitsee tullimieheksi Leevin Alfeuksen pojan, joidenkin tulkintojen mukaisesti on kyseessä sama tullimies, evankeliumin kirjoittaja Matteus ehkä tahtoo tässä vain esitellä itsensä tulevan yhden kahdestatoista apostolista.
Jeesuksen kutsun kuuleminen ja sen seuraaminen on aina ihmiselämän käännekohta. Yllättävää ja jopa pahennusta herättävää oli ja on edelleen, että Jeesus kutsuu syntisiä ihmisiä: Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä. Juuri sellainen oli Matteuskin, tullimies ja vielä juutalaisten johtomiesten fariseusten mielestä erikoisen syntinen: varas ja isänmaan petturi. Jeesus kuitenkin kutsui hänet seuraajakseen ja vieläpä aterioikin hänen kodissaan toisten samanlaisten syntisten kanssa. Siinäpä pahennusta kerrakseen.
Mutta tämä juuri kuvaa koko Jeesuksen tuomaa evankeliumia, ilosanomaa, mitä ei tapaa missään muualla: Vapahtaja syntisten ystävänä ja syömässä heidän kanssaan, sillä yhdessä aterioiminen merkitsi juutalaisten käsityksen mukaan mitä läheisimmän ystävyyden osoittamista
Matteus oli heti valmis seuraamaan Jeesusta. Tämä on yksinkertaisesti ymmärrettävissä vain siksi, että syntinen ihminen kohtasi armahtajansa. Hyljeksitty huomasi Jeesuksen antavan hänelle hänen ihmisarvonsa. Ei kukaan aiemmin ollut koskaan kohdella häntä niin. Matteuksen ei ollut pakko seurata Jeesusta, mutta hän sai tehdä sen ja se oli suurta armoa. Hän sai huomata, ettei ihmisen jumalasuhde olekaan oikeussuhde, vaan rakkaussuhde. Jumala ei olekaan vaativa tuomari, vaan huonointakin ihmistä rakastava Taivaallinen isä. Hän ei tuomitse, vaan armahtaa.
Aina siellä missä Jeesus löytää meidät ihmiset syntyy juhla. Mutta myös vain siellä, hänen silmäinsä edessä näemme itsemme syntisiksi, emme muualla. Muita ihmisiä katsellessamme emme pidä itseämme sen huonompina kuin muutkaan ovat. Vasta Jeesuksen edessä näemme itsemme totuudellisesti, näemme olevamme Jumalaa vieroksuvia, itsekkäitä ja rakkaudettomia. Näemme tarvitsemamme Häntä. Ja juuri sellaisina hän tahtoo ottaa meidät vastaan.
Jo Johannes Kastajan julistama parannussaarna oli aivan samaa kuin mistä profeetta Jesaja sanoo: Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Ja juuri meidän syntiemme sovittamiseksi Vapahtajamme meni ristiinnaulittavaksi, jotta meillä rauha olisi, elämä ja autuus, tämä elämä ja iankaikkinen elämä. Ei kukaan meistä pelastu muutoin kuin yksin armosta, yksin uskosta: Kristuksen tähden.
Veisasimme suvivirren ja muitakin kesäisiä virsiä kanttori Heikki Havin johdolla. Suntio Timo Saarenmaa oli järjestänyt äänentoiston ja muun rekvisiitan. Tekstejä lukivat Anneli Koivumäki ja Esa Vuorenmaa, joka myös piti esirukouksen.
Saarnassa koskettelin ensin Juhannusta ja päivälle nimensä antanutta Jeesuksen edelläkävijää Johannes Kastajaa. Sitten päivän tekstin mukaisesti puhuimme tullimies Matteuksesta ja hänen kutsumisestaan Jeesuksen seuraajaksi:
Hyvät ystävät, tässä luetussa tekstissä (Matt.9:9-13) Jeesus jatkaa aivan kuin Johanneksen parannussaarnaa kutsumalla tullimies eli publikaani Matteusta seuraamaan Jeesusta, sillä kutsu syntisille tarkoittaa nimenomaan parannuksen tekemistä.
Evankeliumin kirjoittajaMarkus mainitsee tullimieheksi Leevin Alfeuksen pojan, joidenkin tulkintojen mukaisesti on kyseessä sama tullimies, evankeliumin kirjoittaja Matteus ehkä tahtoo tässä vain esitellä itsensä tulevan yhden kahdestatoista apostolista.
Jeesuksen kutsun kuuleminen ja sen seuraaminen on aina ihmiselämän käännekohta. Yllättävää ja jopa pahennusta herättävää oli ja on edelleen, että Jeesus kutsuu syntisiä ihmisiä: Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä. Juuri sellainen oli Matteuskin, tullimies ja vielä juutalaisten johtomiesten fariseusten mielestä erikoisen syntinen: varas ja isänmaan petturi. Jeesus kuitenkin kutsui hänet seuraajakseen ja vieläpä aterioikin hänen kodissaan toisten samanlaisten syntisten kanssa. Siinäpä pahennusta kerrakseen.
Mutta tämä juuri kuvaa koko Jeesuksen tuomaa evankeliumia, ilosanomaa, mitä ei tapaa missään muualla: Vapahtaja syntisten ystävänä ja syömässä heidän kanssaan, sillä yhdessä aterioiminen merkitsi juutalaisten käsityksen mukaan mitä läheisimmän ystävyyden osoittamista
Matteus oli heti valmis seuraamaan Jeesusta. Tämä on yksinkertaisesti ymmärrettävissä vain siksi, että syntinen ihminen kohtasi armahtajansa. Hyljeksitty huomasi Jeesuksen antavan hänelle hänen ihmisarvonsa. Ei kukaan aiemmin ollut koskaan kohdella häntä niin. Matteuksen ei ollut pakko seurata Jeesusta, mutta hän sai tehdä sen ja se oli suurta armoa. Hän sai huomata, ettei ihmisen jumalasuhde olekaan oikeussuhde, vaan rakkaussuhde. Jumala ei olekaan vaativa tuomari, vaan huonointakin ihmistä rakastava Taivaallinen isä. Hän ei tuomitse, vaan armahtaa.
Aina siellä missä Jeesus löytää meidät ihmiset syntyy juhla. Mutta myös vain siellä, hänen silmäinsä edessä näemme itsemme syntisiksi, emme muualla. Muita ihmisiä katsellessamme emme pidä itseämme sen huonompina kuin muutkaan ovat. Vasta Jeesuksen edessä näemme itsemme totuudellisesti, näemme olevamme Jumalaa vieroksuvia, itsekkäitä ja rakkaudettomia. Näemme tarvitsemamme Häntä. Ja juuri sellaisina hän tahtoo ottaa meidät vastaan.
Jo Johannes Kastajan julistama parannussaarna oli aivan samaa kuin mistä profeetta Jesaja sanoo: Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Ja juuri meidän syntiemme sovittamiseksi Vapahtajamme meni ristiinnaulittavaksi, jotta meillä rauha olisi, elämä ja autuus, tämä elämä ja iankaikkinen elämä. Ei kukaan meistä pelastu muutoin kuin yksin armosta, yksin uskosta: Kristuksen tähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti