Rakkauden kaksoiskäsky

Kristillisen uskomme keskus on Jeesuksen esittämä ja käytännössä aina ristinkuolemaan asti toteuttama RAKKAUS. Jumalan rakastaminen on uskossamme kaikki kaikessa, mutta se ilmenee juuri lähimmäisten, kaikkien ihmisten rakastamisessa. Jeesus itse irrotti lähimmäisenrakkauden kansallisesta rajoittuneisuudesta avartamalla sen myös juutalaisten ulkopuolelle, meillekin eli kaikille silloisille pakanakansoille.

Tämä on kristinuskomme perusnäkemys uskonnostamme, niin heikosti kuin kristilliset kirkkomme ja me itsekukin kristittyinä olemmekin Jeesusta seuranneet ja rakkauden käskyä noudattaneet. Ja tämä Jeesuksen julistama rakkauden kaksoiskäsky ei enää ole pelkästään juutalaisuuden ja kristinuskon ydin, vaan se on koko ihmiskunnalle annettu vetoomus ja haaste.

Käskyistä suurin ja tärkein on: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Toinen yhtä tärkeä on siis: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tähän Jeesus lisäsi vielä: Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.

Kun kuitenkin usein murhe omasta tilastamme synkentää sielumme, niin juuri silloin saamme katsoa Jeesukseen  ja löydämme siten ilon. Eikä tämä ilon lähde koskaan ehdy, koska hän Vapahtajamme on ottanut meidät omikseen jo kasteessa. Näin Vapahtajamme Jeesus asuu meissä, vaikka hän liiankin usein peittyisikin kaiken sydämissämme olevan roinan alle. Voimmekin sanoa vanhan kristillisen totuuden mukaisesti, ettei ilman synnin surua ole pelastuksen iloakaan.

”Ilo kyynelten pohjalla kimmeltää,

Ilo puhtain jää,

Kun kyynel haihtuu pois.”