Sata vuotta isän syntymästä

Tänään on kulunut tasan 100 vuotta isäni Taiton syntymästä. En koskaan ole häntä nähnyt, kun hän kuoli jo kesäkuussa 1943 kolme kuukautta ennen syntymääni. Tänään kynttilä paloi hänen haudallaan, jossa ovat myös hänen vanhempansa ja siis isovanhempani Lempi, kuollut 1948 ja Vihtori, kuollut 1967. Siellä on myös pienenä vauvana kuollut Taiton veli Onni, sekä veljeni Jouko ja vaimonsa Sisko. Samassa sukuhaudassa ja myös hautakivessä on myös Lempi-mummun sisar kummitätini Fiina molempien miestensä kauppias Lindroosin ja postiekspertööri Saarisen kanssa.

Etsimättä haudalla seistessä ja elämämme katoavaisuutta ajatellessa tulivat mieleen oheisen virren sanat, milloin todella ei-musikaalisenakin kuitenkin pääsen harppuani soittamaan ja samalla tuntien kiitollisuutta, että sukupolvien saatossa olen saanut olla omaa osaani täyttämässä jo 72-vuotta:
1.
Jeesus, kuule rukoukset
köyhän, kurjan syntisen,
heikoimmatkin huokaukset
ahdistetun sydämen.
Jalkojesi juureen vaivun
pääni ristiin painaen.
Siinä turvallisin mielin,
Jeesus, sua rukoilen.
2.
Haavojasi lähemmäksi,
lähemmäksi ristiä
kaipaa köyhä sydämeni
nytkin, tällä hetkellä.
Anna Pyhän Hengen voimaa,
tulta lamppuun sammuvaan.
Yö on synkkä, Ylkä viipyy,
milloin tulet noutamaan?
3.
Riennä siis jo ristin turviin,
haavoitettu syntinen!
Taakat, huolet kirpoavat
luona rakkaan Jeesuksen.
Kaipuu kasvaa sydämessä
taivaan kotiin ihanaan.
Jeesus, milloin pääsen sinne
harppuani soittamaan?
Säveltäjä Armas Maasalo, sanoittaja Jenny Pohjala 1919. Virsikirjaan 1986.