Irjan siunaustilaisuudessa

Irja tuli pienenä 1-vuotiaana lapsena perheensä, vanhempiensa ja isompien sisarustensa mukana Siikaisista Kankaanpäähän ja Lohikkoon, jossa äiti kuoli nuorimman  tyttären synnytykseen parin vuoden päästä, samana vuonna kuoli myös Irjan isän veljen puoliso. Isän veli oli sikäli tärkeä henkilö, että hänen perässään Irjan isä perheineen tuli tänne Kankaanpäähän, sillä isän veli oli sahanomistaja ja niin myös Irjan isä sai sahalta töitä. Nuorena Irjakin oli sedällään auttamassa Järventaustalla Hakkurin tilalla eikä aina ruokaa laittaessaan tiennyt, montako ruokamiestä tulee, kun sahanomistaja-setä aina joskus toi mukanaan myös sahan työmiehiä syömään.

Vielä ennen avioitumista vuonna 1951 evakkoon Lohikkoon tuleen puolisonsan kanssa Irja ehti olla työssä myös kotikylällä Lohikossa  leipätehtaalla  ja Hämäläisen huopatossutehtailijalla ja vuoden Ahvenanmaallakin.  Sitten perheenäitinä ja maatilan emäntänä työtä riitti kotona kuuden lapsen ja aluksi myös puolison äidin kanssa ja karjanhoidossa. Myöhemmin omien lasten vartuttua oli lapsia päivähoidossa.  Ja lapsenlapset olivat myös rakkaita. Viimeiset vuodet voimien vähetessä olivatkin sitten hoitokodissa. Ja nyt kuollessaan hän oli sisarussarjansa viimeinen, ensimmäinen oli kuollut sankarivainajana ja viimeinen viime marraskuussa ja myös Irjan puoliso kuoli samaan aikaa korkeassa 104-vuoden iässä.

Nyt surumme ja kaipauksemmekin keskellä saamme kiitollisuudella muistaa häntä, kun nyt on saanut toteutua virren nöyrä rukouspääsystä pois tästä murheen maasta sinne, miss´ on ruumiit aivan uudet, puhtaat kirkkaat kokonaan, sillä Vapahtajamme kautta meillä on iankaikkinen elämä, ja juuri siinä meillä murheenkin keskellä tänä päivänäkin on kalliotakin lujempi perusta iäisyystoivollemme.

Saimme myös lukea Lydia Koidulan runon Äidin sydän ja muistella, miten Pyhästä Kirjasta voimme lukea, miten vieraanvaraisuutta osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vieraanaan.