Sateisissa merkeissä on vietetty kaatuneitten muistopäivää. Onneksi Kankaanpään seppeleenlasku ja kunnianosoitus oli aamulla kello 9.30, jolloin ei vielä ollut kaatosadetta, vähän vain pisarointia.
Niinisalosta tuli TV1 ohjelmana varusmiesten messu ulkona kangasmaastossa ja ennakkoon edellisviikolla kuvattuna sielläkin oli hieno kevätsää. Hyvä, että tätä merkkipäivää edelleen muistetaan. Siniristiliput liehuivat ainakin osan päivää hyvässä tuulessa, tosin melkoisesti kastuneina, ripustin oman lipun juuri kuivumaan, kun ensin sain käärittyä kaikki kolme sankarihautojen kunnianosoituksessa olleet kuivuneet liput (sotainvalidit, sotaveteraanit, rintamaveteraanit) pusseihinsa tulevia koitoksia odottamaan.
Vaikuttavassa kastejuhlassa sain olla kasuaalitoimittajana ja hyvällä syyllä sain palauttaa mieliin uudistetussa virsikirjassa isänmaan osastoon edellisestä v. 1938 virsikirjan Jumalan varjelus-osastosta siirrettyä virttä näin kaatuneiden muistopäivänäkin ja kastetun Inkeri Sylvi Emilian yhden vanhemman veljen Valtterin konfirmaatiopäivänä: "Kun katsot lapsijoukkohon, miks murhe sulla oisi? Herranhan lahja lapset on, miks leipää ei hän soisi? Kun linnut, kedon kukat, saa hältä ruoan, vaattehet, Hän eikö meitä auttais?"
Ja nykyvirsikirjassa: "Ja onnellinen lapsistaan saa olla isänmaamme. Kuin huomispäivää kirkasta katsella heissä saamme. He isänmaamme vaiheisiin, sen palvelukseen, tehtäviin, kasvavat keskellemme." Ja toivon mukaan eivät joudu yhtä kovan eteen kuin suurelta osin hyvin nuorina kaatuneet sankarivainajamme. Sen eteen teemme kansana ja yksityisinä kansalaisina parhaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti