Sain olla puhumassa Herännäisyydestä Kokemäellä miestenpiirissä yli 20 henkilölle:
Kiitän sydämellisesti, kun hyvä ystäväni Pentti Mäkinen on välittänyt pyynnön saada saapua puhumaan rakkaasta herätysliikkeestäni Herännäisyydestä, jonka keskusjärjestön Herättäjä-Yhdistyksen palveluksessa olen saanut olla kymmenkuntavuoden ajan ja liikkeen piirissä 1960-luvun alusta ainakin 55 vuoden ajan ollen vuosittaisilla kesäjuhlillakin 20-30.000 ystäväkansan jäsentä kokoavilla Herättäjä-juhlillakin jo yli 50 kertaa eri puolilla maatamme, viime kesänä Vantaalla ja toivon mukaan ensi kesänä liikkeen ehkä rakastetuimman isän Ukko-Paavo Ruotsalaisen kotipitäjässä Nilsiässä, jossa jo kerran aiemminkin olen ollut juhlilla juhlakentän ollessa sama kuin ensi kesänäkin Nilsiän vanha hautausmaa, jossa on myös Ukko-Paavon hauta ja hänen haudallaan hänen toivomuksensa mukaisesti on piikkinen puu, koska hänkin omienkin sanojensa mukaan oli piikkinen mies.
Maamme historiassa on mielestäni se ihmeellisyys, että historiassamme aina eri alojen ensimmäiset ihmiset ovat myös osoittautuneet alojensa etevimmiksi. Tällaisia ovat esim. kirjailija Aleksi Kivi, runoilija Eino Leino, suurin säveltäjämme Jean Sibelius ja kultakauden taidemaalarit Aksel Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Albert Edelfelt. Näin voidaan myös sanoa Herännäisyyden johtajana Paavo Ruotsalaisestakin (1777-1852) Savossa alkaneen varhaisimman herännäisyyden alkuajan valovoimaisesta johtajasta. Hän tuli nuorena herätyksen tilaan heränneiden joukossa ja sai selvyyttä sisäisiin ahdistuksiinsa matkatessaan vuosisadan vaihteessa vv. 1799 ja 1801 seppä Högmanin luo Jyväskylään, jossa seppä sanoi hänelle: Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen tunteminen. Myös Pohjanmaalla oli alkanut herätyksiä ja Ukko Paavon matkustaessa Kalajoelle hän tapasi Niilo Kustaa Malmbergin, Jonas Laguksen ja muita Pohjanmaan herännäispappeja ja näin Pohjanmaan ja Savon herännäisyys yhtyi 1830-luvulla. Niinpä Paavoa tämän jälkeen sanottiin kahden hiippakunnan piispaksi.
Paavo Ruotsalaisen ja samalla herännäisyyden uskonkäsityksen peruspiirteitä on tunto Jumalan suuruudesta ja ihmisen pienuudesta ja avuttomuudesta. Kaikki riippuu Jumalan avusta, ihminen voi tehdä vain syntiä ja pilata asiansa, Jumala yksin voi pelastaa ja parantaa. Eräälle ystävälle hän kirjoitti (hän ei itse kirjoittanut ja saneli kirjurilla, vaikka jo nuorena oli lukenut enonsa tuoman Raamatun läpi ja mitä ilmeisemmin osasi myös kirjoittaa, mutta siihen aikaan ilmeisesti talonpoikaisilla ei ollut tapana kirjoittaa): Opi lepäämään Kristuksen vanhurskauden päällä, kylmänäkin ollessasi. Luonnonlapsen ja kaiken teennäisyyden pelossaan hän voi mennä ajattelemattomaan karkeuteenkin, mutta hänet läheltä tunteneet ihmettelivät hänen luonteensa lapsellista nöyryyttä ja hänen uskonkokemuksensa syvyyttä.
Nilsiän Tahkovuoren vieressä Aholansaaressa on nykyisinkin leirikeskus, jossa on Paavon aikainen savupirtti seuratupana ja siellä kammarissa on Paavon kuolinvuodekin, jossa hän on viimeisiksi sanoikseen lausunut: En osaa kiittää Herraa, mutta ole sinä, Vapahtaja, minun kiitokseni taivaallisen Isän edessä.
Sitten luin pari otetta Paavon kirjeistä s.48 ja s.94
Elävimpänä herännäisyyden uskonnollisuus sykkii seuroissa. Niihin kokoonnutaan ystävien joukolla ja niissä vuorottelevat syvälliset, säveleltään surumielisen kauniit rytmikkäästi veisattavat Siionin virret ja istuviltaan pidetyt koruttomat puheet.
Siionin virsien historia ulottuu 1700-luvun Ruotsiin. 1790 ne suomensi Elias Lagus ja mukaan otettiin myös Abraham Achreniuksen ja Halulllisten Sieluin Hengellisten laulujen virsiä. Siionin virsien uudistustyön suoritti v. 1893 NK Malmbergin poika myöhemmän herännäisyyden voimahahmo Wilhelmi Malmivaara. Edellinen uudistus ja lisävirsien saaminen tapahtui 1971 Maarian kirkkoherran Jaakko Haavion johdolla ja mukana oli myös Wilhelmi Malmivaaran pojanpoika Kuopion piispa Jukka Malmivaara, Herkko Kivekäs ja Jussi Kuoppala. Herättäjä-Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja oli myös Wilhelmi Malmivaaran poika Oulun piispa Väinö Malmivaara, joka puolestaan oli piispa Jukka Malmivaaran isä ja myös Jukan poika on ollut pappina kuten myös veljen poika Klaus Punkalaitumen kirkkoherrana. V.2005 otettiin Siionin virsiin 56 lisävirttä ja parast´aikaa taas ollaan uudistamassa Siionin virsiä niin, että uudistettu laitos otetaan käyttöön ensi kesän Nilsiän Herättäjä-juhlilla. Vanhin ja hyvin tunnettu gospelmuusikko Jaakko Löytty on yksi aluesihteereistämme hoitaen samaa Länsi-Suomen vakanssia, jossa itse sain olla kymmenen vuotta. Jaakko asui Kaijansa kanssa vuosia tässä vieressä Jaarankylän koululla.
Nykyisessä virsikirjassa on 36 Siionin viristä otettuja virsiä ja monet niistä ovat hyvin tuttuja ja paljon veisattuja. Tänä aamuna aamuhartaudessa veisattu 560 Maat metsät hiljenneinä, 310 Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, 299 Ei mikään niin voi virvoittaa,225 Jeesus luona armopöydän, 307 Kiitos olkoon Jumalalle, 311 Jo joudu mun sieluni heräämähän, 312 Muistan päivää autuasta, 334 Armon lapset riemuitkaa, 359 Vaivaisten turva ainoa, 361 Koska valaissee kointähtönen, 364 Tie taivaan kaita, ahdas on, 365 Käy kohti isänmaata, 371 Sun sanas, Herra, kutsuu meitä, 408 Joutukaa sielut, 631 Oi Herra jos mä matkamies maan, 632 Nyt ylös sieluni.
V.1701 virsikirja on myös ollut heränneille rakas ja niinpä tähän edelliseen uudistukseen otettiin mm. jo aiemmin virsikirjassa säilynyt Lapuan taisteluvirsi Minä vaivainen, mato matkamies maan.
Herännäisyydessä on aina vieroksutti kaikenlaista organisoitumista ja järjestäytymistä liiaksi ahdistavana ja jopa jollaintavoin lakihenkisenä. Niinpä oma äänenkannattaja Hengellinen Kuukauslehti perustettiin Wilhelmi Malmivaaran aikana 1888 ja kustannusosakeyhtiö Herättäjä 1892, mutta varsinainen Herättäjä-Yhdistys 1912. Kustannetaan kirjoja, tosin nykyään vähemmän, kun kirjan merkitys näyttää vähenevän, CD-levyjä, joululehteä Talvikynttilät ja suun makeaksi saavia körttipastelleja. Yhdistyksen toimitilat on Lapualla Kosolan talossa joen rannassa toisella puolella siltaa on Tuomiokirkko. Aluesihteereitä on kymmenkunta ja saman verran muita toimihenkilöitä. Toimitiloissa toimii myös Herättäjän kirjakauppa Oy.
Kristillisiä kansanopistoja on Lapuan Karhunmäessä perustettu vanhin opisto, joka on siirtynyt Lapuan keskustaan ja on nyt nimeltään Lapuan kristillinen kansanopisto, Jyväskylässä, Kainuun Paltamon Mieslahden opisto, Lieksassa, Lapinlahden Portaanpään opisto, Ylivieskan Raudaskylän oppilaitokset, joihin opiston lisäksi kuului oppikoulu ja kodinhoitajakoulu (viimevuosina ne on kunnallistettu), Valkealan ja Turun, joka kansanopistojemme uudenaikaisempia ja siellä kokoontuu esim. kirkolliskokouskin.
Lähetystyötä tehdään Suomen Lähetysseuran kautta ja on Herättäjä-Yhdistys Lähetysseuran suurin yksittäinen kannattajayhdistys ja meillä on omia nimikkolähettejä. Ja ensimmäiset sakot heränneet saivat aikoinaan kerätessään varoja pakanalähetykselle siellä 1800-luvulla.
Pentti Mäkinen kyseli myös mahdollisista hajaannuksista. Kun siellä 1830-luvulla Pohjanmaan ja Savon heränneet yhdistyivät, tuli jonkin aikaa sen jälkeen Fredrik Gabriel Hedbergin irtaantuminen omaksi liikkeekseen eli evankelinen herätysliike sai siten alkunsa. 1800-luvun loppua kohden mentäessä suurin osa papistosta irtosi herännäisyydestä ja tuli ns. ukkojen aika, kunnes Wilhelmi Malmivaaran aikana yhdessä Oulun lukion rehtori Mauno Rosendalin kanssa tapahtui herätyksen elpyminen ja alkoi ns. myöhempi herännäisyys. Sen jälkeen ei jakaantumisia ole tapahtunut ja herännäisyydestä onkin sanottu, että meillä on katto korkealla ja seinät leveällä. Emme trossaa toisten päälle, vaan pidämme kaikkia joukkoomme tulevia ystävinä. Tosin Siioninvirsi-uudistus 1970-luvulla ei ollut kaikkien mieleen ja niin jotkut jatkoivat vanhojen Siioninvirsien veisaamista. Ja kenenkä meidän iäkkäämpien mieleen välttämättä on esim. nykyiset tiheät virsikirjauudistuksemmekaan, kun olemme tottuneet ja oppineet sanatkin vanhoihin virsiin. Tästä muuten voisi sanoa, että usein puhutaan, ettemme tykkää nykyisestä virsikirjasta, kun siinä on uusia virsiä ja kuitenkin samat ihmiset sanovat tutuimmiksi virsiksi 338 Päivä vain ja hetki kerrallaan ja 341 Kiitos sulle Jumalani, ja kumminkin molemmat ovat tulleet virsikirjaan vasta 1987 otetussa laitoksessa. Näin näyttää virsien aina ajoittain tapahtuva uudistus olevan sittenkin tarpeellista.
Kiitän sydämellisesti, kun hyvä ystäväni Pentti Mäkinen on välittänyt pyynnön saada saapua puhumaan rakkaasta herätysliikkeestäni Herännäisyydestä, jonka keskusjärjestön Herättäjä-Yhdistyksen palveluksessa olen saanut olla kymmenkuntavuoden ajan ja liikkeen piirissä 1960-luvun alusta ainakin 55 vuoden ajan ollen vuosittaisilla kesäjuhlillakin 20-30.000 ystäväkansan jäsentä kokoavilla Herättäjä-juhlillakin jo yli 50 kertaa eri puolilla maatamme, viime kesänä Vantaalla ja toivon mukaan ensi kesänä liikkeen ehkä rakastetuimman isän Ukko-Paavo Ruotsalaisen kotipitäjässä Nilsiässä, jossa jo kerran aiemminkin olen ollut juhlilla juhlakentän ollessa sama kuin ensi kesänäkin Nilsiän vanha hautausmaa, jossa on myös Ukko-Paavon hauta ja hänen haudallaan hänen toivomuksensa mukaisesti on piikkinen puu, koska hänkin omienkin sanojensa mukaan oli piikkinen mies.
Maamme historiassa on mielestäni se ihmeellisyys, että historiassamme aina eri alojen ensimmäiset ihmiset ovat myös osoittautuneet alojensa etevimmiksi. Tällaisia ovat esim. kirjailija Aleksi Kivi, runoilija Eino Leino, suurin säveltäjämme Jean Sibelius ja kultakauden taidemaalarit Aksel Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Albert Edelfelt. Näin voidaan myös sanoa Herännäisyyden johtajana Paavo Ruotsalaisestakin (1777-1852) Savossa alkaneen varhaisimman herännäisyyden alkuajan valovoimaisesta johtajasta. Hän tuli nuorena herätyksen tilaan heränneiden joukossa ja sai selvyyttä sisäisiin ahdistuksiinsa matkatessaan vuosisadan vaihteessa vv. 1799 ja 1801 seppä Högmanin luo Jyväskylään, jossa seppä sanoi hänelle: Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen tunteminen. Myös Pohjanmaalla oli alkanut herätyksiä ja Ukko Paavon matkustaessa Kalajoelle hän tapasi Niilo Kustaa Malmbergin, Jonas Laguksen ja muita Pohjanmaan herännäispappeja ja näin Pohjanmaan ja Savon herännäisyys yhtyi 1830-luvulla. Niinpä Paavoa tämän jälkeen sanottiin kahden hiippakunnan piispaksi.
Paavo Ruotsalaisen ja samalla herännäisyyden uskonkäsityksen peruspiirteitä on tunto Jumalan suuruudesta ja ihmisen pienuudesta ja avuttomuudesta. Kaikki riippuu Jumalan avusta, ihminen voi tehdä vain syntiä ja pilata asiansa, Jumala yksin voi pelastaa ja parantaa. Eräälle ystävälle hän kirjoitti (hän ei itse kirjoittanut ja saneli kirjurilla, vaikka jo nuorena oli lukenut enonsa tuoman Raamatun läpi ja mitä ilmeisemmin osasi myös kirjoittaa, mutta siihen aikaan ilmeisesti talonpoikaisilla ei ollut tapana kirjoittaa): Opi lepäämään Kristuksen vanhurskauden päällä, kylmänäkin ollessasi. Luonnonlapsen ja kaiken teennäisyyden pelossaan hän voi mennä ajattelemattomaan karkeuteenkin, mutta hänet läheltä tunteneet ihmettelivät hänen luonteensa lapsellista nöyryyttä ja hänen uskonkokemuksensa syvyyttä.
Nilsiän Tahkovuoren vieressä Aholansaaressa on nykyisinkin leirikeskus, jossa on Paavon aikainen savupirtti seuratupana ja siellä kammarissa on Paavon kuolinvuodekin, jossa hän on viimeisiksi sanoikseen lausunut: En osaa kiittää Herraa, mutta ole sinä, Vapahtaja, minun kiitokseni taivaallisen Isän edessä.
Sitten luin pari otetta Paavon kirjeistä s.48 ja s.94
Elävimpänä herännäisyyden uskonnollisuus sykkii seuroissa. Niihin kokoonnutaan ystävien joukolla ja niissä vuorottelevat syvälliset, säveleltään surumielisen kauniit rytmikkäästi veisattavat Siionin virret ja istuviltaan pidetyt koruttomat puheet.
Siionin virsien historia ulottuu 1700-luvun Ruotsiin. 1790 ne suomensi Elias Lagus ja mukaan otettiin myös Abraham Achreniuksen ja Halulllisten Sieluin Hengellisten laulujen virsiä. Siionin virsien uudistustyön suoritti v. 1893 NK Malmbergin poika myöhemmän herännäisyyden voimahahmo Wilhelmi Malmivaara. Edellinen uudistus ja lisävirsien saaminen tapahtui 1971 Maarian kirkkoherran Jaakko Haavion johdolla ja mukana oli myös Wilhelmi Malmivaaran pojanpoika Kuopion piispa Jukka Malmivaara, Herkko Kivekäs ja Jussi Kuoppala. Herättäjä-Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja oli myös Wilhelmi Malmivaaran poika Oulun piispa Väinö Malmivaara, joka puolestaan oli piispa Jukka Malmivaaran isä ja myös Jukan poika on ollut pappina kuten myös veljen poika Klaus Punkalaitumen kirkkoherrana. V.2005 otettiin Siionin virsiin 56 lisävirttä ja parast´aikaa taas ollaan uudistamassa Siionin virsiä niin, että uudistettu laitos otetaan käyttöön ensi kesän Nilsiän Herättäjä-juhlilla. Vanhin ja hyvin tunnettu gospelmuusikko Jaakko Löytty on yksi aluesihteereistämme hoitaen samaa Länsi-Suomen vakanssia, jossa itse sain olla kymmenen vuotta. Jaakko asui Kaijansa kanssa vuosia tässä vieressä Jaarankylän koululla.
Nykyisessä virsikirjassa on 36 Siionin viristä otettuja virsiä ja monet niistä ovat hyvin tuttuja ja paljon veisattuja. Tänä aamuna aamuhartaudessa veisattu 560 Maat metsät hiljenneinä, 310 Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, 299 Ei mikään niin voi virvoittaa,225 Jeesus luona armopöydän, 307 Kiitos olkoon Jumalalle, 311 Jo joudu mun sieluni heräämähän, 312 Muistan päivää autuasta, 334 Armon lapset riemuitkaa, 359 Vaivaisten turva ainoa, 361 Koska valaissee kointähtönen, 364 Tie taivaan kaita, ahdas on, 365 Käy kohti isänmaata, 371 Sun sanas, Herra, kutsuu meitä, 408 Joutukaa sielut, 631 Oi Herra jos mä matkamies maan, 632 Nyt ylös sieluni.
V.1701 virsikirja on myös ollut heränneille rakas ja niinpä tähän edelliseen uudistukseen otettiin mm. jo aiemmin virsikirjassa säilynyt Lapuan taisteluvirsi Minä vaivainen, mato matkamies maan.
Herännäisyydessä on aina vieroksutti kaikenlaista organisoitumista ja järjestäytymistä liiaksi ahdistavana ja jopa jollaintavoin lakihenkisenä. Niinpä oma äänenkannattaja Hengellinen Kuukauslehti perustettiin Wilhelmi Malmivaaran aikana 1888 ja kustannusosakeyhtiö Herättäjä 1892, mutta varsinainen Herättäjä-Yhdistys 1912. Kustannetaan kirjoja, tosin nykyään vähemmän, kun kirjan merkitys näyttää vähenevän, CD-levyjä, joululehteä Talvikynttilät ja suun makeaksi saavia körttipastelleja. Yhdistyksen toimitilat on Lapualla Kosolan talossa joen rannassa toisella puolella siltaa on Tuomiokirkko. Aluesihteereitä on kymmenkunta ja saman verran muita toimihenkilöitä. Toimitiloissa toimii myös Herättäjän kirjakauppa Oy.
Kristillisiä kansanopistoja on Lapuan Karhunmäessä perustettu vanhin opisto, joka on siirtynyt Lapuan keskustaan ja on nyt nimeltään Lapuan kristillinen kansanopisto, Jyväskylässä, Kainuun Paltamon Mieslahden opisto, Lieksassa, Lapinlahden Portaanpään opisto, Ylivieskan Raudaskylän oppilaitokset, joihin opiston lisäksi kuului oppikoulu ja kodinhoitajakoulu (viimevuosina ne on kunnallistettu), Valkealan ja Turun, joka kansanopistojemme uudenaikaisempia ja siellä kokoontuu esim. kirkolliskokouskin.
Lähetystyötä tehdään Suomen Lähetysseuran kautta ja on Herättäjä-Yhdistys Lähetysseuran suurin yksittäinen kannattajayhdistys ja meillä on omia nimikkolähettejä. Ja ensimmäiset sakot heränneet saivat aikoinaan kerätessään varoja pakanalähetykselle siellä 1800-luvulla.
Pentti Mäkinen kyseli myös mahdollisista hajaannuksista. Kun siellä 1830-luvulla Pohjanmaan ja Savon heränneet yhdistyivät, tuli jonkin aikaa sen jälkeen Fredrik Gabriel Hedbergin irtaantuminen omaksi liikkeekseen eli evankelinen herätysliike sai siten alkunsa. 1800-luvun loppua kohden mentäessä suurin osa papistosta irtosi herännäisyydestä ja tuli ns. ukkojen aika, kunnes Wilhelmi Malmivaaran aikana yhdessä Oulun lukion rehtori Mauno Rosendalin kanssa tapahtui herätyksen elpyminen ja alkoi ns. myöhempi herännäisyys. Sen jälkeen ei jakaantumisia ole tapahtunut ja herännäisyydestä onkin sanottu, että meillä on katto korkealla ja seinät leveällä. Emme trossaa toisten päälle, vaan pidämme kaikkia joukkoomme tulevia ystävinä. Tosin Siioninvirsi-uudistus 1970-luvulla ei ollut kaikkien mieleen ja niin jotkut jatkoivat vanhojen Siioninvirsien veisaamista. Ja kenenkä meidän iäkkäämpien mieleen välttämättä on esim. nykyiset tiheät virsikirjauudistuksemmekaan, kun olemme tottuneet ja oppineet sanatkin vanhoihin virsiin. Tästä muuten voisi sanoa, että usein puhutaan, ettemme tykkää nykyisestä virsikirjasta, kun siinä on uusia virsiä ja kuitenkin samat ihmiset sanovat tutuimmiksi virsiksi 338 Päivä vain ja hetki kerrallaan ja 341 Kiitos sulle Jumalani, ja kumminkin molemmat ovat tulleet virsikirjaan vasta 1987 otetussa laitoksessa. Näin näyttää virsien aina ajoittain tapahtuva uudistus olevan sittenkin tarpeellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti