Alkuviikosta kerroin löytäneeni kirjahyllystä Sally Salmisen Katriinan, josta maakuntalehdessä oli kerrottu. Nyt olen sen viikon kuluessa saanut luetuksi. Ei ollut turha vaiva, vaan päinvastoin, todella vaikuttava romaani.
Turhaan ei joku facebook-sivun kommentoija todennut lukeneensa kirjan kolme kertaa ja kahdella eka kerralla itkeneensä. Niin täytyi kyllä tehdä montakin kertaa kirjaa edetessä.
Torpparin elämä Ahvenanmaallakaan ei ole ollut helppoa 1900-luvun alussa. Katriinan elämä merimiehen vaimona ja torpparina ei ollut ruusuilla tanssimista. Monia raskaita vastoinkäymisiä tuli vastaa elämän varrella, mutta aina hän ja perheensäkin pääsivät eteenpäin.
Pienen tyttärensä kanssa hänet vaivoin pelastettiin kelirikon aiheuttamasta avannosta, pieni tytär sitten kuoli kylmettymiseen. Yksi poika hukkui laivansa mukana. Toinen poika ei juurtunut merimiehenä ja katosi lopulta Australiaan. Vanhin poika ponnisti köyhyyden keskeltä merikapteeniksi asti.
Kirja sisältää herkkää, ajan köyhän elämän kuvausta ja Katriina-äidin raskaaseen osaansa tyytymistä, mutta kuitenkin elämäuskon säilyttämistä ja lopulta myös turvaamista paremman osan saamiseen: Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat, kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput, joilla he soittelevat. Puhdas kulta on tie, jota astelevat kera laulaen enkelien.
Sitä vaan olisi kaivannut, että Pohjanmaalta merimiehensä mukana tämän kotiin Ahvenanmaalle lähtenyt Katriina ei enää koskaan nähnyt eikä kuullut mitään omista sukulaisistaan. Sekin oli yksi lisärasitus hänen kylläkin köyhyydessäänkin kauniiseen elämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti