Kankaanpään Veteraanijuhlassa sain tuoda veteraanijärjestöjen puheenvuoron, olenhan kaikissa kolmessa järjestössä toimiva jäsen, kahdessa jopa puheenjohtaja ja kahdessa kai huomisen jälkeen myös piirihallituksessa: Kansallista veteraanipäivää saamme viettää jo 33.
kertaa v. 1987 lähtien. Saan tuoda tähän juhlaamme veteraani-järjestöjen
tervehdyksen, koska sotiemme veteraanit eivät enää itse voimien vähetessä eivät
käytä puheenvuoroa! Meillä Kankaanpäässä sotiemme veteraaneja on 18 (joista
yksi rintamaveteraani) ja Kankaanpään seudun sotainvalideissa invalideja on 6,
jokaisella paikkakunnalla Kankaanpäässä, Honkajoella ja Jämijärvellä kaksi,
joista viisi on pysyvästi Porin sotainvalidikodissa diakonialaitoksella ja
kuudeskin vanhainkodissa.
Sotiemme veteraaneja on vuoden 2019 alussa elossa
vielä 10 000 henkilöä. Sotainvalideja heistä on 1.500. He ovat kaikki
iältään jo yli 90–vuotiaita, keski-ikä 94 v. Näin erityisesti kansallisena
veteraanipäivänä saamme taas kerran muistaa sotiemme veteraaneja erityisen
paljon, sillä he ovat oman henkensä uhalla puolustaneet maamme
itsenäisyyttä Suomen sotavuosina 1939-1945. Ilman heidän rohkeuttaan ja yhdessä
työskentelemisen taitoaan meillä ei olisi itsenäistä Suomen emmekä
juhlapäivinämme voisi nostaa siniristilippujamme lippusalkoihin. Meillä
kaikilla on suuri kiitollisuus ja kunnioitus veteraaneillemme ja lupa auttaa
sotiemme veteraanejamme kaikin mahdollisin keinoin muistaen tunnuslauseemme,
veljeä ei jätetä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti