Juhlapuhe itsenäisyyspäivän aattona

Juhlapuhe 5.12.2019 Tampereen Aikuislukiossa ylioppilaiden lakitusjuhlassa:

Hyvät uudet ylioppilaat, aikuisopiskelijat, hyvät itsenäisyysaatonjuhlamme osallistujat,

On suuri kunnia saada olla tämän teidän koulunne itsenäisyysjuhlassa käyttämässä puheenvuoroa!

Itsenäisyyspäivämme on meille tarpeellinen näköala- ja pysähdyspaikka, jolloin saamme muistella kansamme kunniakasta menneisyyttä ja pohtia, miten tästä eteenpäin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Saamme kansamme historian pohjalta tarkastella maamme tämänhetkistä asemaa, jotta osaisimme oikealla tavalla vastaanottaa tulevaisuuden haasteet. Näin itsenäisyyspäivä tarjoaa meille tuiki tarpeellisen hengähdyshetken jatkuvassa työn ja toiminnan mukanaan tuomassa arkipäivän rasittavassa kulussa.

 Nykyisyytemme rakentuu menneisyyden pohjalle. Siksi on välttämätöntä ottaa oppia historiamme tapahtumista ja sen erityisistä käännekohdista, joista kaikkein merkittävimpiä isänmaamme olemassaolon kannalta ovat itsenäisyyden syntyvaiheet 102 vuotta sitten ja sen säilyttämiseksi käydyt talvi- ja jatkosota.

Itsenäisyysjulistuksessa joulukuun 6. päivänä 1917 todetaan Suomen kansan tuntevan syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana: Vuosisatainen vapauden kaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.

Talvisotamme alkoi tasan 80 vuotta sitten marraskuun viimeisenä pvänä. Maailma oli julistanut Suomen asian menetetyksi: monikymmenkertaisen vihollisen ylivoiman edessä Suomen kansan täytyi alistua tai kuolla. Mutta päämin. Risto Ryti tiesi toisin kansansa päättäneen taistella viimeiseen asti. Niinpä heti talvisodan alun vaikeista kriisivaiheista on tallennettu pääministeri Risto Rytin itsenäisyyspvän 1939 radiopuheesta: ”Suomen kansa on tällä hetkellä täysin yhtenäinen, yksimielinen ja luja kuin teräkseen valettu. Se on valmis suurimpiin uhrauksiin itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta. Jos meidät siihen pakotetaan, me tulemme taistelemaan loppuun asti, vieläpä lopun jälkeenkin---.” Ja niin jouduttiin sotimaan 105 kunnian pvää rauhan solmimiseen 13.3.1940 asti. Ylipäällikkö Mannerheim totesi silloin päiväkäskyssään: Sotilaat! Te ette tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, ja te olette siinä suorittaneet suurtöitä, jotka vuosisatoja loistavat historian lehdillä. Meillä on se ylväs tietoisuus tehtävästämme: länsimaisen sivistyksen suojaminen. Ja tiedämme myös, että nyt olemme maksaneet viimeistä ropoa myöten sen velan, joka meillä on länteen ollut.

Kun tänään tarkastelemme maamme asemaa, saamme tuntea suurta kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä siitä, että vaikeiden ja raskaiden vaiheitten kautta olemme päässeet tähän päivään. Me annamme kaikesta sydämestämme kiitoksen niille, jotka ovat olleet hankkimassa ja turvaamassa maamme itsenäisyyttä. Tässä työssä meidän tulee muistaa ennen kaikkea sankarivainajiamme, sillä he ovat joutuneet antamaan henkensä vapautemme edestä. Tunnemme myös syvää kiitollisuutta sotiemme invalideja ja kaikkia veteraanejamme kohtaan kuten myös muistamme kotirintamalla raskaan päivätyön tehneitä naisiamme. Jolleivat he olisi silloin kestäneet, ei maamme olisi nykyisessä tilanteessa, jolloin ulkonainen rauha rajoillamme on vankkumaton ja maamme ulkopoliittinen asema on inhimillisesti ajatellen tunnustetumpi ja arvostetumpi kuin koskaan aktiivisena rauhantahtoisen, puolueettomana kansakuntana.

Taloudellisesti saamme elää yhdessä maapallomme hyvinvoivimmista maista luottoluokituksenkin ollessa hyvää AA-luokkaa. Rehellisesti sanoen ei kansakunnallamme loppujen lopuksi ole mitään suurempia ongelmia eikä vaikeuksia. Tietysti tulevaisuutta ajatellen aina on korjattavaa ja parannettavaa, jotta jokainen kansalaisemme saisi tuntea asuvansa maassa, josta kaikkia pohjoismaita ajatellen YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld on lausunut: ”Jokainen, joka on saanut syntyä vapaassa Pohjolassa, on kuin olisi saanut päävoiton arpajaisissa.” Nykykielelle käännettynä olemme kaikki loton jättipotin voittajia.

Voimme yhtyä suuren kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kirjoittaman Seitsemän veljeksen nuorimmaisen Eeron aatoksiin: ”Vaan tiesipä hän missä löytyi se maa, se kallis maailman kulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja taistelee ja jonka povessa lepäsivät isiemme luut. Hän tiesi sen rajat, sen meret, sen salaisuutta hymyävät järvet ja nuo risu-aitoina juoksevat hongistolaiset harjanteet. Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen. Ja tästä kaikesta syntyi hänen tahtonsa halua pyrkimistä kohden maamme onnea ja parasta.”

Näin tuntiessamme syvää kiitollisuutta vapaasta isänmaastamme, saamme itsenäisyydestämme antaa kiitoksen myös Taivaalliselle Isällemme, Kansojen Kaitsijalle, joka on katsonut pienen kansamme puoleen ja suonut meille oikeuden omaan isänmaahan kansojen suuren meren keskellä. Emme varmasti koskaan osaa arvostaa itsenäisyyttämme liian suureksi, sillä todella niin suuria asioita itsenäisyytemme on kansallemme tuonut. Meillä on suuri vapaus, lukemattomia oikeuksia ja täydet ulkoiset edellytykset täysipainoisen elämän elämiseen. Meillä on rikkaat ja yhä elävät kulttuuriperinteet ja myös talouselämän puolella olemme kilpailukykyisinä vastaanottamassa tulevaisuuden haasteita. Yhteiskuntamme rakenteet ovat sittenkin kansainvälisessä vertailussa hyvässä kunnossa. Olemme vähiten korruptoituneita, pidämme parhaiten huolta ympäristöstämme. Teknologiassa olemme maailman johtavia maita. Saamme myös tuntea huolta vähäosaisemmista lähimmäisistämme niin kaukana kuin lähelläkin. Juuri valmistuneessa Keskuskauppakamarin vertailevassa analyysissa todetaan maamme olevan ykkösenä instituutioden ja makrotaloudellisen vakauden suhteen ja kakkosena tietojen ja taitojen osalta. Pisavertailussa koululaisemme ovat kuudenneksi parhaita lukutaidon ja luonnontieteiden alueilla. Inhimillinen pääoma on maamme tärkein kilpailuvaltti, mutta kun maat kuitenkin kehittyvät, on Suomenkin juostava entistä kovempaa pysyäksemme paikallamme. Onkin muistutettava nyt taas työmarkkinaneuvotteluiden kiirastulen aikaan presidentti Kekkosen kirjalleen antama nimen mukaisesti Onko maallamme malttia vaurastumiseen?

Teillä nuorilla on kaikki mahdollisuudet valoisaan tulevaisuuteen isänmaamme tarjoamien hyvien lähtökohtien johdosta ja olkaamme yhteisvoimin rakentamassa vapaiden, tasa-arvoisten ja sosiaalista vastuuta kantavien kansalaisten yhteiskuntaa! Koska rakastamme omaa maatamme ja kansaamme kuten Aleksis Kivi riimittelee: Maa kunnasten ja laaksojej,/ MI on tuo kaunoinen?/ Tuo hohteess´ kesäpäivien,/ Tuo loisteess´ pohjan tulien,/ Tuo talven, suven ihana,/ Mi ompi soma maa?/ Siell´ tuhansissa järvissä/ Yön tähdet kimmeltää/ Ja kanteleitten pauhina/ Siell´ kaikuu ympär´ kallioi´/Ja kultanummen hongat soi: /Se ompi SUOMENMAA.

 Saakoon itsenäisyytemme olla iloinen meitä kaikkia yhdistävä suuri asia!