Pyhäinpäivä 31.10. on yksi kirkkovuotemme suosituimmista pyhistä. Luetaanhan silloin kaikkien vuoden aikana poisnukkuneiden nimet ja jokaiselle sytytetään kynttilä. Samoin hautausmaamme loistavat pimenevässä illassa kauniina kynttilämerenä. Näin saamme viettää pyhäinpäivää herkistyneellä mielellä läheistemme kanssa ja saamme tuntea läheisyyttä myös kuoleman rajan tuolle puolelle poisnukkuneiden rakkaittemme kanssa.
Päivän aiheeksikin on annettu pyhien yhteys. Sanommehan ehtoollisrukouksessakin: Tästä sanomattomasta lahjasta me taivaan joukon ja kaikkien pyhien kanssa kiitämme ylistämme sinun ((Jeesus) nimeäsi.
Tätä pyhien yhteyttä tuntien saamme toivoa ja rukoilla, että saisimme olla uskon kautta yhdessä uskossa kuolleiden omaistemme kanssa, niin että he olisivat siellä perillä taivaan kirkkaudessa, mistä Ilmestyskirjassa kerrotaan, miten siellä ei enää ole kyyneleitä, eikä kuolemaa, eikä murhetta, ei valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Heidän heikko ja vajavainen uskonsa on saanut muuttua todellisuudeksi ja näkemiseksi, me olemme vielä matkalla. He ovat jo niitä autuaita iäti onnellisia, joista Jeesus vuorisaarnassaan kertoo tuoden aivan alhaalle kaikkien meidänkin saavutettavaksemme pelastuksen: Meille köyhille ja huonoille, syntisille ja puutteenalaisille. Mekin saamme hengessä köyhinä ja murheellisina yhtyä autuaitten saattoon.
Kun perille päässeiden autuus on Jumalan esteetöntä katselua, niin me näemme vasta kuin kuvastimesta arvoituksen tavoin, mutta silloin perillä kasvoista kasvoihin, nyt tunnemme vajavaisesti, mutta silloin olemme tunteva täydellisesti niin kuin meidätkin täydellisesti tunnetaan heikkouksinemme ja puutteinemmekin.
Ja vaikka vielä joudummekin veisailemaan: Ei ole helppo kuolla näin huonon syntisen. Minua Jeesus puolla, vapahda syyllinen. Anteeksi kaikki anna sulasta armosta. Valmistumaton kanna luoksesi valmiina. Minulle kuolo voitto on silloin suloinen, kun taivaallinen soitto soi läpi tuskien. Toivoni, elämäni, kun olet ainoa, valmista lähtöäni veresi voimalla; niin siksi ja silti saamme jo täällä ajassa yhtyä myös pyhien kiitosvirteen: Elämä ja elämä ja iankaikkinen elämä/ Tuolla voiton maassa ja taivahassa on iankaikkinen elämä./ Jeesuksen kanssa yhteys on iankaikkinen elämä./ Se alkaa täällä jo maiden päällä ja kestää iäti taivaassa./ Alku on tällä autuudella, loppua ei ole ikänä./ Iankaikkisesti siellä ei ole sielujen ikävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti