Ei karhua voi nylkeä ennen kaatamista

Lauantai 16.1.2021Ilmari, Ilmo Äkkilähdöt ÄKKILÄHDÖT E-kontakti UUTISET UutisetPolitiikka Näkökulma: Edellytyksiä luodaan kulisseissa: SDP ja kokoomus voivat palata hallituskumppaneiksi vaalien jälkeen Tänään klo 15:54 Lauri Nurmi Iltalehti Seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa kaksi vuotta. Kuluva vaalikausi on puolivälissä. Se on väliaikapiste, jossa puolueet viimeistään aloittavat tunnustelut siitä, ketkä sopisivat keskenään seuraavaan hallitukseen. Keskustelut ovat epävirallisia ja luonteeltaan osittain yksityisiä, mutta niillä on selkeä ja tietoinen päämäärä: rakentaa luottamusta ja edellytyksiä kahden puolueen väliselle hallitusyhteistyölle. Parhaillaan tällaista ajatustenvaihtoa käydään Iltalehden tietojen mukaan sosiaalidemokraattien ja kokoomuslaisten välillä. Varhaisiin soidinmenoihin kuuluu se, että yksittäiset kansanedustajat tai piirivaikuttajat vihjaavat sinipunan mahdollisuudesta. SDP:n kansanedustaja Eveliina Heinäluoma kirjoitti marraskuussa Nykypäivä-lehteen kolumniin otsikolla ”Sinipuna toimi”. SDP:ssä on alettu varautua siihen, että keskusta ei ole halukas eikä kykenevä osallistumaan seuraavaan hallitukseen.SDP:ssä on alettu varautua siihen, että keskusta ei ole halukas eikä kykenevä osallistumaan seuraavaan hallitukseen. SDP:ssä on alettu varautua siihen, että keskusta ei ole halukas eikä kykenevä osallistumaan seuraavaan hallitukseen. PASI LIESIMAA Verbi oli otsikossa imperfektissä, koska Heinäluoma kertasi kolumninsa aluksi pääministeri Paavo Lipposen (sd) sinipunahallitusten saavutuksia. Vuosina 1995-2003 Suomeen syntyi laman jälkeisen talouskasvun voimalla 300 000 uutta työpaikkaa. Kahdeksassa vuodessa SDP ja kokoomus tekivät Suomesta pesunkestävän ja aktiivisen EU-maan, joka otti käyttöön yhteisvaluutan ja irtautui lopullisesti YYA-kauden ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Suomesta tuli sinipunan johdolla poliittisesti osa läntistä Eurooppaa. Sitten pääministeri Lipposen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön (kok) valtakausien SDP ja kokoomus ovat erkaantuneet toisistaan. Lipposta (synt. 1941) pidettiin oikeistodemarina. Osa hänen kaltaisistaan nuorista aikuisista olisi luultavasti valinnut 1960- ja 1970-luvuilla puolueekseen kokoomuksen, ellei tasavallan presidentti Urho Kekkonen olisi leimannut kokoomusta neuvostovastaiseksi, mikä vei puolueen 21 vuodeksi (1966-1987) oppositioon. Nuoria yliopisto-opiskelijoita ovat läpi vuosikymmenten houkutelleet ne puolueet, jotka kulloinkin ovat avanneet ovia vallan kamareihin. Kun kokoomus nousi Mauno Koiviston presidenttikausilla takaisin hallitusvaltaan, SDP:ssä vaikutti vahva oikeistodemarisiipi. Kylmän sodan vuodet olivat vaikuttaneet puolueiden sisäisiin rakenteisiin. Asetelma teki maaperän hedelmälliseksi sinipunan lipposlaiselle elinkeinopolitiikalle. Lipposen pääministerikausilla nuorten sosiaalidemokraattien suosikiksi kohosi kuitenkin ikiradikaali Erkki Tuomioja, joka piti lipposlaisuutta oikeistolaisuutena. Uusi demarisukupolvi alkoi siirtää SDP:tä poliittisella kartalla vasemmalle ja otti henkiseksi päävastustajakseen kokoomuksen. Kokoomuksessa suurta valtaa olivat käyttäneet sosiaalireformistit, jotka perinteisesti ajattelivat, että sosiaaliturvaa olisi mielekästä uudistaa - ei niinkään leikata - enemmän työhön kannustavaksi yhdessä demareiden kanssa. Äänekkäiksi kokoomuksessa nousivat 2000-luvun alussa markkinaliberaalit, jotka korostivat sosiaaliturvan leikkaamisen tarvetta. Näin kaksi historiallista valtionhoitajapuoluetta erkani toisistaan, minkä seuraukset nähtiin ja koettiin vaalikaudella 2011-2015. Silloin mistään ei tahtonut tulla mitään ensin pääministeri Jyrki Kataisen (kok) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) ja sitten pääministeri Alexander Stubbin (kok) ja valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd) välillä. Sinipunan henkinen konkurssi johti siihen, että keskustalainen Juha Sipilä saattoi kirjauttaa hetkellisesti puolueelleen 26 prosentin galluplukemia. Jutusteleva Juha vetosi olemuksellaan suomalaisiin, eikä hänen tarvinnut tehdä juuri muuta kuin toistaa ”Suomi kuntoon”-iskulausetta. Keskustan päästrategi Timo Laaninen jaksoi silti muistuttaa taustakeskusteluissa jopa syksyllä 2014, että mykistävät suosiolukemat olivat myös seurausta kahden päävastustajan kompuroinnista. Politiikassa hyvyys ja suosio ovat aina hyvyyttä ja suosiota suhteessa muihin. Ei tarvitse olla erinomainen, vaan vaalivoittoon riittää, että on paras sillä hetkellä ehdolla olevista. Sinipunan haaksirikko auttoi Timo Soinin perussuomalaisia vakiinnuttamaan asemansa keskisuurena puolueena. SDP:ssä ja keskustassa hellittiin ennen huhtikuun 2019 eduskuntavaaleja ajatusta paluusta nostalgiseen punamultaan. Iltalehti ja Uusi Suomi todensivat tahtotilan puoluevaikuttajille tekemillään kyselyillä. Helmikuussa 2019 peräti 63 prosenttia keskustalaisista tunnusti punamultaväriä, kun IL selvitti, halusivatko keskustan tärkeimmät vaikuttajat mieluummin seuraavaan hallitukseen kokoomuksen vai SDP:n kanssa. ”Nykyinen hallitusyhteistyö on mielestäni liian oikeistolaista. Keskustalle läheistä köyhän asiaa ei ole pidetty tarpeeksi esillä. Punamultahallituksessa tämä onnistuisi paremmin”, keskustavaikuttaja perusteli. Samaan aikaan demarivaikuttajista 72 prosenttia valitsi IL-US-kyselyssä ennemmin keskustan kuin kokoomuksen kumppaniksi hallitukseen. Vieläkin useampi (87 %) katsoi SDP:n arvopohjan olevan lähempänä keskustaa kuin kokoomusta. Maahan syntyi vihertävä punamultahallitus, josta pääministeri Antti Rinne ja elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk) puhuivat uutena punamultana. Keskustalaiset luottivat siihen, että köyhän asian puolustaminen nostaisi heidän kannatustaan. Kaksi vuotta on kulunut - ja hallituksen johtokaksikko vaihtunut pääministeri Sanna Mariniin (sd) ja tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikkoon (kesk). Yksi asia on ennallaan: keskustan gallupkannatus matelee 11 prosentin paikkeilla, eikä punamultanosteesta ole havaittavissa merkkejä. SDP:ssä on alettu varautua siihen, että keskusta ei ole halukas osallistumaan seuraavaan hallitukseen, jos puolueen kannatus on vaalipäivänä nykyisissä kantimissa. Demarit ovat niin ikään laskeneet, että SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n voima ei riitä enemmistöhallituksen muodostamiseen, vaikka Marin onnistuisi nostamaan vaaleissa demareiden paikkamäärää jonkin verran. Nelikolla on nykyisessä eduskunnassa yhteensä 86 kansanedustajaa (40 + 20 + 16 + 10). Enemmistöhallituksen muodostamiseen tarvitaan yli sata kansanedustajaa. Tällöin SDP:n on pyrittävä löytämään hallituskumppani joko kokoomuksesta tai perussuomalaisista. Taustakeskusteluissa sosiaalidemokraatit sulkevat pois ajatuksen, että puolue voisi istua samassa hallituksessa Jussi Halla-ahon johtaman ja EU-kielteisen perussuomalaisen puolueen kanssa. SDP:n strategisena tavoitteena on vahvistaa EU-myönteisyyttä ja kansainvälisyyttä vaalikausina 2019-2023 ja 2023-2027. ”Moderni paluu lipposlaisuuteen”, kiteyttää demarivaikuttaja päämäärän. Välejä kokoomukseen on alettu lämmittää SDP:ssä senkin takia, että kokoomus on 2000-luvulla korostanut olevansa Suomen EU-myönteisin puolue. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ei ole peitellyt varautunutta suhtautumistaan Jussi Halla-ahon johtamiin perussuomalaisiin. Kokoomuksen vaalima EU-myönteisyys olisi helpommin sovitettavissa yhteen SDP:n tavoitteiden kanssa.Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ei ole peitellyt varautunutta suhtautumistaan Jussi Halla-ahon johtamiin perussuomalaisiin. Kokoomuksen vaalima EU-myönteisyys olisi helpommin sovitettavissa yhteen SDP:n tavoitteiden kanssa. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ei ole peitellyt varautunutta suhtautumistaan Jussi Halla-ahon johtamiin perussuomalaisiin. Kokoomuksen vaalima EU-myönteisyys olisi helpommin sovitettavissa yhteen SDP:n tavoitteiden kanssa. MIKKO HUISKO/IL Kokoomuksessa on paljon kansanedustajia ja piirivaikuttajia, jotka epäilevät, että hallitusyhteistyön mahdollisuus Halla-ahon perussuomalaisten kanssa kariutuu mahdottomuuteen sovittaa yhteen puolueiden EU- ja ihmisoikeuspolitiikat. Sekä SDP:ssä että kokoomuksessa pidetään mahdollisena sitä, että Suomeen syntyy EU-myönteinen sinipunahallitus, vaikka EU-kielteinen perussuomalaiset olisi vaaleissa paikkamäärältään eduskunnan suurin puolue. Kokoomuksen, SDP:n, vihreiden ja RKP:n varaan on rakennettavissa parlamentaarinen enemmistöhallitus, joka nauttisi suomalaisten enemmistön tukea, vaikka mikään hallituspuolueista ei olisi paikkamäärältään eduskunnan suurin. Sinipunahallituksen todennäköisyys kasvaa entisestään siinä tapauksessa, että SDP tai kokoomus voittaa vaalit ja aloittaa hallitustunnustelut. Millaista politiikkaa vihertävä sinipunahallitus sitten harjoittaisi? Taustakeskusteluissa nousevat esille samat asiat, jotka Eveliina Heinäluoma mainitsi marraskuisessa kolumnissaan. ”Työllisyys- ja kasvupolitiikka ovat sinällään edelleen molempien kaupunkipuolueiden ajattelun keskeisiä elementtejä. Vahva eurooppalainen vaikuttaminen on sekin yhteistä pääomaa. Sosiaaliturvassa taas molemmat puolueet hakevat uusia vastauksia epävarmuuden ja lisääntyvien pätkätöiden maailmassa”, Heinäluoma arvioi. Kolumninsa helsinkiläinen Heinäluoma päätti enteellisesti: ”Toimikaamme tässä ajassa niin, että sinisen ja punaisen värit voivat tulevaisuudessakin olla mahdollisia yhteistyön värejä.” Ammattiyhdistysliikkeen yhteiskunnallisen vaikutusvallan suhteellinen heikkeneminen on johtanut siihen, että nuoressa demaripolvessa on jälleen havaittavissa yksilökeskeisyyttä ja yritysmyönteisyyttä - oikeistososiaalidemokratian tunnusmerkkejä. Eräs heistä muotoilee asian siten, että SDP on kokoomusta parempi elinkeinopuolue, koska demarit eivät epäröi käyttää julkista rahaa yritysten tukemiseen. Demareiden veropolitiikkaan ei sisälly työn verotuksen kiristäminen. Kokoomuslähde arvioi, että sinipunahallitus pystyisi rakentamaan Suomelle teollisuus- ja innovaatio-ohjelman. Liberaaleja arvoja korostaville kokoomuslaisille sinipuna olisi houkuttelevampi vaihtoehto kuin yhteistyö Halla-ahon perussuomalaisten kanssa. ”Kokoomuksen ja demareiden sinipunahallitus vihreillä ja RKP:llä vahvistettuna”, näin veikkasi kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok) seuraavaa hallituspohjaa Kauppalehdessä helmikuussa 2019, siis edellisten eduskuntavaalien korvalla. Ehkäpä Vartiainen tarkoitti keväällä 2023 muodostettavaa hallitusta. Vähintäänkin sinipunahallituksen edellytyksiä on alettu hiljaisesti pohjustaa vaalikauden ollessa puolivälissä. Ilmeistä ei enää ole nykyisen hallituspohjan jatkaminen tai perusporvarihallituksen muodostaminen. Politiikassa muhii yllätys: todennäköisin hallituspohja saattaa olla sinipuna. LAURI NURMI