Helluntaiaattona

HELLUNTAIN TUULIEN TAAS TULLA SUO Saamme viettää toukokuun 23. päivänä yhtä kristikunnan suurinta juhlaa Helluntaita, joka Suomessa on typistetty lähes näkymättömäksi oltuaan aikaisemmin kaksipäiväinen kevääntulon suuri suvisunnuntai, kesän 1. päivä. Helluntai kertoo meille Pohjolan asukkaille, että kylmän talven jälkeen kesä on tullut. Ja tämä juhla sopii sikälikin vuosirytmiimme, että koulutkin ovat loppumassa, suvivirret kaikuvat ja onnelliset uudet ylioppilaat saavat valkolakkinsa. Helluntai on kristikunnan vanhimpia juhlia ollen 50 päivää pääsiäisestä, Vapahtajamme Jeesuksen ylösnousemuksesta, elämän voiton kuolemasta suuresta juhlasta. Kymmenen päivää aiemmin on Helatorstai, pyhä torstai, Kristuksen taivaaseenastumisen ja hänen taivaallisen kuninkuutensa päivä, jolloin Hän lupasi Puolustajan Pyhän Hengen tulevan opetuslapsiinsa. Ja ensimmäisenä helluntaina apostoli Pietari saarnasi Jerusalemiin juutalaisten sadonkorjuun kiitosjuhlaan saapuneille, ja tuhansia kastettiin, kun elävän veden virrat alkoivat juosta heidän sydämistään. Näin Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamisen ja seurakunnan syntymisen päivä. Yhä tänä päivänä Jeesus sanoo meille jokaiselle: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Näin mekin Jeesuksen sanojen mukaisesti saamme ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteestä. Jeesuksen kotimaassa on vedestä pulaa, siksi ei voi olla suurimerkityksekkäämpää kuin tarjota elämän vettä juotavaksi, jonka jälkeen ei enää janoa. Kirkkoisä Augustinuskin sanoi ihmissydämen olevan levoton, kunnes se löytää levon sielulleen Jumalassa. Mekin saamme juoda sitä vettä, jota Jeesus meille antaa ja joka kumpuaa aina iankaikkiseen elämään asti. Saamme elää kevätaikaa, joka on täynnä toiveita. Kun ulkona luonnossa äsken vielä oli talvi ja kaikki kuollutta, tuli kevät murtaen talven kahleet, luonto virkoaa, aurinko lämmittää. Mustassa mullassa ja hiirenkorvalla olevissa koivuissa sykkii kiihkeä elämä. Meillekin kuoleman ja katoavaisuuden kahleissa eläville Jeesus antaa elämän ja iankaikkisen elämän, joka - niin kuin rukoilevaisvirressä sanotaan – alkaa täällä jo maitten päällä ja kestää iäti taivaassa. Saamme rukouksessa kääntyä Taivaallisen Isämme puoleen virrentekijän tavoin: ”Helluntain tuulien,/ sen valon, liekkien/ taas tulla suo./ Suveesi saapuvaan/ suo havahtua maan./ Sen tuskaan vaikeaan/ valkeus tuo.”