Ervasti Venäjästä

Kolumni Pekka Ervasti Kremlissä on tehty oma Nato-gallup. Otanta oli suppea, mutta lopputulos selkeä. Nato-gallupit voi Suomessa lopettaa. Kremlissä on tehty pätevämpi mittaus. Sitä voi tulkita, että Suomen – tai kenenkään muun Venäjän naapurin – ei pidä liittyä Natoon. Kyselyn pätevyyttä ei voi kyseenalaistaa, vaikka otanta oli aika suppea, noin 167 cm. Tarkat prosenttiluvutkaan eivät ole tiedossa, mutta eiköhän näin tärkeän asian kohdalla mennä reilusti yli sadan. Noin 145 miljoonan asukkaan ja noin 17 miljoonan neliökilometrin (50 x Suomi) hampaisiin saakka aseistautuneelle itänaapurilla tulee turvaton olo, jos Suomi laillistaa suhteensa läntisen sotilasliiton kanssa. Salavuoteutta Naton kanssa Venäjä on katsonut läpi sormien vuosikausia, mutta pohja se on Moskovankin säkissä. Onneksi ehdittiin tehdä hävittäjäpäätös ennen kuin Kreml vaati, ettei uusia hyökkäysjärjestelmiäkään saa tuoda naapurimaihin. On pikkuisen epäselvää, täyttääkö F35 kriteerit, mutta sovitaanko niin, ettei käydä nimenomaisesti kysymässä? Siellä on nyt nimittäin muutakin mietittävää. Kalustoa ja miesvoimaa on kasattu Ukrainan vastaiselle rajalle niin paljon, että ihan jo liikunnallisista syistä porukan on välillä verryteltävä jalkojaan johonkin suuntaan. Tiukat vaatimukset Yhdysvalloille, Natolle ja EU:lle sekä sotilaalliset keskitykset ovat pitkän, vuosien mittaisen prosessin ja myyräntyön tulosta. Nyt on tultu rajalle – ihan konkreettisesti. Se, mitä optimistit Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen toivoivat ja herkkäuskoisimmat odottivat, ei ole toteutunut. Venäjästä ei tullut liberaalia demokratiaa, vaikka se hetken aikaa harjoitteli ns. ohjattua demokratiaa. Nyt Suomen itärajan takana leviää autoritaarinen, turvallisuuskoneiston kurissa pitämä Neuvostoliitto 2.0 – maajoukkuekin pelaa lätkää CCCP-logo rintamuksessa. EU ja Yhdysvallat aikoo vastata Venäjän öykkäröintiin lisäämällä pakotteita. Valitettavasti osa niistä osuu omaankin nilkkaan. Vaikutus Venäjän suuntaan voi olla sama kuin kasakkaa viiksistä vetäisi. Historia antaa esimerkkejä, mitä militaristinen ja autoritaarinen valtio voi tehdä maalattuaan itsensä taloudellisesti ja poliittisesti nurkkaan. Ulos tullaan ns. Tex Willer -menetelmällä. EU ja Yhdysvallat eivät ole yhtenäisyytensä ja päättäväisyytensä puolesta siinä kunnossa, että rähinän lopputulosta kannattaisi kovin varmasti veikata. Silti ylikypsän demokratiankin pitää itseensä uskoa ja olla valmis puolustautumaan. Suomella on pitkä, vuosisatainen kokemus itänaapurista. Se on sotien ja rähinöiden historiaa. Se, että täällä vielä ollaan omalla luvalla omalla tuvalla, ei ole pelkää sattumaa.