Kolumni
Iso maa, isot byroot. Kenraalieversti Leonid Ivashovin työhuoneessa Venäjän puolustusministeriössä olisi voinut ihan hyvin järjestää vaikka lentopalloturnauksen.
Yrmeällä virkailmeellä varustautunut kenraalieversti nojasi paitahihasillaan massiiviseen työpöytään, joka edusti Neuvostoliiton raskaan teollisuuden järeintä tuotantolinjaa.
Aronlaajan työhuoneen toista laitaa dominoi vitriiniin sijoitettu, lähes alkuperäisen kokoinen, T-34-panssarivaunu. Tankki oli suuressa isänmaallisessa sodassa voittoisan puna-armeijan kärkietenijä kaikilla rintamalohkoilla – myös Karjalan kannaksella.
Samaa panssarimaista jykevyyttä oli myös kenraalin olemuksessa. Katu-uskottavuutta vahvisti punertavankirjava mustelma, joka koristi hänen vasenta silmäänsä. Selitystä vamman alkuperästä en tohtinut kysyä, vaikka jälkeenpäin veikkailin sen ehkä syntyneen periaatteellisen keskustelun päätteeksi upseerikerhon nurkkapöydässä valomerkin aikoihin.
Kenraalieverstin adjutantti oli jo ennen haastattelua tehnyt selväksi, että esimiehen mustaa silmää tuskin kannattaisi valokuvissa esitellä suomalaiselle lukijakunnalle. Ymmärsin yskän.
Syvässä ristiriidassa Ivashovin toksisen maskuliinisuuden kanssa olivat pitkät, feminiinisen sirot savukkeet, joita hän poltti ketjussa haastattelun aikana. Savuverhon takaa ryöppysi lausuntoja karhealla komentoäänellä, joka muistutti talviunilta herätetyn uroskarhun murahtelua.
Ilta-Sanomien haastattelu tehtiin 2000-luvun alussa Moskovassa, eikä Ivashovista sen jälkeen paljon Suomessa kuultu ennen helmikuuta 2022.
Jäätyään aktiivipalveluksesta Ivashov perusti eläköityneille upseereille järjestön, jonka nimissä hän nyt rusikoi presidentti Vladimir Putinia ja tämän öykkäröintiä Ukrainan rajoilla.
Kuulen korvissani Ivashovin römeän äänen, kun hän kutsuu Putinia kyvyttömäksi johtajaksi ja valehtelijaksi, jonka tulisi välittömästi erota. Evp-kenraalin kartoilla Ukraina on itsenäinen valtio, joka tulisi jättää rauhaan.
Ivashovin uskalias kirjoitus paljastaa, että Venäjän upseerikunta ei seisokaan monoliittisesti Putinin takana.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Venäjän suhtautuminen Natoon välttämättä muuttuisi, jos Putinista päästäisiin eroon.
Ilta-Sanomien haastattelussa Ivashov teki täysin selväksi, että Suomen flirttailu Naton kanssa oli pantu Moskovassa merkille, eikä sitä katsottu suopeasti.
Miehet Venäjän johdossa ehkä vaihtuvat joskus, mutta isovenäläinen hinku paimentaa naapurien turvallisuusratkaisuja on ikuista.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti