Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on romuttanut aiemman eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän. Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut hetkessä täysin toisenlaiseksi. Suomi on aiemmin nojannut pitkään linjaan ja verkkaiseen kehitykseen, jossa parlamentaariset turvallisuuspoliittiset selonteot ovat antaneet selkänojan yksituumaiselle toiminnalle.

Venäjän häikäilemätön ja raskaita tappioita siviileille aiheuttama sotiminen Ukrainassa asettaa myös Suomen täysin uuden turvallisuuspoliittisen tilanteen eteen. Valtiojohtomme on lähtenyt asiassa ripeästi liikkeelle.

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön vierailu Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin luona Valkoisessa talossa avasi prosessin, jossa Suomi yhdessä Ruotsin kanssa rakentaa Yhdysvaltain tuella uutta vahvaa turvallisuuspoliittista asemaa. On mahdollista, että tämä prosessi johtaa Suomen Nato-jäsenyyteen.

Kansalaiset ovat uudessa tilanteessa nopeasti muuttaneet kantojaan. Niin Suomessa kuin Ruotsissa kansalaisten enemmistö on kääntynyt Nato-jäsenyyden kannalle. Suomessa monissa puolueissa on keskustelu myös liikkunut siihen suuntaan, että aiemmista kannoista poiketen Nato-jäsenyys saa kasvavaa kannatusta.

Puolueilla täytyy olla nyt valmius käydä oma turvallisuuspoliittinen keskustelunsa ja kannanmuodostuksensa ripeässä tahdissa. Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko on viitannut asiassa puolueensa tulevaan puoluekokoukseen kesäkuussa. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) totesi Ylen Ykkösaamussa: "Luulenpa, että päivitettyjä linjauksia tulee ennen kesää."

Puolustusministerin näkemys aikataulusta on realistisempi. Nopeasti muuttunut tilanne vaatii myös nopeaa reagointia. Kysymys ei ole hätäilystä. Meillä on faktat ja historia tiedossamme. Käytössämme on suuri joukko asiansa osaavia puolustus- ja turvallisuuspolitiikan ammattilaisia tekemässä analyysejä. Poliitikoilta on löydyttävä kykyä yksituumaiseen toimintaan ja päätöksentekoon.

Parlamentaarisessa demokratiassa on keskeistä, että puolueet pystyvät tekemään omia linjauksiaan uudesta tilanteesta lähtien. Tältä pohjalta löydetään sitten yhteinen näkemys siitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, jota kansakunnan edun nimissä ryhdytään ajamaan.

Valtiojohdon aloittama prosessi on lupaava alku. Puolueiden olisi nyt linjattava näkemyksensä niin, ettei niistä synny jarruja tai esteitä uuden turvallisuuspoliittisen asemamme rakentamisessa.

Nato-jäsenyydeltä on viimeistään nyt riisuttava ne menneisyyden aiheettomat painolastit, joita sillä on Suomessa ollut. Suomen turvallisuuspoliittisen prosessin tulee johtaa parhaaseen mahdolliseen tulokseen maamme ja sen kansalaisten rauhallisen elämän turvaamiseksi.