Kansa haluaa vahvan presidentin

PÄÄKIRJOITUS Pääkirjoitus: Kansa kaipaa vahvaa johtajaa – vaikka Euroopalla on sellaisista kosolti kolkkojakin kokemuksia Evan asennekyselyn mukaan ”vahvan johtajan” kaipuu vaikuttaa vahvistuneen Suomessa. Vallan keskittämisessä olisi riskinsä. Nato-prosessi on korostanut presidentti Sauli Niinistön roolia ja näkyvyyttä Suomen ulkopolitiikan johdossa. Liittokunnan jäsenyys vahvistanee vastaisuudessakin presidentin roolia siitä riippumatta, kuka on maan seuraava presidentti. IS Enemmistö suomalaisista haluaa presidentin vastakin johtavan maan ulkopolitiikkaa ja vastustaa ulkopolitiikan siirtämistä pääministerin ensisijaiselle vetovastuulle. Näin tulkitsee Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva viime talvena teettämänsä ja tällä viikolla julkistamansa arvo- ja asennetutkimuksen tuloksia. Kansalaiset näyttävät antavan tukensa Suomen perustuslakiin kirjatuille ulkopoliittisen johtamisen askelmerkeille, joiden mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Mutta Eva tarjoaa ainekset toisenkinlaiseen tulkintaan, sillä vastausten perusteella puolet kansasta vahvistaisi presidentin ulkopoliittista valtaa nykyisestä, ”jotta Suomen linjan jatkuvuus voitaisiin turvata” (niin kuin muutoksen perustelu oli kysymykseen muotoiltu). VASTAUS viittaa Evan tulkinnan mukaan ”vahvan johtajuuden” kaipuuseen – ja tällaisen kaipuun vahvistumiseen etenkin ulkopolitiikassa. Samaa asiaa kysyttiin edellisen kerran vuonna 2007, jolloin vain kolmannes kansasta kannatti presidentin ulkopoliittisen vallan vahvistamista. Tuolloin niin ikään noin kolmannes halusi siirtää ulkopolitiikan johtovastuuta presidentiltä pääministerille. Vastauksia arvioitaessa on syytä huomata, että ne heijastelevat kansalaisten arvojen ja asenteiden lisäksi väistämättä myös kyselyjen aikaan maassa ja maailmalla vallinnutta ilmapiiriä – ja ehkä sitäkin, kuka on kyselyn aikaan maan presidentti ja kuinka suurta suosiota tämä nauttii. Vuonna 2007 Suomen presidentti oli Tarja Halonen ja Euroopassa elettiin kylmän sodan jälkeistä huolettoman liennytyksen aikaa. Suomen ulkopoliittinen kiistakysymys oli, kumpi edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa, presidentti vai pääministeri. Nyt presidentti on Sauli Niinistö ja Evan tämänkertaisen kyselyn aikaan Euroopassa oli lähes vuoden ajan riehunut Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainaa ja koko eurooppalaista turvallisuusjärjestystä vastaan. VENÄJÄN hyökkäyssodan alettua Suomi teki vuosikymmeniin suurimman ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjamuutoksensa hakemalla – ja pääsemällä – pikavauhtia puolustusliitto Naton jäseneksi. ” Nato-prosessi korosti presidentin ulkopoliittista roolia ja näkyvyyttä. Nato-prosessi korosti ja liittokunnan jäsenyys korostanee vastakin presidentin ulkopoliittista roolia ja näkyvyyttä – siitä riippumatta, kuka on Suomen seuraava presidentti. Evan kyselyn perusteella puolet kansasta on tällaisen kehityksen kannalla. ”Vahvaa johtajuutta” – tai ”vahvaa johtajaa” – kaivatessa on silti syytä varoa, ettei valta keskity liikaa. Euroopalla on kosolti kokemuksia liiankin vahvoista johtajista, ja ne ovat enimmäkseen huonoja tai erittäin huonoja.