Paavo Perkiömäki 101-vuotta, siunaus

Tänään vaikuttava surujuhla: Honkajoen viimeisen rintamaveteraanin siunaustilaisuus. Runsas vuosi sitten saimme olla hänen 100-vuotisjuhlissaan. Kirkossa aloitettiin alkusoitolla Vanha virsi Taalainmaalta ja seuraavaksi Honkajoen veteraanilaulajat esittivät Hiljainen tienoo. Seurasi runsaslukuisten kukkalaitteitten lasku arkulle, viimeisenä Sotainvalidien ja Rintamaveteraanien yhteisseppele, jonka jälkeen Kankaanpään veteraanikuoro lauloi Mun kanteleeni kauneimmin taivaassa😀 kerran soi. Päivä vain ja hetki kerrallaan-virsi ja allekirjoittaneen suorittama puhe ja siunaus päättyen isänmaan virteen Siunaa ja varjele meitä Korkein kädelläs. Juhlallisesti Suomen lipun, Sotainvalidien lipun ja Rintamaveteraanien lipun ollessa kärjessä vietiin 101-vuotias veteraani sukuhautaan, arkkua laskettaessa maan poveen veteraanikuoro lauloin Vaipuos maan poveen ja lopuksi vielä veteraanikuorot esittivät Veteraanin iltahuudon Rannalle himmeän lahden aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on. Ja kaikissa kolmessa säkeistössä koskettava loppu: Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa. Ja yhdessäoloa ja Paavon muistamista jatkettiin sitten lämminhenkisessä muistotilaisuudessa Honka Centerissä puhein, virsin, lauluin jopa kahden pienen tytön esittämänä Tuli kirkkoon mies ja lapsi, ruokailuin ja täytekakkukahvituksin!☺️😍🥰😘