Ervasti presidenttivaalituloksesta

Ydinasepelko siivitti Haavistoa Perustellusti voi olettaa, että Haavisto kiri eroa Stubbiin kiinni luomallaan ydinaseuhalla, kirjoittaa Pekka Ervasti. Kun puhutaan ydinaseista, tunteet nousevat pintaan. Niihin ei voi suhtautua kuin mihin tahansa muuhun sotilaalliseen rautaan. Mielipide|Politiikka14.2.202406:30 Maaseudun Tulevaisuus Kolumni Pekka Ervasti Presidentinvaalin ehdokkaat olivat enimmäkseen herttaisen yksimielisiä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Toisella kierroksella takaa-ajaja Pekka Haavisto (vihr.) kuitenkin kaivoi esiin ydinasekortin. Teemasta tuli yksi harvoista ehdokkaita erottavista asioista. Haaviston mukaan ydinaseita ei saa päästää Nato-Suomen alueelle. Piste. Kokoomuksen ehdokas Alexander Stubb näki asian monivivahteisemmin. Hän ei esimerkiksi sulkisi pois ydinaseiden kuljettamista Suomen alueen läpi esimerkiksi toisiin Nato-maihin. Aseiden pysyvää sijoittamista ei hänkään tuntunut ajavan, vaikka korostikin, ettei Natolla todennäköisesti edes ole sellaisia suunnitelmia. Ydinaseisiin ei voi suhtautua kuin mihin tahansa muuhun sotilaalliseen rautaan. Kun puhutaan ydinaseista, tunteet nousevat pintaan. Niihin ei voi suhtautua kuin mihin tahansa muuhun sotilaalliseen rautaan. Tämä kävi ilmi muun muassa Ylen toisen kierroksen vaalitentissä, jossa Haaviston kannattaja esitti Stubbille ydinaseista kysymyksen, joka tuntui järkyttävän kaikista eniten kysyjää itseään. Perustellusti voi olettaa, että Haavisto kiri eroa Stubbiin kiinni luomallaan ydinaseuhalla. Tukijoukkoihin siirtyi paljon todennäköisesti samaa porukkaa, joka vielä muutama vuosi sitten vastusti lisäydinvoiman rakentamista. Ydinvoima kuin ydinvoima, samaa tuomiopäivän materiaalia se on riippumatta pakkaustavasta. Ydinvoimasta on sittemmin tullut ympäristöpoliittisesti korrekti tapa tuottaa sähköä, mutta siihen liittyvät pelot eivät ole kollektiivisesta tajunnasta mihinkään poistuneet. Suomalaisten tajunnassa on aina ollut ydinaseiden mentävä aukko. Suomalaisten tajunnassa on aina ollut ydinaseiden mentävä aukko. Meidän on ollut helppo tuudittautua uskomukseen, että ne eivät meitä koske, koska meillä itsellämme ei niitä ole. Tämä on tietysti illuusio. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen paljastuneet puna-armeijan suunnitelmat osoittivat, että se oli jo 1960-luvulla maalittanut kohteita Suomesta ydinaseilleen, vaikka maa oli silloin vielä puolueeton – YYA-sopimuksen sallimissa rajoissa. Nyt kun olemme osa sotilasliittoa, jonka perimmäinen pelote perustuu ydinaseisiin, on Suomi jo Venäjän sotilasdoktriinikin perusteella sen ydinaseiden potentiaalinen kohde. Se, että täällä ei niitä lain perusteella saisi liikutella, ei muuta sotilaallista faktaa mihinkään. Ydinenergialaki todennäköisesti avataan jossakin vaiheessa, koska halutaan tehdä mahdolliseksi ns. minivoimaloiden rakentaminen. Samassa yhteydessä käynnistyy taatusti myös debatti siitä, pitäisikö ydinaseet saalia Suomen maaperällä – vaikkakin vain väliaikaisesti. Kirjoittaja on politiikan toimittaja.