Tervehdyspuheeni Itsenäisyyspäivän juhlassa

Arvoisat itsenäisyyspäivämme juhlaan tänne Kankaanpäänsaliin saapuneet juhlavieraat, hyvät naiset ja miehet, olette kaikki mitä sydämellisemmin tervetulleita ja erityisesti saamme toivottaa tervetulleiksi juhlapuhujamme Tammenlehvän Perinneliiton edustajan Heikki Karhun puolisoinesi. Samoin myös kaikki muut juhlamme esiintyjät! Saamme kiitollisin mielin viettää jo 107-vuotisen rakkaan isänmaamme itsenäisyyspäivää, ja olemme kunnioittaneet sodissamme kaatuneiden sankarivainajien muistoa laskemalla sankaripatsaalle ja myös vakaumuksensa puolesta kaatuneille seppeleet. Sotiin osallistui yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita. Joka kahdeksas sotiin osallistuneista menehtyi. Palanneistakin joka neljäs oli saanut pysyvän sotavamman. Sodat jättivät jälkeensä 30 000 leskeä ja yli 50 000 sotaorpoa. Veteraaneja on tämän vuoden 2024 alkaessa ollut vielä joukossamme 2 000, heistä sotainvalideja lähes neljäsataa. Veteraaniemme keski-ikä on jo yli 99 vuotta ja useita kymmeniä heistä on saavuttanut kunniakkaan sadan vuoden iän! Veteraanien puolisoita ja leskiä sekä sotaleskiä on noin 6 500. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Sotiemme veteraanien hautakivimerkkejä Kankaanpään hautausmaalla on laskujemme mukaan todella kunnioitettava määrä 1.054 kpl, joista tällä vuosikymmenellä olemme saaneet kiinnittää 273 kpl. Saammekin tuntea syvää kiitollisuutta vapaasta isänmaastamme ensinnäkin Kansojen Kaitsijalle Taivaalliselle Isällemme, mutta myös kaikille veteraanisukupolvemme edustajille niin rintamasotilaille kuin myös kotirintaman väelle. Niinpä täällä Kankaanpäässä esim. siunauskappelin v.1957 vihkinyt arkkipiispa Martti Simojoki on osuvasti lausunut: Kansallistunne on pyhä asia, jonka varassa monet pienet kansakunnat, myös oma kansamme, on kestänyt pahoina päivinä. Älkäämme koskaan unohtako sitä, että olemme suomalaisia. Mutta tiedämme myös, että kansallistunne voi kasvaa kieroon suuntaan. Niin tapahtuu, jos oma kansa ja rotu korotetaan muiden yläpuolelle. Silloin syntyy vihaa ja vainoa maailmaan. Ja tällä hetkellä saammekin sen tuntea kipeästi, kun 1350 km yhteistä rajaa kanssamme omistava Venäjän on kolmatta vuotta käymässä aloittamaansa häikäilemätöntä hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Siksi tänäkin itsenäisyyspäivänä kuvaa syvästi tuntojamme maammelaulun sanoittajan J.L. Runebergin jo koulussamme historian opettajamme Martta Sevion ulkoläksyksi antama isänmaan virsi ”Sun kätes Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana.// Sun armos täällä meille soi, mi kallehinta olla voi, ja meille alla auringon tää synnyinseutu rakkain on.// On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on.// Ja meidän polkujamme saa taas lapsemmekin taivaltaa. He kyntää kerran peltomme ja uskoo kuin me uskomme.// Oi Herra, käy sä siunaamaan nää rannat rakkaan synnyinmaa. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen