Pojat, kansan urhokkaan

Pidin jopa kolmessa eri tilaisuudessa viime viikolla tämän puheen: Porilaisten marssi Mel. säv. Chr. F. Kress, san. J. L. Runeberg, suom. H. Klemetti Pojat, kansan urhokkaan, Mi Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla vertaan vuoti, Viel' on Suomi voimissaan, Voi vainolaisten hurmehella peittää maan. Pois, pois rauhan toimi jää, Jo tulta kohta kalpa lyö Ja vinkuen taas lentää luoti. Joukkoon kaikki yhtykää, Meit' entisajan sankarhenget tervehtää. :,: Kauniina välkkyy muisto urhojemme, Kuolossa mekin vasta kalpenemme; Eespäin rohkeasti vaan, Ei kunniaansa myö sun poikas milloinkaan! :,: :,: Uljaana taistolippu liehu, Voitosta voittohon sä vielä meitä viet! Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa Saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa! :,: Nämä meille satakuntalaisille tutut Porilaisten marssin sanat johdattavat meidän ajatuksemme isänmaamme historian todella raskaisiin vaiheisiin. Ne tulevat väistämättä mieleen, kun pakosta tarkastelee maailmamme nykyistä lievästi sanottuna sekasortoista tilaa, että miten selviämme eteenpäin.1300 km yhteistä rajaa omaava naapurimme on käynyt jo 4 v räikeää hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan tuhoten lukemattomilla droneillaan nytkin kovilla pakkasilla kaupunkien lämpölaitoksia ja voimaloita. Ja toinen suurvalta Atlantin takana, on ollut turvanamme esim. Natossa, johan suurella yksimielisyydellä liityimme ja on meillä kahdenvälinen puolustusliittokin USA:n kanssa, mutta nyt sekin on käynyt arvaamattomaksi kovine puheineen ja arvaamattomine tekoineen. Oman maamme vaikeaa historiaa tulin pohtineeksi luettuani Teemu Keskisarjan kirjan Murhanenkeli Kaarle X!! aikaisesta v.1700 alkaneesta Suuresta Pohjansodasta ja muistellen sitten 1808-09 käytyä Suomen sotaa, jonka monista urhoollisista taisteluista kertoo J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Vaikka näissäkin sodissa Ruotsi-Suomi hävisi niin kuitenkin kaikki kääntyi parhaaksemme ja Venäjän yhteydessä saimme autonomian suuriruhtinaskunta sadaksi vuodeksi, jona aikana kasvoimme kansakunnaksi ja voimme julistautua Venäjän vallankumouksen jälkeen itsenäiseksi joulukuun 6.p:nä 1917. Tässä kaikessa saamme nähdä Kansojen Kaitsijan Taivaallisen Isämme johdatusta ja siunausta ja sen jälkeenkin olemme selvinneet ikävästä v.1918 sodasta ja yhtenäisenä kansakuntana kuten eduskunnan puhemies Väinö Hakkilakin totesi selvisimme Talvisodan ihmeestä: Suurin saavutuksemme, ihanin voittomme kuluneiden raskaiden kuukausien aikana on se täydellinen yksimielisyys, joka on liittänyt kansamme yhteen ankaran koettelemuksen aikana ja edelleen Jatkosodasta. Meillä on ollut ikään kuin rukousrintaama kansamme yllä ja näin eritoten juuri täällä Satakunnassa rukoilevaisalueella, meilläkin Kankaanpäässä kirkkomaallamme on jopa rukoilevaisjohtaja Matti Pukanhaavan patsas, prof. Osmo Tiililä on kirjoittanut Taulunkylässä asuneesta Frans Ulvaasta kirjan Suomalaista kokemuskristillisyyttä ja Vihtiläjärveltä ovat Oskari Rajakallio, Severiina Santasalo sekä Kulhuan Nikodeemus ja Teemu. Tähän sukupolvia yhdistävään rakentavaan rukousrintamaan maamme ja kansamme puolesta saame mekin huonoinakin rukoilijoina liittyä ja todeta kuten VT:n Samuel-profeetta totesi, kun Israel oli saanut voiton sitä vainonneista filistealaisista: Tähän asti on Herra meitä auttanut. Näin saamme nähdä itsenäisyytemme syntymisen ja säilymisen Jumalan hyvänä lahjana, josta saamme kiittää ja ylistää. Kansakuntamme työ ja tarmo ja SISU ja Jumalan armo ja siunaus eivät sulje toisiaan pois. Apostoli Paavalin tavoin saamme tunnustaa: Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole turha, ja se, mitä olen tehnyt en kuitenkaan ole tehnyt minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. Niinpä näissä nykyisissäkin maailman myllerryksissä voimme luottaa, että kun Jumala on näin paljon vaivaa nähnyt kansamme eteen ei hän varjelustaan vedä vastakaan pois, mutta kunpa mekin osaisimme kaikesta maamme kokemasta vetää kansakuntana ja itse kukin oikeat johtopäätökset esim. Psalmin 50:15 mukaisesti, miten Jumala sanoo: Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua. Ja näin myös kansallisen itsenäisyytemme ja vapautemme takuuna saamme pitää Vapahtajamme meitä kohtaan osoittanutta rakkautta aina ristinkuolemaan asti menemistä syntiemme anteeksiantamiseksi, ja niinpä Jeesus sanoo: Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi. Näin tässäkin ajassa saamme iloita Isänmaastamme ja nostaa juhlapäivinämme siniristilippumme laulaen: KuIn taivas ja hanki Suomen on värisi puhtahat, sinä hulmullas mielemme nostat ja kotimme korotat Ja vielä rohkaisuksi ensi sunnuntain teksteistä: Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.