Maailmantalouden suhdanteille emme mitään voi

ILtalehti Pääkirjoitus: Hallitus koolle murheellisissa tunnelmissa Juha Ristamäki Hallitus on rakentanut korttitalonsa kohtuullisen talouskasvun varaan, mutta sitä ei ole vieläkään tullut, kirjoittaa Juha Ristamäki. Tänään klo 21:12 Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn julkaisi maanantaina blogitekstin palattuaan Washingtonista Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kevätkokouksista. Rehnin mukaan tunnelma kokouksissa oli ”vakava, mutta ei toivoton”. Viimeisin maailmantalouden kriisi johtuu Iranin sodasta ja siitä seuranneesta energian hinnan noususta. Rehnin mukaan ”olennainen kysymys on, jääkö hinnannousu energiaan vai leviääkö se myös muihin hintoihin ja palkkoihin”. Rehnin mukaan Kansainvälisen valuuttarahaston suositus keskuspankeille on selkeä: ”Kunhan inflaatio‑odotukset pysyvät hyvin ankkuroituina, keskuspankeilla on varaa seurata tilannetta rauhassa”. Euroopan keskuspankki tekee seuraavan kerran rahapoliittiset päätöksensä vappuna. Rehnin blogitekstistä voi päätellä, että korkojen nosto ei ole kirkossa kuulutettu, koska inflaatio on lähellä kahden prosentin tavoitetta. Jos EKP kuitenkin nostaa korkoa – kuten on laajalti povattu –  se on jälleen yksi isku Suomenkin heiveröiselle talouskasvulle. Tilanne kuvastaa itse asiassa hyvin koko Petteri Orpon (kok) hallituskautta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu, Moskova uhittelee yhä enemmän muun muassa Baltian maille ja Suomelle, Trumpin tempoileva tullipolitiikka on jättänyt jälkeensä, Iranin sota on päällä ja niin edelleen. Hallitus on rakentanut korttitalonsa kohtuullisen talouskasvun varaan, mutta sitä ei ole vieläkään tullut. Toivoa on, mutta pahimmassa tapauksessa kuluvankin vuoden kasvu jää lähelle nollaa. Näissä tunnelmissa Orpon hallitus kokoontuu viimeiseen kehysriiheensä tiistaina ja keskiviikkona. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) myönsi maanantaina Helsingin Sanomissa sen, minkä kaikki ovat jo tienneet: hallitus ei saavuta tavoitettaan myöskään julkisen velkaantumisen vakauttamisesta. Kehysriihestä ei suuria panostuksia odoteta, vaikka niitä taatusti kaivattaisiin. Selitys on yksinkertaisesti se, että valtiolla ei ole paukkuja mitä satsata. Uutta velkaa otettaneen kuluvana vuonna lähelle 20 miljardia euroa. Kaikki mahdolliset isot lisäpanostukset pitäisi pystyä leikkaamaan jostain muualta, mutta esillä olleista järjestöavustuksista, kehitysyhteistyövaroista tai yritystuista ei poliittinen kantti kestä enää leikkauksia isolla kädellä. Suurimmat odotukset kehysriihen alla ovatkin muun muassa yrittäjien eläkejärjestelmän uudistamisessa, korjausrakentamisen avittamisessa valtiontuilla ja siinä, lasketaanko varainsiirtoveroa väliaikaisesti. Varat näidenkin toteuttamiseen ovat kiven alla. Kun Orpon hallituksen perintöä jälkikäteen arvioidaan, voidaan hallituksen sanoa onnistuneen työmarkkinoiden uudistamisessa ja maahanmuuton kiristämisessä. Sen sijaan penkin alle ovat menneet talouskasvun luominen ja sitä kautta työttömyyden laskeminen. Kuinka paljon Suomen hallitus sitten ylipäätään voi elvyttää taloutta huonossa kansainvälisessä taloussuhdanteessa, on hyvä kysymys. Joka tapauksessa yksityistä kysyntää voi elvyttää laskemalla esimerkiksi tuloveroja. Sitäkin tämä hallitus on yrittänyt, mutta nähtävästi liian myöhään ja liian vähän. Yleistä alv-veroa hallitus vastaavasti nosti. Taustalla on tietysti jyskyttänyt koko ajan heikkenevä julkisen talouden tila, joka johtuu muun muassa kasvavista sote- ja puolustusmenoista ja räjähtäneistä korkomenoista. Siksi hallitus on leikannut, ja on pitänytkin leikata miljardeilla euroilla. Valitettavasti se on samalla leikannut kulutusta ja talouskasvua. Kun kasvua ei ole näkynyt, eikä kuulunut, hallituksen olisi – jälkiviisaasti sanottuna – pitänyt etsiä elvytysvaraa suoraan kulutukseen vähemmän vaikuttavista leikkauskohteista tai jopa lisää esimerkiksi joidenkin haittaverojen nostosta.Maailmantalouden suhdanteille emme