TASAVALLAN PRESIDENTIN VALTIOPÄIVIEN AVAUSPUHE

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön puheita on yksimielisesti kiitetty. Hänen julkisista puheistaanhan ovat viime aikoina kuullut uudenvuodenpuhe, jonka hän päätti Jumalan siunauksen toivotukseen, vuosittainen Yhteisvastuukeräyksen avauspuhe ja nyt sitten eduskunnassa valtiopäivien avauspuhe.

Sauli Niinistö pystyy seisomaan sanojensa takana, kun hän patistaa ahneuden suitsimiseen sanoen joukkoja johdettavan omalla esimerkillä.

Presidentti juoksutti puhettaan ensin arabikevään, Syyrian ja Ukrainan aiheuttamiin levottomuuksiin. Hän totesi ettei mitenkään voida hyväksyä, että maailman 85 rikkainta ihmistä omistaa saman verran kuin 3,5 miljardia köyhintä. Tämä jos mikä on aiheuttamassa lisää kansannousuja. EU:n kriisimaiden kautta päästään koti-Suomeen, jossa ei voida jättäytyä velkaantumiseen varaan. Tasapainottaminen on vaativa tehtävä, mutta välttämätön.

Presidentti puuttui myös paljon paheksuntaa ja epäluottamusta herättäneisiin tapahtumiin, jotka kertovat ylimielisyydestä, siitä, ettei kohtuudesta tai oikeudesta enää piitata. Myös hallitusvalta sai osansa. Johdon on näytettävä hyvää esimerkkiä. Jos se ei siä tee, ei sitä voi muiltakaan kohtuudella vaatia.

Presidentti kiitteli - juuri yhteisvastuukeäyksenkin avanneena - suomalaisten anteliaisuutta vapaaehtoistoiminnassa mainiten erityisesti Lastensairaalan, vaikka tietysti myös yhteiskunnalla on omat velvoitteensa.

Lopuksi tuli esille puolustusyhteistyö varsinkin Ruotsin kanssa, mikä ei kuitenkaan korvaa kansallista puolustusta. Siksi on hyvä, että on asetettu parlamentaarinen seurantaryhmä kartoittamaan uskottavan puolustuksen resursseja. Myös yhtenä uutena alueena tuli esiin kyberturvallisuus.

Paljon siis tärkeitä aiheita ja Tasavallan Presidentin arvovallalla esille tuotuina ne saivat niille kuuluvan tärkeän sijansa pohtiessamme, miten tästä eteenpäin.

Istuvan eduskunnan vimeiset avajaiset

Tänään pidettiin tämän istuvan eduskunnan viimeiset avajaiset pitkien valtiopäivien kunniaksi, kun ensi vuoden alussa ei enää avajaisia eikä liioin puhemiesten vaaleja järjestetä, vaan istutaan samaan syssyyn maaliskuun 13:nteen päivään asti, joka muuten on myös perjantai ja siis 13. päivä. Joululomaa tosin alkaa perjantaina 19. päivänä joulukuuta, koska silloin alkaa tämän pääeduskuntatalon täysremontti, ja loma päättyy 13. tammikuuta, joka ei tosin ole perjantai vaan tiistai.

Tämä päivä on todella täynnä juhlallisuuksia, mikä osoittaa perinteiden pitkäikäisyyden sekä ennen kaikkea eduskuntamme merkityksen maamme korkeimpana päättävänä elimenä.

Pienen  lenkinkin ehdin tehdä Töölönlahden ympäri ennen menoa valtiopäivien ekumeeniseen avajaisjumalanpalvelukseen eduskuntatalolta Tuomiokirkkoon juhlallisessa autosaatossa. Oma esimieheni, Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura oli tällä kertaa saarnavuorossa. Virret olivat myös taattua tavaraa,  herännäisvirsiäkin kuten "Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on" ja kuoron esittämä Ukko-Paavo Ruotsalaisen virsi "Sinuhun turvaan Jumala".

Jo Puhemies Eero Heiniluoman lukema Jobin kirjan kohta oli vaikuttava: Herra esittää Jobille suuren voimansa luomisen töissä taivaassa, maassa ja meressä. (Job 38). Saarnassaan piispa korosti yhteisen huolenpidon tarvetta. Se lähtee juuri evankeliumista, joka tuo toivoa ja uutta rohkeutta ja joka ei ole mahdollista ilman Jeesusta ja hänen tuomaansa rakkauden henkeä. Se mahdollistaa jopa uhrautumisen. Tärkeintä on kuitenkin, että Kristus on mukana. Saamme rukoilla, pyytää voimaa myrskynkin kohdalla ja olla näin turvattuja.

Kirkosta palasimme sitten eduskuntataloon kuuntelemaan Presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avauspuhetta ja puhemies Heinäluoman vastauspuheenvuoroa. Meillä varapuhemiehillä on hieno tehtävä ottaa vastaan presidentipari ja saattaa sitten Tasavallan Presidentti täysistuntosaliin ja myös sieltä pois. Istunnon päätyttyä puhemies ja rouva Heinäluoman juhlapöydässä istuivat presidentti ja pääministeri rouvineen, Venäjän suurlähettiläs, piispa Peura rouvineen sekä varapuhemiehet rouvineen.

Vielä illalla eduskunta tarjosi juhlanäytännön Oopperatalossa Janacekin oopperalla Jenufa, jonka musiikki oli mahtavaa, laulajat Karita Mattilasta lähtien ykkösluokkaa ja itse tarina sinällään järkyttävä niin kuin oopperassa sopiikin.

Pitkä päivä, mutta todella kokemusrikas ja siis viimeistä kertaa tämän nyt istuvan eduskunnan historiassa.

Puhemiehen elämästä

Eilen kirjoitin Seppo Lindblomin kirjasta, tänään heti perään toisen sosialidemokraatin, puhemies Eero Heinäluoman elämänurasta kertovasta kirjasta, Tasavallan vahva mies. Kirja on ilmestynyt vuosi sitten samoihin aikoihin kuin Lindblomin kirja ja on tullut luettua jo aiemmin hyvällä mielenkiinnolla. Kirjan tekstin on kirjoittanut Heikki Saari.

Joku kommentoi jo eilisen kirjoituksen johdosta, että sopisin hyvin demariksi, johon vastasin, että meillä kaikilla on ihmisarvo ja olemme siis yhtä arvokkaita puolueesta riippumatta. Niinpä täytyy kiittää tätä puhemiehen elämästä kertovaa kirjaakin ihan rakentavaksi. Kirjan nimikin kuvaa hyvin päähenkilöä. Sen verran olen häntä eduskunnan puhemiehistössä työskennellessäni oppinut tuntemaan, jotta voin todeta hänen olevan aivan oikealla paikalla ja täysin tehtäviensä tasolla arvostetussa, mutta vaativassa asemassaan.

Kirjasta saa oivan käsityksen demarien vaiheista tällä vuosituhannella, onhan Eero Heinäluoma toiminut puoluesihteerinä, puheenjohtajana, eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja valtiovarainministerinä. Myös hallitusneuvotteluista ja yleensä politiikan kulusta 2000-luvulla saa erinomaisen kuvan.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeisistä hallitusneuvotteluista puhuttaessa Heinäluoma toteaa SDP:n saaneen torjuntavoiton niin vaaleissa kuin hallitukseen pääsyssäkin. Perussuomalaisista hän ymmärtävästi sanoo Kataisen nostaneen riman heti aluksi liian korkealle vaatiessaan Portugalin tukipaketin ratkaisemista ennen varsinaisia hallitusneuvotteluita. EU-kysymys nousikin sitten lopullisesti perussuomalaisten hallitustien esteeksi tällä kerralla. Neuvottelut olivat kaiken kaikkiaan vaikeat, koska takana olivat poikkeukselliset vaalit!

Myös Eero Heinäluoman osalle tuli hyvä tilaisuus, kun hänelle avautui tasavallan hierarkian kakkospaikka, heti presidentin jälkeen. Tähän sopiikin hyvin 14-vuotiaan Eeron kokemus hänen ollessaan vieraisilla vanhempiensa kanssa tuttavaperheen luona kotikylällä Korsossa. Kun Eerolta kysyttiin hänen tekemisistään, hän kertoi olevansa oppikoulun kolmannella luokalla ja kuuluvansa yhteiskunnalliseen kerhoon. "No, Eerosta tulee sitten presidentti", rouva totesi.

Huojuuko tasavalta

Demarina tunnettu vaikuttaja Seppo Lindblom julkaisi vuosi sitten maamme ja EU:n kriisimaiden aiheuttamaa tilannetta syvästi pohdiskelevan kirjan Huojuva tasavalta.

Poliittisen päättäjän asema ei ole helppo. Lindblom mainitseekin Presidentti Mauno Koiviston kysymyksen, tuleeko päättäjän joskus pettää kansalaisten odotukset, jottei joutuisi pettämään heidän luottamustaan. Harvalta poliitikolta tähän kuitenkaan riittää rohkeutta. Parhaaseen tulokseen pääsemiseksi joskus pitäisi toimia niin kuin parhaaksi nähdään, ajattelematta gallup-kannatuslukemia. Muistan Veikko Vennamon hyvän opetuksen siitä, että toimimme tietysti niin kuin kansalaisista parhaalta näyttää, mutta jos on kyseessä koko Suomelle ensiarvoisen tärkeä asia, silloin  on noudatettava vain maan etua, välittämättä mielipiteistä.

Presidentti Koivistokin on tullut tunnonvaivoihin, kun hänen aloittamansa presidentin valtaoikeuksien riisumisen on edennyt liian pitkälle. Presidentin vallan vähentämiseen ryhdyttiin seesteisessä tilanteessa, kun vielä uskottiin EU:nkin takaavan turvallisuuden ja vakaan taloudellisen kasvun. Edellisen presidentin liiallinen vallan ja Neuvostoliitto-kortin käyttö vaikuttivat tietysti myös.

Tilanteet kuitenkin muuttuvat. Presidentillä ei esimerkiksi ole enää sanan sijaa hallitusta muodostettaessa. Lindblomin kirjassa pohditaankin edellisten hallitusneuvotteluiden ongelmallisuutta. Kansa saattaa äänestää - ja myös äänesti, tällä kertaa meitä perussuomalaisia - uusia vaihtoehtoja eikä näin ollen enää voida edetä vanhoilla malleilla hallitusta synnytettäessä. Samoin  EU:n kriisimaiden auttamiseen liittyvissä vaikeissa ratkaisuissa pitäisi presidentilläkin olla sananvaltaa. EU-valtahan on siirretty kokonaan pääministerille ja sitä tietä hallitukselle. Nimenomaan heikkojen hallitusten aikana - joita Seppo Lindblom ennustaa näissä epävakaissa poliittisissa tilanteissa syntyvän helpostikin - presidentin  ohjausta voitaisiin hyvinkin tarvita. Täytyy muistaa myös, että presidentin valinta tapahtuu suoralla kansanvaalilla ja jopa innokkaammalla äänestysosallistumisella kuin muissa vaaleissa. Niinpä hänenkin valtansa on kansanvaltaa, samoin kuin parlamentaarisuus, jota nyt korostetaan. Me perussuomalaiset emme muuten ole hyväksyneet presidentin valtaoikeuksien riisumista!

Seppo Lindblomin kirjan nimi, Huojuva tasavalta johtuu paitsi presidentin aseman tarkastelusta myös EU:n kriisimaiden aiheuttamasta ongelmatilanteesta, johon ei näytä löytyvän ratkaisua. Toiveikkaasti tekijä kuitenkin vertaa oman maamme tilannetta Pariisin vaakunan keskellä olevaan vaappuvaan purjealukseen ja sen tekstiin, "huojuu muttei huku". Näin kirjailijakin tarkastelee kansakuntamme tulevaisuutta asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta samalla ihan perustellulla toiveikuudella.

Kuitenkin täytyy tämäkin kirjoitus lopettaa Presidentti Koiviston lentävällä lauseella: "Jotain tarttis tehdä." Koska hyvältä ei tilanne EU-kriisien keskellä näytä.

Presidentin muotokuva avaa uusia uria

Aivan uuden käytännön aloitti tänään puhemiehen edustustilassa paljastettu Marjatta Tapiolan maalama muotokuva edellisestä puhemiehestä, nykyisestä presidentistä, Sauli Niinistöstä. Se eroaa täysin kaikista aiemmista toteutuksensa vuoksi. Tausta on ilmava, maalaus on taiteilijan tyyliin raikas, viivojen ja värien taidokasta käsialaa ja itse Sauli Niinistö on saatu hyvin esille.

Lähes kaikki muut vanhemmat muotokuvat ovat täysin väritetyllä, useimmiten hyvin tummalla pohjalla, melkein pönäköitä luomuksia, sinällään tietysti parhaiden taidemaalarien töitä. Oman huoneeni seinällä on kultakehyksissä 1900-luvun alussa vuoteen 1930 arkkipiispana toiminut Gustaf Johansson, joka toimi moneen otteeseen pappissäädyn puhemiehenä vuosina 1899-1906.

Paljastustilaisuus oli vaikuttava, puhemies Heinäluoman lopetti puheensa herkkään runoon, liekö ollut peräti rouva Jenny Haukion kirjoittama. Presidentti kertoi kokemuksiaan mallina olemisesta ja miten hän sai luettua prosessin kuluessa kuvan esittämän paksun kirjan Venäjän kirjallisuuden historiasta. Tähän asti hän on välttänyt tulemasta seinälle ripustetuksi, mutta ei nyt kuvan valmistuttua enää pistä tätä pahaksensa.

Tämä presidentti Niinistön ja edellisen puhemiehen Paavo Lipposen kuvat saatiin myös uuteen painokseen kuvateoksesta ”Puhemiehet, muotokuvia eduskunnan kokoelmista”.

Jatkoa kuvista kansakunnan kaapin päälle on odotettavissa: eduskunnan valtiosalissa on kaikkien presidentiksi yltäneiden puhemiesten rintakuvaveistokset nähtävinä. Näin ollen presidentti Niinistön pronssipääveistos on siis seuraavana vuorossa.

 

Miksi luovun palkkioistani?

Jo edellisissä eduskuntavaaleissa v. 2007 ehdokkaana ollessani lupasin luovuttaa kansanedustajan palkkioni hoitotyöntekijöille. Silloin jäimme perussuomalaisten ja kd:n vaaliliittona muutaman sadan äänen päähän eduskuntapaikasta. Viime vaaleissa uudistin lupaukseni ja olen sen myös täyttänyt palkkaamalla kaksi hoitajaa PoSa:n eli Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymän kautta.

Syykin lahjoitukselleni on mitä selkein ja tuli taas tänään julki. Keskustapuoluetta lähellä olevan Nuorisosäätiön henkilöille langetettiin ehdollisia tuomioita sakkorangaistusten lisäksi ja demaritaustaisen Urheiluopistosäätiön vastuuhenkilöille sakkoja. Jo aiemmin auliisti vaalirahoitusta KMS-yhdistyksen välityksellä jakaneet Nova Groupin johtajat vangittiin ja myös yhdelle kansanedustajalle langetettiin ehdonalainen tuomio, josta on vetämässä valitus. Molempien säätiöidenkin johdosta on tuomittujen joukossa ollut kansanedustajia, yksi nykyisessäkin eduskunnassa.

Halusin silloin, ja olen edelleen sitä mieltä, että politiikassa toimitaan yhteisen edun nimissä eikä oma suu saa olla lähempänä kuin yhteisen pussin suu. Tätä oman edun tavoittelua ja varsinkin vaalirahoituksen hämäräperäisyyttä en ole voinut hyväksyä. Yhteisten asioiden hoidossa olisi ahneudelle saatava loppu. Uuden vaalirahoituslain vaatima rahoituslähteiden julkistaminen ja tämänpäiväiset oikeuden tuomiotkin ovat nyt selkeyttämässä ilmapiiriä ja näin on hyvä.

Sauli Niinistö on nyt vastavalittuna presidenttinä ja jo aiemminkin eduskunnan puhemiehenä näyttänyt hyvää esimerkkiä siinä, miten parempiosaiset kansalaiset voivat nykyisen taloudellisen ahdingon aikana luopua joistakin eduistaan. Ovathan tuloeromme revenneet varsinkin suurten liikelaitosten johtajien jättimäisten etuisuuksien johdosta ennätyssuuriksi. Vaikka sanotaankin, että kohtuus pitäisi olla kerjätessäkin, niin kyllä se täytyisi olla myös ylisuurissa palkoissa ja palkkioissakin optioineen ja bonuksineen.

Suitsikaamme kaikin voimin paisunutta ahneuden ylivaltaa!

 

Hyväosaisten solidaarisuus

Hyväosaisten solidaarisuus on nyt valttia. Kansanliike on nousemassa. Ei kukaan hyväosainen, sen paremmin poliitikko kuin ammattiyhdistysjohtajakaan, voi kieltäytyä palkanalennuksesta. Presidentti Niinistö aloitti, puhemies Heinäluoma säesti ja näin asia etenee kulovalkean tavoin.

Tämä on sitä oikeaa populismia, josta Timo Soinikin blogissaan on hyvillään. Populus=kansa, populääri on kansanomaisuutta. Kyllä kansa tietää!

Palkanalennukset eivät tietenkään koske pienempipalkkaisia, joiden toimeentulo on jokapäiväistä taistelua. He ovat ansainneet palkkansa ja jopa korotuksiakin. Sen sijaan optioherrat, bonusten saajat ja ennen kaikkea ylipalkatut johtajat tulisi saada näihin taloustalkoisiin.

Tähän on pakko mainita Urho Kekkonen, vaikka en häntä ihailekaan, joka kirjoitti kuuluisan kirjansa ”Onko maallamme malttia vaurastua”. Nyt jos koskaan tarvitaan tätä yhteen hiileen puhaltamista ja parempiosaisten vastuunkantoa, jotta päästäisiin talouskurimuksen ylitse.
Hyvältä kuitenkin näyttää yhteisvastuun leviäminen. Jumala tätä tautia lisätköön.

Jumalan siunausta

Kiitos presidentille uudenvuoden puheesta; galluppien antama arvosana 8+ on varmasti noususuunnassa. Juuri tällaista puhetta koko Suomen kansa tällä hetkellä tarvitsee, niin herroista narreihin kuin kaikki me muutkin siltä väliltä.

Presidentti lähti liikkeelle kahdesta kipeästi kaipaamastamme arvosta, oikeudentunnosta ja eheydestä. Kun nyt kansana elämme vaikeuksien keskellä, on kaikkien tärkeää noudattaa oikeudentuntoa. Itsekkyyttä ja ahneutta on suitsittava, omistakin eduista voi luopua, esimerkin vuoksi etenkin suurituloisilla johtopaikoilla. Tällöin saadaan yhteiskunnalle kaivattua eheyttä. Vankka kansalaistahto edellyttää tällaista menettelyä. Oikeudentuntoisesti on tingittävä nyt oman etupiirin eduistakin. Työmarkkinajärjestelmällämme, hallituksella ja koko eduskunnalla on tässä merkittävä tehtävä.

Työ on arvokasta, emmekä saa tuudittautua oleskeluyhteiskuntaan, jossa katsomme kaiken olevan automaattisesti meitä varten. Jokaiselta vaaditaan voimiensa mukaan oma osuutensa. Itse kukin saa miettiä, mitä voi tehdä pahoinvoinnin vähentämiseksi. Kolmas sektori on joutunut ottamaan harteilleen yhteiskunnan vastuuta ja yhteiskunta perheen vastuuta. Tämän korjaamiseksi meillä jokaisella on tehtävää.

Kansainvälisessä osiossa presidentti tähdensi omaksuttuja käytäntöjä, vaikka niihin ei saakaan jumiutua, vaan yhteistyötä on aina myös kehitettävä. Suomi on avoin kaikkien uusienkin ratkaisujen etsimisessä, kuten vaikkapa arktisen ulottuvuuden hyödyntämisessä. Pohjoismainen yhteistyö tuli myös puheessa esiin. Meitä perussuomalaisia ei niinkään lämmittänyt presidentin hymistely EU:n suuntaan eikä liioin maininta Nato-kumppanuudesta. Suomalaisten yritysten kansainvälisestä kilpailukyvystä olisi huolehdittava samoin kuin ulkomaisten investointien saamisesta maahamme, koska talous ratkaisee hyvinvointimme.

Presidentti viittasi myös maamme 95 vuoden pituiseen itsenäisyyteen ja kaikkeen sen aikana saavutettuun menestykseemme, mutta totesi kuitenkin, että ratkaisut on tehtävä nykyhetkessä. Siksi uuden vuoden toivotuksen päälle oli hyvä kuulla myös Jumalan siunauksen toivotus. Näin lähdemme uuteen vuoteen lujimmalta mahdolliselta pohjalta.

Tiedostamattomiakin pyrkimyksiä

Olemme saaneet Varsinais-Suomesta kaksi presidenttiä, molemmat monella tapaa samanlaisia, ensin Mauno Koivisto ja nyt Sauli Niinistö. He ovat suuren kansansuosion saavuttaneita, paremminkin epämukavia totuuksia esittäneitä ja näyttäneet olevan pyrkimättä juuri mihinkään. Ja kuitenkin kaiken takana on ollut vakaa suunta - ei enempää eikä vähempää kuin presidenttiyteen. Kansan suurella tuella on pitkän matkan päästä saavutettu päämäärä.

 

Luin juuri Risto Uimosen tekemän kirjan ”Puolivallaton presidentti”. Kirja kertoo Niinistön kuningastien vuosi vuodelta monien mutkienkin kautta kohti maalia, joka kaikista estelyistä huolimatta on ollut johtavana ajatuksena siellä takana, ei ehkä aina päähenkilön itsensäkään voimakkaasti tiedostamana.

 

Kirja on tehty sikäli erikoisesti, että päähenkilö ei itse ole antautunut haastateltavaksi, kymmenet lähipiirin ja hänen kanssaan kosketuksissa olevat kylläkin. Tekijä on politiikan tuntija pitkältä ajalta ja johdattelee tulevan presidentin elämänkulkua, kuten itsekin sanoo, pitkänä kirinä Mäntyniemeen.

Sauli Niinistö on herättänyt monenlaisia mielikuvia, mutta mitkään hänen edesottamuksistaan eivät ole vieneet hänen kansansuosiotaan, jonka hän hankki tiukan talouskurin ylläpitäjänä ja ikäviä tosiasioita laukovana valtiovarainministerinä. Välillä Euroopan investointipankissa oltuaan ja palattuaan kaikkien aikojen äänikuninkaana eduskuntaan, hän laittoi sielläkin puhemiehenä kansanedustajia kuriin ja tämä vain lisäsi suosiotaan.

 

Edelleen uusi Presidenttimme henkilönä jää arvoitukselliseksi. Tietenkään tässä kirjassa ei voi tullakaan näkyviin hänen sisimpiä tuntojaan, kun kuvataan vain hänen monipolviseksi muodostunutta tarinaansa. Siitäkin huolimatta, että hän itse on kirjoittanut kaksi kirjaa, joista toisessa kertoo poikiensa ja itsensä pelastumista järkyttävästä tsunamista, Sauli Niinistö ihmisenä on salaisuus. Mutta se ei haittaa mitään, hänen kansansuosionsa on edelleen suurempi kuin esimerkiksi hänen edeltäjällään, ja gallup on tuottanut hänelle arvosanaksi 8+.

 

JK. Presidenttiluettelossamme on kolmaskin varsinaissuomalainen, Askaisista syntyjään oleva Sotamarsalkkamme C.G.E. Mannerheim. Nykyisin hänen synnyintilaansa isännöi moninkertainen perussuomalaisten valtuutettu Taisto Ylhäinen.