Sinällään aika karuilla, mutta kuitenkin arvokkain menoin laoitetaan valtiopäivät. Sopii hyvin suomalaiseen elämänmenoon, joka vierastaa riehakasta ilonpitoa mentaliteetillemme vieraana, vaikka Pekka Haaviston kannatajat tätä riehuntaa vaaliyönä -varmaan iloliemen nauttijoina- harjoittivatkin.
Ekumeeninen jumalanpalvelus, avajaisistuntossa presidentin valtiopäivien avaus ja sitä seuraava kahvitarjoilu valtiosalissa. Siinä kaikki lyhykäisyydessään. Joku olisi kaivannut edes taputuksia presidentin avauspuheen jälkeen, mutta eihän eduskunnan istunnoissa sellaiseenkaan ole totuttu.
Saarnaajana tuomiokirkossa oli virastaan eläkkeelle siirtymässä oleva Kuopion piispa Wille Riekkinen puhuen siitä valosta, jonka Kristustuo elämäämme ja jonka johtamana sitten toimimme yhteiseksi hyväksi varsinkin vähäosaisempien puolesta.
Puhemies Heinäluomalle oli uskottu lukijana melkoisen kovaa tekstiä Sananlaskujen kirjasta:
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa: Ylpeät silmät, petollinen kieli, Kädet, jotka vuodattavat viattoman verta; Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopeat juoksemaan pahuuteen; Väärä todistaja, joka valheita puhuu, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille. Terveellistä itsetutkistelun aihetta itsekullekin meille eri asemissa oleville päättäjille.
Varapuhemiehille on uskottu tehtäväksi vastaanottaa presidenttipari eduskunnan ulko-ovella, olla heidän seuranaan istunnon alkuun ja johdattaa presidentti sitten täysistuntosaliin ja puheiden jälkeen pois ja saattaa jälleen oleskelutilan jälkeen puhemiehen kattamaan juhlapöytään, jossa presidentti- puhemiespariskuntien lisäksi istuivat uusi valittu presidenttipari, saarnaaja Riekkinen puolisoineen, pääministeri Katainen, suurlähettiläiden vanhin Venäjän suurlähettiläs ja varapuhemiehet, joista minulla oli myös vaimo.
Päivän järjestykseen kuului vielä lyhyt työistunto, valtiopäiväneuvosten arvonimitilaisuus ja illan juhlakonsertti.
tiistai 7. helmikuuta 2012
maanantai 6. helmikuuta 2012
Taas aloitettiin
Valtio-oikeuden mukaisesti eduskunta kokoontuu valtiopäiville aina helmikuun ensimmäisenä päivänä kello 12. Tänä vuonna presidenttivaalien takian tulimme koolle vasta tänään 6. päivänä. Avajaiset on pidettävä kolmen päivän aikana, nyt siis jo heti huomenna.
Edelleen säädetään tarkasti: Valtiopäivien ensimmäisessä täysistunnossa toimitetaan iältään vanhimman eduskunnan jäsenen johtaessa puhetta puhemiehen ja varapuhemiesten vaalit. Kauko Tuupainen meidän perussuomalaisten ryhmästä suoritikin tämän tehtävän arvokkaasti ja jo toista kertaa viime kevään eka kerran jälkeen.
Mediassa ehkä turhankin hanakasti tartutaan puhemiesten vaalien hajaääniin, nytkin meidät kaikki puhemiehet valittiin vähintään 3/4 äänin, joka mielestäni antaa erinomaisen hyvät toimintaedellytykset jatkossakin. Puhemieheksi edelleen valittu Eero Heinäluoma sai 156 ääntä, hajaääniä 25 ja poissa 19. I varapuhemiehelle Pekka Raville annettiin ääniä 174, hajaääniä vain 4, poissa 22. Ja minä 2. varapuhemiehenä sain 148 ääntä, hajaääniä 20, mutta poissa oli jo 32. Tämä on yleinen trendi, mitä kauemmin istunto kestää, sitä useampi on poissa, näin siis näissäkin äänestyksissä.
Puhemiesneuvostossa pohdittiinkin vaihtoehtoja valintojen jälkeisten juhlallisten vakuutusten asemaan melko vajaalukuisen kansanedustajien joukon edessä, sillä kansanedustajien poissaolo ei nosta juhlan tuntua kuten on huomenna valtiopäivien avajaisissa, jossa presidentti puhuu ja puhemies vastaa ja täysistuntosali on täynnä tummiin juhlapukuihin pukeutuneita edustajia.
Joka tapauksessa jälleen kukin puhemies annoimme juhlallisen vakuutuksemme: Minä (oma nimi) vakuutan, että minä puhemiehenä voimieni mukaan puolustan Suomen kansan ja eduskunnan oikeutta valtiosäännön mukaan och samma på svenska: Jag (eget namn) försäkrar att jag som talman efter all min förmåga skall försvara finska folkets och riksdagens rättigheter enligt konstitutionen.
Edessä onkin työteliäs ja erittäin vaikea kevätkausi taloussäästöjen ja EU-lainojen valtiontakausten johdosta. Lakkautuksia ja supistuksia tulee heti näin pressanvaalien jälkeen, heti tälläkin viikolla kuullaan varuskuntien lopetuksista ja uudesta kuntarakenteesta.
Edelleen säädetään tarkasti: Valtiopäivien ensimmäisessä täysistunnossa toimitetaan iältään vanhimman eduskunnan jäsenen johtaessa puhetta puhemiehen ja varapuhemiesten vaalit. Kauko Tuupainen meidän perussuomalaisten ryhmästä suoritikin tämän tehtävän arvokkaasti ja jo toista kertaa viime kevään eka kerran jälkeen.
Mediassa ehkä turhankin hanakasti tartutaan puhemiesten vaalien hajaääniin, nytkin meidät kaikki puhemiehet valittiin vähintään 3/4 äänin, joka mielestäni antaa erinomaisen hyvät toimintaedellytykset jatkossakin. Puhemieheksi edelleen valittu Eero Heinäluoma sai 156 ääntä, hajaääniä 25 ja poissa 19. I varapuhemiehelle Pekka Raville annettiin ääniä 174, hajaääniä vain 4, poissa 22. Ja minä 2. varapuhemiehenä sain 148 ääntä, hajaääniä 20, mutta poissa oli jo 32. Tämä on yleinen trendi, mitä kauemmin istunto kestää, sitä useampi on poissa, näin siis näissäkin äänestyksissä.
Puhemiesneuvostossa pohdittiinkin vaihtoehtoja valintojen jälkeisten juhlallisten vakuutusten asemaan melko vajaalukuisen kansanedustajien joukon edessä, sillä kansanedustajien poissaolo ei nosta juhlan tuntua kuten on huomenna valtiopäivien avajaisissa, jossa presidentti puhuu ja puhemies vastaa ja täysistuntosali on täynnä tummiin juhlapukuihin pukeutuneita edustajia.
Joka tapauksessa jälleen kukin puhemies annoimme juhlallisen vakuutuksemme: Minä (oma nimi) vakuutan, että minä puhemiehenä voimieni mukaan puolustan Suomen kansan ja eduskunnan oikeutta valtiosäännön mukaan och samma på svenska: Jag (eget namn) försäkrar att jag som talman efter all min förmåga skall försvara finska folkets och riksdagens rättigheter enligt konstitutionen.
Edessä onkin työteliäs ja erittäin vaikea kevätkausi taloussäästöjen ja EU-lainojen valtiontakausten johdosta. Lakkautuksia ja supistuksia tulee heti näin pressanvaalien jälkeen, heti tälläkin viikolla kuullaan varuskuntien lopetuksista ja uudesta kuntarakenteesta.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Merkittävä päivä
Monellakin tapaa tämä helmikuun 5. päivä on merkittävä eikä pelkästään vain päivä päivien joukossa.
Siniristilippu saa liehua vielä illallakin ja kyllä on liehunutkin, tuulta ja tuiverrusta on riittänyt. Presidentin vaalin toisen kierroksen varsinaisen vaalipäivän kunniaksi pakkanen paukkuin vielä aamutuimiin reippaasti yli 20 astetta, iltaan mennessä on lauhtunut yli 10 astetta. Ja niin ihmiset ovat päässeet äänestämään varsin reippaasti, lähelle ensimmäisen kierroksen lukemia päästäneen.
Tänään on myös kirkkovuoden kulun mukaisesti kynttilänpäivä aiheenaan Kristus, Jumalan kirkkauden säteily ilmestyi. Päivän tekstit kertovat Jeesuksen tuomisesta temppeliin ympärileikattavaksi ja miten vanha Simeon sai siunata lasta ja ylistää Jumalaa pelastuksesta ja valosta, joka tulee kaikelle kansalle. Siksi tänään myös julistivat tv-kirkossa piispa Kaarlo Kalliala ja tv-puheessaan presidentti Tarja Halonen yhteissvastuukeräys avatuksi. Itsekin viikon päästä lauantaina olen keräyslippaan kanssa marketin ovella. Näin valoa viedään syrjäytyneimmille lähimmäisillemme.
Mutta on tänään se toinen liputusaihekin eli Maamme-laulun runoilijan J.L. Runebergin päivä. Hänen runojensa johdosta toinen suuri Suomalainen J.V. Snellman kysyy: Ovatko ne, nämä laulut, ainoastaan suuren neron luomia? Ei. Ne ovat sydämen sykkeitä, joille nero on antanut elämän ja muodon.
Virsikirjan ehkä tunnetuin Runebergin virsi on lastenvirsi Mä silmät luon ylös taivaaseen. Sitä emme kylläkään tällä kertaa laulaneet tänään Fanni Vilhelmiinan kastejuhlassa Honkajoella, vaan tyydyimme Jumalan kämmenellä- ja Ystävä sä Lapsien-lauluihin. Ja lapsia riittikin melkotavalla tässä pienen Fannin ensimmäisessä juhlassa ja oli hienoa kertoa, että Jeesuskin otti kaikkien keskelle juuri LAPSEN, kun kysyttiin, kuka on suurin taivasten valtakunnassa.
Ja sitten huomenna alkaa eduskuntatyö puhemiesten valinnalla!
Siniristilippu saa liehua vielä illallakin ja kyllä on liehunutkin, tuulta ja tuiverrusta on riittänyt. Presidentin vaalin toisen kierroksen varsinaisen vaalipäivän kunniaksi pakkanen paukkuin vielä aamutuimiin reippaasti yli 20 astetta, iltaan mennessä on lauhtunut yli 10 astetta. Ja niin ihmiset ovat päässeet äänestämään varsin reippaasti, lähelle ensimmäisen kierroksen lukemia päästäneen.
Tänään on myös kirkkovuoden kulun mukaisesti kynttilänpäivä aiheenaan Kristus, Jumalan kirkkauden säteily ilmestyi. Päivän tekstit kertovat Jeesuksen tuomisesta temppeliin ympärileikattavaksi ja miten vanha Simeon sai siunata lasta ja ylistää Jumalaa pelastuksesta ja valosta, joka tulee kaikelle kansalle. Siksi tänään myös julistivat tv-kirkossa piispa Kaarlo Kalliala ja tv-puheessaan presidentti Tarja Halonen yhteissvastuukeräys avatuksi. Itsekin viikon päästä lauantaina olen keräyslippaan kanssa marketin ovella. Näin valoa viedään syrjäytyneimmille lähimmäisillemme.
Mutta on tänään se toinen liputusaihekin eli Maamme-laulun runoilijan J.L. Runebergin päivä. Hänen runojensa johdosta toinen suuri Suomalainen J.V. Snellman kysyy: Ovatko ne, nämä laulut, ainoastaan suuren neron luomia? Ei. Ne ovat sydämen sykkeitä, joille nero on antanut elämän ja muodon.
Virsikirjan ehkä tunnetuin Runebergin virsi on lastenvirsi Mä silmät luon ylös taivaaseen. Sitä emme kylläkään tällä kertaa laulaneet tänään Fanni Vilhelmiinan kastejuhlassa Honkajoella, vaan tyydyimme Jumalan kämmenellä- ja Ystävä sä Lapsien-lauluihin. Ja lapsia riittikin melkotavalla tässä pienen Fannin ensimmäisessä juhlassa ja oli hienoa kertoa, että Jeesuskin otti kaikkien keskelle juuri LAPSEN, kun kysyttiin, kuka on suurin taivasten valtakunnassa.
Ja sitten huomenna alkaa eduskuntatyö puhemiesten valinnalla!
lauantai 4. helmikuuta 2012
Muistoistamme
Meitillä kävi museon virkamies. Haluaa kerätä vanhoja tietoja valokuvissa olevista ihmisistä ja tietysti myös lisää vanhoja kuvia. Meitillä niitä kyllä riittää.
On tietysti ukin ja mummun kuva-albummeja, mutta myös joidenkin vanhojen sukulaisten jälkeensä jättäneitä papereita ja kuvia, kuten Elvi-tädin, isoisän Brunon veljen Hugon ja Jennyn sekä äidin enon Jallun ja Tyynen jäämistöä. Mitä vanhempia kuvia on, sitä vähemmän niissä on merkintöjä siitä, ketä kuvat esittävät. Ja jatkuvasti vanhempia ihmisiä poistuu ja heidän mukanaan tietoa. Valitettavaa, ettei kaikkea heidän tietämäänsä ole koskaan ymmärtänyt tallentaa.
Vanhoja kuvia katsellessa nousee esiin monia poisnukkuneita, joiden elämä tulee todellisena muistojen kätköistä, vähän samalla tavalla kuin hautausmaalla muistokivien nimiä tavaillessa.
Monenlaisia elämänkohtaloita ja sattumuksia heidän kanssaan on saanut elää. Muistot puhuvat omaa voimakasta kieltään.
Tanskalainen kuuluisa satusetä H.C. Andersen sanoo, että minulla on muistoni, niitä ei minulta voida riistää. Suomalainen runoilija Immi Hellen kirjoittaa puolestaan: Rikas, rikas olen muistoissain. Jo latinalaisissakin viisauksissa sanotaan: Muisti on kaiken aarreaitta ja turva (Memoria est thesaurus omnium rerum e custos), Meillä on jäljellä muistot (Nobis meminisse relictum).
Kalliit ystävät ja muistot ovat meille annettu suuri lahja, josta saamme ehtymättömästi ammentaa. Fredrik Wislöff kirjoittaa myös viisaita: Köyhä on oikeastaan vain se, joka ei jätä jälkeensä mitään kaipaamisen arvoista - ja se jolla ei ole mitään kaivattavaa. Meillä on yhteys poisnukkuneisiin niin kauan kuin he jatkavat elämäänsä meidän rakkaittemme kautta.
Saamme siis elää muistoissamme, mutta samalla elämme myös tätä päivää tehtäviämme täyttäen!
On tietysti ukin ja mummun kuva-albummeja, mutta myös joidenkin vanhojen sukulaisten jälkeensä jättäneitä papereita ja kuvia, kuten Elvi-tädin, isoisän Brunon veljen Hugon ja Jennyn sekä äidin enon Jallun ja Tyynen jäämistöä. Mitä vanhempia kuvia on, sitä vähemmän niissä on merkintöjä siitä, ketä kuvat esittävät. Ja jatkuvasti vanhempia ihmisiä poistuu ja heidän mukanaan tietoa. Valitettavaa, ettei kaikkea heidän tietämäänsä ole koskaan ymmärtänyt tallentaa.
Vanhoja kuvia katsellessa nousee esiin monia poisnukkuneita, joiden elämä tulee todellisena muistojen kätköistä, vähän samalla tavalla kuin hautausmaalla muistokivien nimiä tavaillessa.
Monenlaisia elämänkohtaloita ja sattumuksia heidän kanssaan on saanut elää. Muistot puhuvat omaa voimakasta kieltään.
Tanskalainen kuuluisa satusetä H.C. Andersen sanoo, että minulla on muistoni, niitä ei minulta voida riistää. Suomalainen runoilija Immi Hellen kirjoittaa puolestaan: Rikas, rikas olen muistoissain. Jo latinalaisissakin viisauksissa sanotaan: Muisti on kaiken aarreaitta ja turva (Memoria est thesaurus omnium rerum e custos), Meillä on jäljellä muistot (Nobis meminisse relictum).
Kalliit ystävät ja muistot ovat meille annettu suuri lahja, josta saamme ehtymättömästi ammentaa. Fredrik Wislöff kirjoittaa myös viisaita: Köyhä on oikeastaan vain se, joka ei jätä jälkeensä mitään kaipaamisen arvoista - ja se jolla ei ole mitään kaivattavaa. Meillä on yhteys poisnukkuneisiin niin kauan kuin he jatkavat elämäänsä meidän rakkaittemme kautta.
Saamme siis elää muistoissamme, mutta samalla elämme myös tätä päivää tehtäviämme täyttäen!
Kansanedustajilla vientiä
Parina päivänä peräkkäin on kokoustettu Satakunnan kansanedustajina, ensin Raumall´ ja sitten
Poris. Raumalle kutsuivat Nuorkauppakamarit, Poriin ELY-keskus.
Raumalla kun oltiin, puheenaiheiksi nousivat Rauman tärkeät ajankohtaiset hankkeet kasitie ja satama. Molemmat ovat mukana valtion kehityskohteissa aivan huulella, mutteivat kuitenkaan ole vielä saaneet rahoituksia.
Rauman satama on yksi suomen suurimmista, konttiliikenteessä jopa kolmantena. Siksi tarvittaisiin satamaväylän syventämistä nykyajan suuremmille laivoille soveltuvaksi. Satamiin liittyy paljolti myös valtatie 8 rakentaminen. Länsi-rannikkolla Turku-Rauma-Pori-välillä tavaraliikenne kuten kaikki muukin liikkuminen on yksinomaan kumipyörien päällä, koska rautatieyhteyttä ei ole. Siksi valtatie kasin saattaminen nykyajan liikennevaatimuksia vastaavaksi on kiireistä.
Porissa ELY-keskuksesta sijaitsee vain E eli elinkeinopuoli, L ja Y eli liikenne- ja ympäristäkeskukset pitävää majaa Turussa. Niinpä meille kerrottiin melko myönteisiä merkkejä antavasta alueen suhdannekatsauksesta ja erityishuolta kannettiin nuorten työllisyystilanteesta.
Monin eri luvuin esitettiin nuorten työttämien määriä Satakunnassa, eriteltyinä eri TE-toimistojen alueella ja eri ikäluokissa. Kun jopa hallitusohjelmassa on nuorten yhteiskuntatakuu, jossa taataan työ- tai opiskelupaikka alle 25-vuotiaille, mutta työpaikka vain kaikille alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille, niin väliinputoajiksi uhkaavat jäädä alle 30-vuotiaat työttömät. Tietysti toinen suuri vaikeasti työllistettävien ryhmä on pitkäaikaistyöttömät. Ovathan presidenttiehdokkaatkin kantaneet huolta - ainakin näin ennen vaalia - syrjäytyneistä nuorista.
TE-keskukset (entiseltä nimeltää työvoimatoimistot) tekevät parhaansa. On esimerkiksi järjestetty yrityksille kamppanja: Työtä nuorilla. Ja kun suhdanteet päinvastaisista peloista huolimatta sittenkin näyttävät valoisilta, on uskottava työtä löytyvän myös näille nuorille. Semminkin kun suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja kymmeniä vuosia puhuttu työvoimapula ehkä lopultakin on rantautumassa maahamme, vaikka ei vielä tänäpäivänäkään siltä näytä.
Poris. Raumalle kutsuivat Nuorkauppakamarit, Poriin ELY-keskus.
Raumalla kun oltiin, puheenaiheiksi nousivat Rauman tärkeät ajankohtaiset hankkeet kasitie ja satama. Molemmat ovat mukana valtion kehityskohteissa aivan huulella, mutteivat kuitenkaan ole vielä saaneet rahoituksia.
Rauman satama on yksi suomen suurimmista, konttiliikenteessä jopa kolmantena. Siksi tarvittaisiin satamaväylän syventämistä nykyajan suuremmille laivoille soveltuvaksi. Satamiin liittyy paljolti myös valtatie 8 rakentaminen. Länsi-rannikkolla Turku-Rauma-Pori-välillä tavaraliikenne kuten kaikki muukin liikkuminen on yksinomaan kumipyörien päällä, koska rautatieyhteyttä ei ole. Siksi valtatie kasin saattaminen nykyajan liikennevaatimuksia vastaavaksi on kiireistä.
Porissa ELY-keskuksesta sijaitsee vain E eli elinkeinopuoli, L ja Y eli liikenne- ja ympäristäkeskukset pitävää majaa Turussa. Niinpä meille kerrottiin melko myönteisiä merkkejä antavasta alueen suhdannekatsauksesta ja erityishuolta kannettiin nuorten työllisyystilanteesta.
Monin eri luvuin esitettiin nuorten työttämien määriä Satakunnassa, eriteltyinä eri TE-toimistojen alueella ja eri ikäluokissa. Kun jopa hallitusohjelmassa on nuorten yhteiskuntatakuu, jossa taataan työ- tai opiskelupaikka alle 25-vuotiaille, mutta työpaikka vain kaikille alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille, niin väliinputoajiksi uhkaavat jäädä alle 30-vuotiaat työttömät. Tietysti toinen suuri vaikeasti työllistettävien ryhmä on pitkäaikaistyöttömät. Ovathan presidenttiehdokkaatkin kantaneet huolta - ainakin näin ennen vaalia - syrjäytyneistä nuorista.
TE-keskukset (entiseltä nimeltää työvoimatoimistot) tekevät parhaansa. On esimerkiksi järjestetty yrityksille kamppanja: Työtä nuorilla. Ja kun suhdanteet päinvastaisista peloista huolimatta sittenkin näyttävät valoisilta, on uskottava työtä löytyvän myös näille nuorille. Semminkin kun suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja kymmeniä vuosia puhuttu työvoimapula ehkä lopultakin on rantautumassa maahamme, vaikka ei vielä tänäpäivänäkään siltä näytä.
perjantai 3. helmikuuta 2012
Yhteinen on asiamme
Tuntuu tosi ahdistavalta, kun joka taholta ollaan vain supistamassa ja supistamassa, leikataan ja leikataan. Säästetään itsemme hengiltä ja säästöjen nimissä tehdään asioita, jotka eivät säätöjä tuo, mutta koskaan ei perään haukuta eikä lopultakaan tarkastella, syntyikö sittenkään mitään säästöjä. Monet säästöt aiheuttavat vain uusia kustannuksia jollakin toisella alueella.
Maanpuolustus, koulutus, poliisivoimat esimerkiksi ovat kaikki kovien karsimisien kohteina. Mutta mitä lopultakaan tällä voitamme.
Niinisalon varuskunnan lopettaminen olisi täysin päätöntä. Yli 30 miljoonalla on saatu kaikki rakennukset ensiluokkaiseen kuntoon. Toiminta Tykistöprikaatin alaisuudessa on monipuolista: Tykistörykmentti aliupseerikouluineen, tiedustelupatteristo mukaanlukien lennokki- ja säätoiminnot, tykistökoulu, sotilassoittokunta. Lisäksi Niinisalossa on koeampumalaitos ja maamme toiseksi suurin Pohjankankaan ampuma-alue. Poistettujen maamiinojen tilalle on hankittu rakentinheittimiä ja niiden ampumia rypälepommeja. Kaikki tämä on juuri ja nimenomaan Niinisalossa.
Hallitusohjelmaan otetun nuorten yhteiskuntatakuun mukaisesti kaikille koulusta valmistuville alle 30-vuotiaille on turvattava työpaikka ja alle 25-vuotiaille joko työ- tai opiskelupaikka.Miten tähän yhtälöön sopivat esim. yli 2000 ammattikorkeakoulunpaikan vähentäminen. Kankaanpään taidekoulun säilyttämisestä vallitsee kuitenkin laaja yhteisymmärrys.
Kansanopistojen avustuksiakin ollaan viemässä 15% jne.
Poliisit kertovat avoimesti henkilöstön vähentämisen aiheuttavan sen, ettei pienempien rikoksien tutkimiseen ole mahdollisuuksia eikä rikollisiin puututa. Esim. myymälävarkaiden takia ei poliisi lähde liikkeelle. Yhteiskuntamme turvallisuus on näin vakavasti uhattuna.
Näin yhteistä asiaamme on puolustettava kaikin voimin!
Maanpuolustus, koulutus, poliisivoimat esimerkiksi ovat kaikki kovien karsimisien kohteina. Mutta mitä lopultakaan tällä voitamme.
Niinisalon varuskunnan lopettaminen olisi täysin päätöntä. Yli 30 miljoonalla on saatu kaikki rakennukset ensiluokkaiseen kuntoon. Toiminta Tykistöprikaatin alaisuudessa on monipuolista: Tykistörykmentti aliupseerikouluineen, tiedustelupatteristo mukaanlukien lennokki- ja säätoiminnot, tykistökoulu, sotilassoittokunta. Lisäksi Niinisalossa on koeampumalaitos ja maamme toiseksi suurin Pohjankankaan ampuma-alue. Poistettujen maamiinojen tilalle on hankittu rakentinheittimiä ja niiden ampumia rypälepommeja. Kaikki tämä on juuri ja nimenomaan Niinisalossa.
Hallitusohjelmaan otetun nuorten yhteiskuntatakuun mukaisesti kaikille koulusta valmistuville alle 30-vuotiaille on turvattava työpaikka ja alle 25-vuotiaille joko työ- tai opiskelupaikka.Miten tähän yhtälöön sopivat esim. yli 2000 ammattikorkeakoulunpaikan vähentäminen. Kankaanpään taidekoulun säilyttämisestä vallitsee kuitenkin laaja yhteisymmärrys.
Kansanopistojen avustuksiakin ollaan viemässä 15% jne.
Poliisit kertovat avoimesti henkilöstön vähentämisen aiheuttavan sen, ettei pienempien rikoksien tutkimiseen ole mahdollisuuksia eikä rikollisiin puututa. Esim. myymälävarkaiden takia ei poliisi lähde liikkeelle. Yhteiskuntamme turvallisuus on näin vakavasti uhattuna.
Näin yhteistä asiaamme on puolustettava kaikin voimin!
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Korkealle kansan kunto
Sain kuulua 1990-luvulla liikuntakomiteaan, jossa vedettiin liikunnnan suuntaviivoja ja mietintö julkaistiin otsakkeella Liikuntaa kaikille. Eero Mäki-Tanilan eläkkeellesiirtymisjuhlassa sain pohdiskella liikunnan merkitystä hyvinvoinnillemme ja jaksamisellemme.
Lähdin liikkeelle aluksi hymyilevän Hanneksen Tukholman olympilaisissa tekemästä uroteosta, jolla Suomi (autonoominen Venäjän osa) juostiin maailman kartalle ja josta olen kirjoittanut jo erillisen blogin.
Sitten Hanneksen päivien liikkumisen tähdentäminen on paljon tärkeämpää, koska enää ei juurikaan saada tätä tarvetta tyydytettyä jokapäiväisen työn ja toiminnan avulla automatisaation ja autoistumisen takia. Siksi ihmisen rappeutuminen liikkumattomaksi ja sitä tietä heikkokuntoiseksi on koitumassa liian monen kohtaloksi, ellei vapaaehtoista liikkumisharrastusta saada elämäntavaksi ja sen kautta innostuta vaikkapa aktiiviliikkujaksi.
Tässä olisi myös nykyhetken urheiluseurojen yksi tärkeimmistä tehtävistä tietysti kilpaurheilua suinkaan unohtamatta ja aliarvioimatta. Yhä edelleen pätee vanha viisaus: Terve sielu terveessä ruumiissa. Liikkumisen avulla on saatavissa terveyttä ja kauneutta, kuntoa ja iloa. Myös urheilemisen henkiseen puoleen ja sen kasvatusvaikutuksiin ei koskaan kiinnitetä liikaa huomiota. Urheilun henki ja aate onkin puettu näkyviksi sanoiksi esimerkiksi: Korkealle kansan kunto sekä reipas, rehti ja ryhdikäs.
Näin urheilun tarkoitusta ja päämääriä pohtiessamme on sittenkin etusijalle laitettava itse ihminen ja hänen ehjä täysipainoinen elämänsä ja sen mukana koko yhteiskuntamme vahvistuminen. Apostoli Paavalikin kehoittaa meitä kaikkia kilpailemaan niin kuin se, joka saa voittopalkinnon, toteamalla, että kilpailija noudattaa itsensä hillintää kaikesssa saadakseen vain katoavan seppeleen, mutta että meillä kaikilla on mahdollisuus saada jopa katoamaton seppele.
Myös tämän uskonnollisen puolen saamme ottaa mukaan urheillessamme ja liikkuessamme ja silloin olemme myös ehyitä tasapainoisia ihmisiä, jolloin urheilunkin perimmäinen tarkoitus toteutuu.
Tulkoon nyt tässä mainittua, että voittaessani aikanaan Turun maratonin, olen aivan käytännössä saanut voitonseppeleen kaulalleni maaliin tullessasi. Mutta todella meille kaikille on valmistettu katoamaton seppele sitten kerran siellä perillä!
Lähdin liikkeelle aluksi hymyilevän Hanneksen Tukholman olympilaisissa tekemästä uroteosta, jolla Suomi (autonoominen Venäjän osa) juostiin maailman kartalle ja josta olen kirjoittanut jo erillisen blogin.
Sitten Hanneksen päivien liikkumisen tähdentäminen on paljon tärkeämpää, koska enää ei juurikaan saada tätä tarvetta tyydytettyä jokapäiväisen työn ja toiminnan avulla automatisaation ja autoistumisen takia. Siksi ihmisen rappeutuminen liikkumattomaksi ja sitä tietä heikkokuntoiseksi on koitumassa liian monen kohtaloksi, ellei vapaaehtoista liikkumisharrastusta saada elämäntavaksi ja sen kautta innostuta vaikkapa aktiiviliikkujaksi.
Tässä olisi myös nykyhetken urheiluseurojen yksi tärkeimmistä tehtävistä tietysti kilpaurheilua suinkaan unohtamatta ja aliarvioimatta. Yhä edelleen pätee vanha viisaus: Terve sielu terveessä ruumiissa. Liikkumisen avulla on saatavissa terveyttä ja kauneutta, kuntoa ja iloa. Myös urheilemisen henkiseen puoleen ja sen kasvatusvaikutuksiin ei koskaan kiinnitetä liikaa huomiota. Urheilun henki ja aate onkin puettu näkyviksi sanoiksi esimerkiksi: Korkealle kansan kunto sekä reipas, rehti ja ryhdikäs.
Näin urheilun tarkoitusta ja päämääriä pohtiessamme on sittenkin etusijalle laitettava itse ihminen ja hänen ehjä täysipainoinen elämänsä ja sen mukana koko yhteiskuntamme vahvistuminen. Apostoli Paavalikin kehoittaa meitä kaikkia kilpailemaan niin kuin se, joka saa voittopalkinnon, toteamalla, että kilpailija noudattaa itsensä hillintää kaikesssa saadakseen vain katoavan seppeleen, mutta että meillä kaikilla on mahdollisuus saada jopa katoamaton seppele.
Myös tämän uskonnollisen puolen saamme ottaa mukaan urheillessamme ja liikkuessamme ja silloin olemme myös ehyitä tasapainoisia ihmisiä, jolloin urheilunkin perimmäinen tarkoitus toteutuu.
Tulkoon nyt tässä mainittua, että voittaessani aikanaan Turun maratonin, olen aivan käytännössä saanut voitonseppeleen kaulalleni maaliin tullessasi. Mutta todella meille kaikille on valmistettu katoamaton seppele sitten kerran siellä perillä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)