Eilen saimme siis olla 90-vuotispäivillä. Entistä nuorekkaammat täyttävät nykyään tämän korkean iän, niin tämänkertainenkin syntymäpäiväsankari Mauno Santikko, jolle yhdistyksemme pitkäaikaiselle johtokunnan jäsenelle saimme Kankaanpään Rintamaveteraanien edustajina ojentaa liiton 45-vuotisjuhlamitalin. Vieraita olikin saapunut runsaasti sukulaisia, naapureita ja muita ystäviä. Pojat Raimo ja Tarmo ottivat vieraat vastaan.
Itselleni syntymäpäiväsankari on varsin läheinen erityisesti pitkäaikaisena naapurina Hemiänkylässä, jossa hän on tehnyt suuren osan elämäntyöstään maanviljelijänä jopa niin, että Santikoiden Majajärven rantapelto rajoittuu meidän mökkitontin rajaan ja niin 50-luvulta lähtien olemme olleet sulassa sovussa rajanaapureita. Myöhemmin Santikot ostivat toisen tilan Karvianjoen rannalta Hirvikankaankylästä, mutta viljelevät edelleen myös Hemiänkylän maita, jonne vanhempi poika Raimo on myös rakentanut talviasuttavan huvilan.
Vaikka Hemiänkylä on varsinkin nykyisin melko pieni, on sieltä tänä päivänä elossa neljä 90-vuotiasta Maunon lisäksi Mauno Kukkumäki, Tyyne Mäki ja pian vuotensa täyttävä Oiva Jaakkola. Tämä näinkin monen pienen kylän kasvatin 90-vuoden iän saavuttaminen on melkoinen ihme ja sitä pohdiskelimme yhdessä. Yhtenä syynä lienee kylän hyvä yhteishenki ja tietysti nuoresta pitäen kovan työn karaisema hyvä ruumiillinen kunto. Niinpä yhdessäolosta muodostui lämminhenkinen kiitosjuhla.
Veisasimme Maunon toivomia virsiä, joille on yhteistä ja vähän yllättävästikin, että ne olivat kaikki osastosta kuolema ja iankaikkisuus. Näin saamme iloitessamme korkeasta iästä myös muistaa, että meillä on toivo vielä edessä olevasta paremmastakin. Aivan kuten ensimmäiseksi veisatussa Lapuan taisteluvirressäkin sanotaan: Minä vaivainen mato, matkamies maan...sinne kiirehdin, missä on toivoni maa, lepo iäinen missä mun kätkee.
Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että meillä Kankaanpäässä on vähintään 90-vuotta täyttäneitä sotiemme veteraaneja 18, joista kaksi naispuolista ja lisäksi myös kaksi näin iäkästä naisveteraania on juuri tämän vuoden puolella saanut kutsun viimeiseen iltahuutoon. Vanhin veteraani täyttääkin tänä vuonna tasan sata vuotta ja seuraava vuoden vähemmän eli 99 vuotta, 97 vuotta täyttäviä onkin sitten jo kolme ja niin edelleen. Kyllä korkea ikä on meille annettu suuri siunaus. Ja todella saamme iloita, että keskuudessamme on vielä näitä korkean iän saavuttaneita kunniakansalaisiamme.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Sotilasvala
Kankaanpään tori sijaitsee erinomaisen hyvällä paikalla keskellä kaupunkia ja siinä on riittävästi tilaa. Se nähtiin jälleen eilen, kun torilla järjestettiin juhlallinen 900 Niinisalon varuskunnan alokkaan valatilaisuus. Harvemmin on torin kansaoittajjina nähty sellaista väkimäärään. Varusmiesten omaisia ja ystäviä oli paikalle kerääntynyt nelisentuhatta torin reunoille. Varusmiehet olivat ryhmittyneet joukko-osostoittain torin jokaiselle neljälle sivustalle.
Juhlallisessa tilaisuudessa pidettiin aluksi kenttähartaus, sitten oli Kauko Juhantalon lukema vala talvisodan veteraanin Kauko Nikulan todistaessa vieressä. Tykistöprikaatin komentaja Niinisalon Korvaluomalta kotoisin oleva Markku Myllykangas piti vaikuttavan puheen, jossa hän muisti ja kiitti myös sotiemme veteraaneja, jotka olivat juhlan kunniavieraita.
Valan jälkeen oli mahtava ohimarssi motorisoituna ja näytti kuin ajoneuvoista ei olisi tullut loppua lainkaan. Monien autojen perässä oli pitkiä tykkejä ja sitten pienempiä Itä-Saksan hajoammistilanteessa edullisesti ostettuja tosin venäläisvalmisteisia. Mutta varmasti nekin ovat tehtävänsä täyttäviä eli niin kuin ennen Leppäsen Mikko veljesten urheiluliikkeessä vastasi myydessään venäläistä kivääriä ostajan kysymykseen: Osuuko sillä, että mene katsomaan sankarihautoja.
Näin jälleen me kaikki paikalla olleet tulimme vakuuttuneiksi armeijamme tehokkuudesta, yleisen asevelvollisuuden tärkeydestä, jota myös eversti puheessaan tähdensi, ja meidän kansalaisten keskuudessa vallitsevasta vahvasta maanpuolustushengestä. "Ollos huoleton, poikas valveil on!"
Itse sain olla hankkimassa kunniavieraaksi talvisodan veteraania, joita meillä on vielä kymmenkunta, mutta kovin harva enää pystyi lupautumaan tulemaan paikalle. Vanhin veteraanimme täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja seuraavaksi vanhin 99 vuotta ja nuorimmatkin talvisodan veteraanit täyttävät tänä vuonna vähintäin 91 vuotta, onhan talvisodan 105 kunnian päivästä juuri nyt kulunut 70 vuotta. Kolme veteraania on juuri täyttänyt pyöreän 90 vuotta ja he eivät enää ole ikänsä puolesta joutuneet talvisotaan. Huomenna voisinkin kerta juuri tänään pidetystä yhden veteraanin 90-vuotisjuhlista.
Juhlallisessa tilaisuudessa pidettiin aluksi kenttähartaus, sitten oli Kauko Juhantalon lukema vala talvisodan veteraanin Kauko Nikulan todistaessa vieressä. Tykistöprikaatin komentaja Niinisalon Korvaluomalta kotoisin oleva Markku Myllykangas piti vaikuttavan puheen, jossa hän muisti ja kiitti myös sotiemme veteraaneja, jotka olivat juhlan kunniavieraita.
Valan jälkeen oli mahtava ohimarssi motorisoituna ja näytti kuin ajoneuvoista ei olisi tullut loppua lainkaan. Monien autojen perässä oli pitkiä tykkejä ja sitten pienempiä Itä-Saksan hajoammistilanteessa edullisesti ostettuja tosin venäläisvalmisteisia. Mutta varmasti nekin ovat tehtävänsä täyttäviä eli niin kuin ennen Leppäsen Mikko veljesten urheiluliikkeessä vastasi myydessään venäläistä kivääriä ostajan kysymykseen: Osuuko sillä, että mene katsomaan sankarihautoja.
Näin jälleen me kaikki paikalla olleet tulimme vakuuttuneiksi armeijamme tehokkuudesta, yleisen asevelvollisuuden tärkeydestä, jota myös eversti puheessaan tähdensi, ja meidän kansalaisten keskuudessa vallitsevasta vahvasta maanpuolustushengestä. "Ollos huoleton, poikas valveil on!"
Itse sain olla hankkimassa kunniavieraaksi talvisodan veteraania, joita meillä on vielä kymmenkunta, mutta kovin harva enää pystyi lupautumaan tulemaan paikalle. Vanhin veteraanimme täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja seuraavaksi vanhin 99 vuotta ja nuorimmatkin talvisodan veteraanit täyttävät tänä vuonna vähintäin 91 vuotta, onhan talvisodan 105 kunnian päivästä juuri nyt kulunut 70 vuotta. Kolme veteraania on juuri täyttänyt pyöreän 90 vuotta ja he eivät enää ole ikänsä puolesta joutuneet talvisotaan. Huomenna voisinkin kerta juuri tänään pidetystä yhden veteraanin 90-vuotisjuhlista.
perjantai 26. helmikuuta 2010
Vancouverista sittenkin mitaleita
Suomen kannalta Vancouverin talviolympialaiset ovat sujuneet täysin alakanttiin. Vasta tänään kaksiviikkkoisten kisojen neljänneksi viimeisenä päivänä näytti onni lopultakin kääntyvän kahdella mitalilla, jotka olivat himmeimmät eli pronssiset, mutta silti tyydyttävät, mitali on aina mitali.
Naishiihtäjiemme kvartetti otti kuin ottikin odotetun mitalin, mutta kovan takana se oli, ajoittain se näytti jopa mahdottomalta. Eka osuuden hiihtäjänä tulessa ollut Pirjo Muranen ei vieläkään onnistunut, kun henki ei kulkenut ja niin oli jäätävä jälkijoukkoon 45 sekuntia johtajalle jääneenä.. Toisella perinteisen osuudella Virpi Kuitunen ei saanut kärkeä kiinni kuin kolmisen sekuntia, mutta kärki ei ollut niin vaarallinen, kun se oli Puolan ihmehiihtäjän Justyna Kowalczykin hallussa, muut kärjessä olevat tulivat jo lähemmäksi.
Kolmantena vapaan osuudella mitalimahdollisuuden käsien ulottuville toi Riitta-Liisa Roponen tuoden viestin vaihtoon kolmantena. Norja ja Italia tosin olivat karussa, mutta Saksan ja Ruotsin kanssa oltiin tiukasti taistelemassa mitalitilasta. Aino-Kaisa Saarinen teki ankkuri valtavasti töitä vetäen kolmen hiihtäjän letkaa, josta ruotsitar putosi. Kun kärjessä samanaikaisesti norjattaren vauhti oli oli liikaa italianolle tulikin italialainen saavutetuksi ja lopputaistelussa hänen oli jäätävä neljänneksi. Lopputaistelussa Aino-Kaisankin oli anatudutta hopea napanneelle saksalaiselle Claudia Nystadille. Mutta Suomen tytöiltä hieno hiihto ja todellinen taisteluvoitto pronssimitalikin.
Samaa esimakua saatiin tosin jo päivää aiemmin miesten viestissä, jossa lähes maan rakoon vaipuneet maamiehemme näyttivät, että kyllä se suksi kulkee suomalaisten mieshiihtäjienkin voimin. Sami Jauhojärven tuotua avausosuudelta viestin kärjessä eivät muutkaan hiihtäjät kehdanneet hiihtää huonosti ja niin tuloksena oli kunniakas viides tila vain 25 sekuntia viestiä hallinneelle Ruotsille hävinneenä. Hopeaan olikin sitten matkaa vain vajaa kymmenen sekuntia. Kuudes jäi jo taas 20 sekuntia.
Toisen pronssimitalin ottivat päivän naisten jääkiekon pronssiottelussa Suomen naiset voittamalla Ruotsin. Ruotsin miesjoukkue putosi kokonaan mitalipeleistä hävittyään Slovakialle, joka tullee pronssiottelussa Suomea vastaan Suomen selvittyä mitaliotteluihin pudottamalla Tsekin, luulisi myös miesten tässä tilanteessa yltävän mitalikantaan. Myös naisten ja miesten pisimmällä hiihtomatkalla toiveet ovat korkealla nimenomaan Aino-Kaisa Saarisen ja Sami Jauhojärven ansiosta.
Naishiihtäjiemme kvartetti otti kuin ottikin odotetun mitalin, mutta kovan takana se oli, ajoittain se näytti jopa mahdottomalta. Eka osuuden hiihtäjänä tulessa ollut Pirjo Muranen ei vieläkään onnistunut, kun henki ei kulkenut ja niin oli jäätävä jälkijoukkoon 45 sekuntia johtajalle jääneenä.. Toisella perinteisen osuudella Virpi Kuitunen ei saanut kärkeä kiinni kuin kolmisen sekuntia, mutta kärki ei ollut niin vaarallinen, kun se oli Puolan ihmehiihtäjän Justyna Kowalczykin hallussa, muut kärjessä olevat tulivat jo lähemmäksi.
Kolmantena vapaan osuudella mitalimahdollisuuden käsien ulottuville toi Riitta-Liisa Roponen tuoden viestin vaihtoon kolmantena. Norja ja Italia tosin olivat karussa, mutta Saksan ja Ruotsin kanssa oltiin tiukasti taistelemassa mitalitilasta. Aino-Kaisa Saarinen teki ankkuri valtavasti töitä vetäen kolmen hiihtäjän letkaa, josta ruotsitar putosi. Kun kärjessä samanaikaisesti norjattaren vauhti oli oli liikaa italianolle tulikin italialainen saavutetuksi ja lopputaistelussa hänen oli jäätävä neljänneksi. Lopputaistelussa Aino-Kaisankin oli anatudutta hopea napanneelle saksalaiselle Claudia Nystadille. Mutta Suomen tytöiltä hieno hiihto ja todellinen taisteluvoitto pronssimitalikin.
Samaa esimakua saatiin tosin jo päivää aiemmin miesten viestissä, jossa lähes maan rakoon vaipuneet maamiehemme näyttivät, että kyllä se suksi kulkee suomalaisten mieshiihtäjienkin voimin. Sami Jauhojärven tuotua avausosuudelta viestin kärjessä eivät muutkaan hiihtäjät kehdanneet hiihtää huonosti ja niin tuloksena oli kunniakas viides tila vain 25 sekuntia viestiä hallinneelle Ruotsille hävinneenä. Hopeaan olikin sitten matkaa vain vajaa kymmenen sekuntia. Kuudes jäi jo taas 20 sekuntia.
Toisen pronssimitalin ottivat päivän naisten jääkiekon pronssiottelussa Suomen naiset voittamalla Ruotsin. Ruotsin miesjoukkue putosi kokonaan mitalipeleistä hävittyään Slovakialle, joka tullee pronssiottelussa Suomea vastaan Suomen selvittyä mitaliotteluihin pudottamalla Tsekin, luulisi myös miesten tässä tilanteessa yltävän mitalikantaan. Myös naisten ja miesten pisimmällä hiihtomatkalla toiveet ovat korkealla nimenomaan Aino-Kaisa Saarisen ja Sami Jauhojärven ansiosta.
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Tori polttopisteessä
Kankaanpään tori puhuttaa jatkuvasti ja aina siellä tapahtuukin, jopa talvellakin, kesästä puhumattakaan, kesätorihan on parasta, mitä Kankaanpäästä löytyy.
Tänään aamulla palasin torin kautta vesijuoksusta klo 9 jälkeen, kun olin vasta klo 8 alkaen altaassa valvottuani vähän turhankin tähden olympialaisten yhdistetyn joukkuehiihtoa seuraten, kun sekä Tallus että Koivuranta jäivät kumpikin osuudellaan minuutin kärjelle ja Suomen mahdollisuudet menivät siihen, vaikka ensimmäisenä lähtemään päässyt Janne Ryynänen hyvin hiihtikin ja Hannu Manninen teki ankkurina mitä tehtävissä oli, niin en oikein jaksanut lähteä jo klo 7 alkaen vesijuoksuun. Altaassa muuten oli aikamoista vipinään, kun 60 Kyynärjärven koulun oppilasta vetivät allasta päästä päähän. Hyvää se vaan on, että hallilla on käyttöä.
Mutta torilla näin yli 20 asteen pakkasesta huolimatta kummia. Ensinnäkin oli yksi huoltaryhmä lämmittämässä yhden kivitolpan jalustaa ja pystyttämässä kumoon ajettua tolppaa. Mikähän kiire oli heti nostaa pystyyn kaadettu kivi. Keskemmällä toria oli sitten Vatajankosken Sähkön miehiä nostamassa pystyyn kaatunutta lyhtypylvästä. Sanottuani, että myös kivitolppa on kaatunut, tokaisi korjausmies: Joko taas. Näin nämä paljon arvostelua saaneet kivitolpat näyttävät todella olevan hankalia auramiehille ja monet autoilijatkin ovat niihin autojaan kolhineet.
Toriremonttia on paljon arvosteltu. On sanottu, että hyvä tori on pilattu. Torin ympäristön liikkeet arvostelevat sitä, ettei enää päästä niin helposti liikkeisiin kuin aikaisemmin. Me PerusSuomalaiset olemme täysin syyttömiä koko remonttiin, koska meitä ei ollut toriremontista päätettäessä ainuttakaan valtuustossa, nythän meitä on sinne valittu viisi.
Olemme pitäneet ääntä myös Leppäsen korttelin rakentamisesta ja teimme aloitteenkin kansanäänestyksestä, mitä korttelille olisi tehtävä. Nyt kun tontille rakennetaan liiketaloa, olemme koko ajan johdonmukaisesti vastustaneet kaupungin mukaanmenoa vuokralaiseksi, koska yksinkertaisesti ei ole mitään kaupunkia sitovia voimassa olevia sitoumuksia, kaupungilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia eikä myöskään mitään tilatarpeita.
Muistan hyvin yli kymmenen vuoden takaa, miten arvostelua herätti silloinen ratkaisu torikadun sulkemisesta liikenteeltä, juoppojen valloittamien pömpelien pystyttäminen syntyneelle kävelykadulla ja miten yhden yön aikana nopealla yksimielisellä kaupunginhallituksen päätöksellä kadun sulkeneet kivet poistettiin ja katu avattiin liikenteelle kaikkien suureksi tyydytykseksi. Nyt toriremontissa sama katu on reunustettu näillä hankaliksi osoittautuneilla kivitolpilla. Liekö tämä kehitystä.
Mutta joka tapauksessa rakkaasta lapsesta kannetaan huolta ja siksi tori puhuttaa jatkuvasti. Ei haluttaisi hyvän keskeisen torimme tulevan vähemmän houkuttelevaksi.
Tänään aamulla palasin torin kautta vesijuoksusta klo 9 jälkeen, kun olin vasta klo 8 alkaen altaassa valvottuani vähän turhankin tähden olympialaisten yhdistetyn joukkuehiihtoa seuraten, kun sekä Tallus että Koivuranta jäivät kumpikin osuudellaan minuutin kärjelle ja Suomen mahdollisuudet menivät siihen, vaikka ensimmäisenä lähtemään päässyt Janne Ryynänen hyvin hiihtikin ja Hannu Manninen teki ankkurina mitä tehtävissä oli, niin en oikein jaksanut lähteä jo klo 7 alkaen vesijuoksuun. Altaassa muuten oli aikamoista vipinään, kun 60 Kyynärjärven koulun oppilasta vetivät allasta päästä päähän. Hyvää se vaan on, että hallilla on käyttöä.
Mutta torilla näin yli 20 asteen pakkasesta huolimatta kummia. Ensinnäkin oli yksi huoltaryhmä lämmittämässä yhden kivitolpan jalustaa ja pystyttämässä kumoon ajettua tolppaa. Mikähän kiire oli heti nostaa pystyyn kaadettu kivi. Keskemmällä toria oli sitten Vatajankosken Sähkön miehiä nostamassa pystyyn kaatunutta lyhtypylvästä. Sanottuani, että myös kivitolppa on kaatunut, tokaisi korjausmies: Joko taas. Näin nämä paljon arvostelua saaneet kivitolpat näyttävät todella olevan hankalia auramiehille ja monet autoilijatkin ovat niihin autojaan kolhineet.
Toriremonttia on paljon arvosteltu. On sanottu, että hyvä tori on pilattu. Torin ympäristön liikkeet arvostelevat sitä, ettei enää päästä niin helposti liikkeisiin kuin aikaisemmin. Me PerusSuomalaiset olemme täysin syyttömiä koko remonttiin, koska meitä ei ollut toriremontista päätettäessä ainuttakaan valtuustossa, nythän meitä on sinne valittu viisi.
Olemme pitäneet ääntä myös Leppäsen korttelin rakentamisesta ja teimme aloitteenkin kansanäänestyksestä, mitä korttelille olisi tehtävä. Nyt kun tontille rakennetaan liiketaloa, olemme koko ajan johdonmukaisesti vastustaneet kaupungin mukaanmenoa vuokralaiseksi, koska yksinkertaisesti ei ole mitään kaupunkia sitovia voimassa olevia sitoumuksia, kaupungilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia eikä myöskään mitään tilatarpeita.
Muistan hyvin yli kymmenen vuoden takaa, miten arvostelua herätti silloinen ratkaisu torikadun sulkemisesta liikenteeltä, juoppojen valloittamien pömpelien pystyttäminen syntyneelle kävelykadulla ja miten yhden yön aikana nopealla yksimielisellä kaupunginhallituksen päätöksellä kadun sulkeneet kivet poistettiin ja katu avattiin liikenteelle kaikkien suureksi tyydytykseksi. Nyt toriremontissa sama katu on reunustettu näillä hankaliksi osoittautuneilla kivitolpilla. Liekö tämä kehitystä.
Mutta joka tapauksessa rakkaasta lapsesta kannetaan huolta ja siksi tori puhuttaa jatkuvasti. Ei haluttaisi hyvän keskeisen torimme tulevan vähemmän houkuttelevaksi.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Eksyksissä niin EU kuin Suomikin
Timo Soinin blogeja kannattaa seurata. Siellä on myös hänen puheitaan EU-parlamentissa. Hänhän on ainoana suomalaismeppinä ollut läsnä jokaisessa istunnossa ja saanut suomalaismepeistä ylivoimaisesti eniten huomiota ja puheenvuoroja, sillä hänellä on sanottavaa. Niinpä hän käytti kaksiminuuttisen komissaareja valittaessa sanoen, etteivät komissaarit ole saaneet ainoatakaan ääntä vaaleissa, kun esim. hän Timo sai 130.000 ääntä. Missä heidät siis on valittu ja miten heidät voi erottaa, ei mitenkään. EU on byrokratia, ei demokratia. Suomen 105 kunnian päivästä eli talvisodasta on kulunut tasan 70 vuotta. Suomi osoitti haluavansa olla itsenäinen kansakunta eikä sitä tule nytkään alistaa EU:n hallintaan.
Timon blogeissa on myös selvä kannanmäärittely EU:ssa äänestettyyn aborttikysymykseen, josta Hesarin kolumnisti yrittää tehdä skandaalia otsakkeella EU ja naisen ruumis. Timon kuten kolmen muunkin suomalaismepin kanta (olisi ollut viideskin, mutta isä Mitro oli poissa) oli aborttia vastustava. Se ei todellakaan ole mikään ehkäisykeino. Timo sanoo sen suoraan todetessaan puolustavansa aina elämää. Ei ole niin kuin kolumnisti yrittää kääntää kysymys naisen ruumiista vaan elämästä, jonka mekin jokainen olemme kerran saaneet äidiltämme.
Mutta ei yksin EU ole eksyksissä. Jopa maan valtalehti Helsingin Sanomat toteaa saman oman maamme valtaapitävistä instituutioista ja niiden kärkinimistä. Presidentti, pääministeri ja puhemies ovat kaikki enemmän kuin vähän tuuliajolla.
Presidentti on koko kautensa joutunut taistelemaan oman asemansa puolesta hallituksen pyrkiessä jatkuvasti heikentämään hänen ennestäänkin jo vähennettyä valtaansa. Viimeksihän ehdotuksia teki Taxellin komitea, joskin se joutui jättämään mietinnössään ulkopolitiikan johtamisen vielä presidentille.
Pääministerin ajautumista yhä pahempaan umpikujaan olemme seuranneen vuosien saatossa niin, että hän juuri joulun alla joutui ilmoittamaan luopuvansa päähallituspuolueen puheenjohtajuudesta ja samalla mitä todennäköisimmin myös pääministeriydestä. Eikä kukaan usko hänen syyksi ilmoittamaansa jalkaleikkausta todelliseksi luopumisen aiheeksi.
Ja sitten eduskunnassa vuoden allussa valtiopäivien aluksi tapahtunut puhemiesäänestys, jossa vähemmistön eli 89 edustajan äänen turvin joutui Sauli Niinistö nöyrtymään ja ottamaan puhemiehen pestin vastaan. Kansanedustajat näyttivät mieltensä ja tekivät lähinnä itsensä naurunalaisiksi. Ei saa mikään kolmesta johtavasta valtainstituutistamme mairittelevia arvosanoja. Muutosta tarvitaan. Niinpä Timo Soini sanoo tulevansa ensi vuonna tuomaan uutta toivoa ja jämäkkyyttä maamme asioiden hoitoon entistä suuremman PerusSuomalaisten eduskuntaryhmän avulla kansan tuella!
Timon blogeissa on myös selvä kannanmäärittely EU:ssa äänestettyyn aborttikysymykseen, josta Hesarin kolumnisti yrittää tehdä skandaalia otsakkeella EU ja naisen ruumis. Timon kuten kolmen muunkin suomalaismepin kanta (olisi ollut viideskin, mutta isä Mitro oli poissa) oli aborttia vastustava. Se ei todellakaan ole mikään ehkäisykeino. Timo sanoo sen suoraan todetessaan puolustavansa aina elämää. Ei ole niin kuin kolumnisti yrittää kääntää kysymys naisen ruumiista vaan elämästä, jonka mekin jokainen olemme kerran saaneet äidiltämme.
Mutta ei yksin EU ole eksyksissä. Jopa maan valtalehti Helsingin Sanomat toteaa saman oman maamme valtaapitävistä instituutioista ja niiden kärkinimistä. Presidentti, pääministeri ja puhemies ovat kaikki enemmän kuin vähän tuuliajolla.
Presidentti on koko kautensa joutunut taistelemaan oman asemansa puolesta hallituksen pyrkiessä jatkuvasti heikentämään hänen ennestäänkin jo vähennettyä valtaansa. Viimeksihän ehdotuksia teki Taxellin komitea, joskin se joutui jättämään mietinnössään ulkopolitiikan johtamisen vielä presidentille.
Pääministerin ajautumista yhä pahempaan umpikujaan olemme seuranneen vuosien saatossa niin, että hän juuri joulun alla joutui ilmoittamaan luopuvansa päähallituspuolueen puheenjohtajuudesta ja samalla mitä todennäköisimmin myös pääministeriydestä. Eikä kukaan usko hänen syyksi ilmoittamaansa jalkaleikkausta todelliseksi luopumisen aiheeksi.
Ja sitten eduskunnassa vuoden allussa valtiopäivien aluksi tapahtunut puhemiesäänestys, jossa vähemmistön eli 89 edustajan äänen turvin joutui Sauli Niinistö nöyrtymään ja ottamaan puhemiehen pestin vastaan. Kansanedustajat näyttivät mieltensä ja tekivät lähinnä itsensä naurunalaisiksi. Ei saa mikään kolmesta johtavasta valtainstituutistamme mairittelevia arvosanoja. Muutosta tarvitaan. Niinpä Timo Soini sanoo tulevansa ensi vuonna tuomaan uutta toivoa ja jämäkkyyttä maamme asioiden hoitoon entistä suuremman PerusSuomalaisten eduskuntaryhmän avulla kansan tuella!
maanantai 22. helmikuuta 2010
Mikä johtaa maailmaa
General Motors patentoi aikoinaan sähköauton ja piti sen poissa markkinoilta. Amerikkalaisen asiantuntijan mukaan kaikki uuden energia-ajan vaatima tekniikka on jo kehitetty, mutta monet niistä ovat päätyneet suurten öljy-, kaasu- ja rahoitusyhtiöiden haltuun ja patentoimalla keksinnöt ne voidaan pitää poissa markkinoilta.
Yhdysvaltojen ja Euroopan politiikot ovat liian lähellä tätä suurta rahaa muuttaakseen
käytäntöjä. Meidän tavallisten äänestäjienhän pitäisi ohjata päättäjiä, mutta näyttää olevan toisin. Niinhän täällä Suomessakin vaalirahoitussotkujen ansiosta vain pieni osa kansalaisista sanoo äänestävänsä eri ehdokasta kuin edelliskerralla, mutta ei välttämättä edes eri puoluetta. Mitä muutosta siten tulee. Äänestäjien nimenomaan tulee antaa tuomionsa likaisen rahan kytköksiin antautuneille politiikoille.
Niinpä yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija väittääkin, että voisimme siirtyä puhtaan energian tuottamiseen, sillä se ei ole kiinni rahasta eikä tekniikasta vaan poliittisesta tahdosta. Niinpä hän asettaa toivon yksityiseen rahoitukseen, jota onkin sijoitettu biljoona Yhdysvaltain dollaria vuodesta 2007 lähtien aurinko-, tuuli-, maalämpö-, vesi- ja aaltoenergiaan, energiatehokkaaseen rakentamiseen ja akkuihin, energian varastointiin, älysähköverkkoihin sekä kaupunkien uudelleensuunnitteluun.
Siirtyminen fossiilisten polttoaineiden aikakaudesta tähän vihreään energia-aikaan olisi siis mahdollista. Varoja vapautuisi, jos todella fossiilisia polttoaineita ja ydinvoimaa hyödyntäviin aloihin käytettäviä tukiaisia muutettaisiin tämän uuden energiatalouden edistämiseen. Mutta meillä Suomessakin esim. kokoomus puhuu häikäilemättömästi kolmen uuden ydinenergialaitoksen rakentamisesta. Omalta edustajakaudeltani muistan myös, miten kaikki energiantutkimusvarat budjetissa ohjattiin nimenomaan ydinvoiman tutkimisen edistämiseen.
Meistä tavallisista kansalaisista siis loppujen lopuksi riippuu, mihin suuntaan niin Suomessa kuin koko maailmassa kehitystä suunnataan. Paineita pitään vain ohjata päättäjille, ja suureen rahaan kytköksissä oleville politiikoille on yksinkertaisesti vain annettava kenkää.
Yhdysvaltojen ja Euroopan politiikot ovat liian lähellä tätä suurta rahaa muuttaakseen
käytäntöjä. Meidän tavallisten äänestäjienhän pitäisi ohjata päättäjiä, mutta näyttää olevan toisin. Niinhän täällä Suomessakin vaalirahoitussotkujen ansiosta vain pieni osa kansalaisista sanoo äänestävänsä eri ehdokasta kuin edelliskerralla, mutta ei välttämättä edes eri puoluetta. Mitä muutosta siten tulee. Äänestäjien nimenomaan tulee antaa tuomionsa likaisen rahan kytköksiin antautuneille politiikoille.
Niinpä yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija väittääkin, että voisimme siirtyä puhtaan energian tuottamiseen, sillä se ei ole kiinni rahasta eikä tekniikasta vaan poliittisesta tahdosta. Niinpä hän asettaa toivon yksityiseen rahoitukseen, jota onkin sijoitettu biljoona Yhdysvaltain dollaria vuodesta 2007 lähtien aurinko-, tuuli-, maalämpö-, vesi- ja aaltoenergiaan, energiatehokkaaseen rakentamiseen ja akkuihin, energian varastointiin, älysähköverkkoihin sekä kaupunkien uudelleensuunnitteluun.
Siirtyminen fossiilisten polttoaineiden aikakaudesta tähän vihreään energia-aikaan olisi siis mahdollista. Varoja vapautuisi, jos todella fossiilisia polttoaineita ja ydinvoimaa hyödyntäviin aloihin käytettäviä tukiaisia muutettaisiin tämän uuden energiatalouden edistämiseen. Mutta meillä Suomessakin esim. kokoomus puhuu häikäilemättömästi kolmen uuden ydinenergialaitoksen rakentamisesta. Omalta edustajakaudeltani muistan myös, miten kaikki energiantutkimusvarat budjetissa ohjattiin nimenomaan ydinvoiman tutkimisen edistämiseen.
Meistä tavallisista kansalaisista siis loppujen lopuksi riippuu, mihin suuntaan niin Suomessa kuin koko maailmassa kehitystä suunnataan. Paineita pitään vain ohjata päättäjille, ja suureen rahaan kytköksissä oleville politiikoille on yksinkertaisesti vain annettava kenkää.
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Ystäväni Terho
Omistamieni kirjojen kansanedustajakirjailijoista on jäljellä vasemmistoliiton edustajan, nykyisin vihreisiin lukeutuvan Terho Pursiaisen kahdeksan kirjaa, joissa on myös tekijän omistuskirjoitukset.
Muistan kuopiolaisen Terhon jo kristillisen teinityön opintokurssilta Punkaharjun Teiniharjulta 1960-luvun alusta. Sittemmin olimme yht`aikaa kansanedustajina ja senkin jälkeen olemme tavanneet usein körttikansan kokoontumisissa, joskaan ei herättäjäjuhlilla, jonne Terho ei vaimonsa Kaisa Saarikorven mukaan tule siksi, ettei muista ihmisten nimiä, jotka puolestaan tuntevat hänet ja tulevat juttelemaan.
Terho muistetaan värikkäänä esiintyjänä ja kirkon ravistelijana TV:stä 1960-luvun lopusta lähtien. Samaan aikaan hän kirjoitti kuuluisaksi tulleen pamflettinsa Uusin testamentti, jossa hän tuo esiin tieteellisen raamattututkimuksen tuloksia. Politiikan saralta Terho muistetaan ennen kaikkea äärikommunisti Taisto Sinisalon tiputtajana eduskunnasta saman Kymen vaalipiirin ehdokkaana molempien saadessa suuret äänimäärät, kun äänet eivät kuitenkaan juuri ja juuri riittäneet kahteen paikkaan.
Terho tunnetaan perin tuotteliaana kirjoittajana, jolta on tullut kirja vuodessa, parhaana kaksikin. Pappisvirasta hän oli erossa kymmenisen vuotta ja kirjoitti paluutaan selvitellen v.1994 Syvyys syvyydelle, jossa hän sanoo, ettei Jumala ole hänelle kuollut, vaan päinvastoin hyvin elävä ja ettei kirja ole henkilökohtainen paljastuskirja, henkilökohtainen kylläkin.
Terho tarkastelee kirjoissaan yhteskuntaamme ja sen oikeudenmukaisuutta. Hän sanoo meidän tarvitsevan liberaalin ajattelutavan ja yhteisöajattelun muodostamaa kokonaisuutta, jolta pohjalta voimme puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Aineellisten arvojen ohi on noustava kysymyksen elämän sisällöstä. Näitä kysymyksiä hän tarkastelee kirjoissaan Oma pää ja pääoma 1980, Välittämisen tauti 1990, Tulevaisuus kriisissä 1993 ja Omantunnon aika, nousukauden etiikka ja vastuullinen yhteiskunta 1995 ja Kymmenen (uutta) käskyä nykyajalle 1998.
Vihreään puolueeseen liityttyään hän on kirjoittanut Vihreä oikeudenmukaisuus. Omaa suhdettaan liikkeeseen hän kuvaa, että se on sitoutumista avoimeen prosessiin ja siksi sitoutuminen ei voi olla totaalista. Varsinkaan kristitty ei voi sitoutua totaalisesti mihinkään, mikä on vähemmän kuin koko olemassaolon perusta ja syvyys.
Kerran julistaja, aina julistaja! Näin Terhokin on jatkuvasti kristilliseltä pohjalta ponnistava oikeudenmukaisuuden vaatija yhteisten asioittemme hoitamisessa. Hänen ääntää soisi päättäjien kuuntelevan.
Muistan kuopiolaisen Terhon jo kristillisen teinityön opintokurssilta Punkaharjun Teiniharjulta 1960-luvun alusta. Sittemmin olimme yht`aikaa kansanedustajina ja senkin jälkeen olemme tavanneet usein körttikansan kokoontumisissa, joskaan ei herättäjäjuhlilla, jonne Terho ei vaimonsa Kaisa Saarikorven mukaan tule siksi, ettei muista ihmisten nimiä, jotka puolestaan tuntevat hänet ja tulevat juttelemaan.
Terho muistetaan värikkäänä esiintyjänä ja kirkon ravistelijana TV:stä 1960-luvun lopusta lähtien. Samaan aikaan hän kirjoitti kuuluisaksi tulleen pamflettinsa Uusin testamentti, jossa hän tuo esiin tieteellisen raamattututkimuksen tuloksia. Politiikan saralta Terho muistetaan ennen kaikkea äärikommunisti Taisto Sinisalon tiputtajana eduskunnasta saman Kymen vaalipiirin ehdokkaana molempien saadessa suuret äänimäärät, kun äänet eivät kuitenkaan juuri ja juuri riittäneet kahteen paikkaan.
Terho tunnetaan perin tuotteliaana kirjoittajana, jolta on tullut kirja vuodessa, parhaana kaksikin. Pappisvirasta hän oli erossa kymmenisen vuotta ja kirjoitti paluutaan selvitellen v.1994 Syvyys syvyydelle, jossa hän sanoo, ettei Jumala ole hänelle kuollut, vaan päinvastoin hyvin elävä ja ettei kirja ole henkilökohtainen paljastuskirja, henkilökohtainen kylläkin.
Terho tarkastelee kirjoissaan yhteskuntaamme ja sen oikeudenmukaisuutta. Hän sanoo meidän tarvitsevan liberaalin ajattelutavan ja yhteisöajattelun muodostamaa kokonaisuutta, jolta pohjalta voimme puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Aineellisten arvojen ohi on noustava kysymyksen elämän sisällöstä. Näitä kysymyksiä hän tarkastelee kirjoissaan Oma pää ja pääoma 1980, Välittämisen tauti 1990, Tulevaisuus kriisissä 1993 ja Omantunnon aika, nousukauden etiikka ja vastuullinen yhteiskunta 1995 ja Kymmenen (uutta) käskyä nykyajalle 1998.
Vihreään puolueeseen liityttyään hän on kirjoittanut Vihreä oikeudenmukaisuus. Omaa suhdettaan liikkeeseen hän kuvaa, että se on sitoutumista avoimeen prosessiin ja siksi sitoutuminen ei voi olla totaalista. Varsinkaan kristitty ei voi sitoutua totaalisesti mihinkään, mikä on vähemmän kuin koko olemassaolon perusta ja syvyys.
Kerran julistaja, aina julistaja! Näin Terhokin on jatkuvasti kristilliseltä pohjalta ponnistava oikeudenmukaisuuden vaatija yhteisten asioittemme hoitamisessa. Hänen ääntää soisi päättäjien kuuntelevan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)