Sataako kaikki PerusSuomalaisten laariin, kun viimeinen TV:n teettämä Gallup antoi vuoden alamäen jälkeen uuden suunnan ja puolueista suurimman nousun, täyden prosenttiyksikön. Samalla jäi vasemmistoliitto jälkeen parilla kymmenyksellä prosentein 7,8 ja 7,6. Matkaa on silti vielä tasan kaksi prosenttia vuoden takaiseen ei gallupiin vaan todelliseen EU-vaaleissa saatuun kannatukseen.
Niin, mikäkö sataa PerusS:ien pussiin. No kun sekä demarit että kokoomuslaiset ovat tulossa samoille linjoille kansaa kiinnostavassa maahanmuuttokysymyksessä, jossa aluksi vain PerusS on profiloitunut asiaa kriittisesti tarkastelevaksi. Kokoomus kampanjoi oikein "Hei, me puhutaan maahanmuutosta" otsakkeen alla, vaikka kukaan ei olekaan päässyt selville, missä mielessä kokoomus siitä puhuukaan eikä tietenkään pelkät puheetkaan riitä, kun varsinkin juuri hallituksessa voisi tehdä tekojakin.
Demarien johto on myös yrittänyt nostaa aihepiiristä esiin uusia äänenpainoja, tosin hekin huonolla menestyksellä. Kun Jutta Urpilainen rohkaistui lausumaan: "Maassa maan tavalla" jättäen kylläkin mainitsematta jatkon: tai maasta pois, niin heti omienkin taholta nousi vastustajien kuoro. Kun nyt vuoden alusta eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi valittu Eero Heinäluoma yhtyi 60% suomalaisen kantaan, ettei työperäistäkään maahanmuuttoa tulisi lisätä, kun maassa on omastakin takaa 300.000 työtöntä, nousee heti ääneen puoluetoveri meppi Liisa Jaakonsaari tyrmäämään Heinäluomaa.
Ei kansa ole hämättävissä, lausunnot vain entisestään vahvistavat PerusSuomalaisten linjan olleen alusta lähtien oikeassa, näin taas huomataan, että PerusSuomalaisia tarvitaan puolustamaan meidän tavallisten suomalaisten oikeuksia. Ja siksi mielipidekyselyt antavat nostetta, vaikka aina on muistettava, etteivät gallupit äänestä.
Meillä Satakunnassa olisi PerusSuomalaisten ja kd:n yhteinen gallupkannatus 12,6% takaamassa eduskuntapaikan, mutta vaaliliittoa tuskin syntyy, vaikka itse olisinkin sen kannalla ja samoin kd, sillä meidän oma väki on nyt niin kovalla innolla menossa vaaleihin ja ehdokkaiksi on tunkua, ettei taida olla mahdollisuuksia saada kannatusta liitolle piiritoimikunnassa, jolle piirikokous antoi asiassa valtuudet. Ei muissakaan piireissä olla tekemässä liittoja eikä taida puoluejohtokaan tukea vaaliliittoajatuksia. Kysyessänni asiaa Timolta, hän vastasi kd:n olevan hyvän keskittäjän, ja vaikka saisimme ylivoimaisesti enemmän ääniä, niin ensimmäinen läpimenijä on aina eniten ääniä saanut ehdokas. Että silleen, niin on marjat! Noustaan eduskuntavaaleihin mennessä takaisin EU-vaalilukemiin 9,8%, niin paikka tulee omanakin vaaliliittona!
perjantai 30. huhtikuuta 2010
torstai 29. huhtikuuta 2010
Szekesfehervar
On uskomatonta, että unkarinkieli on sukulaiskielemme. Mistä esim. on tullut heidän kieleensä näemmä jatkuva yhteys s-kirjaimen jälkeen kirjoitettavaan z,-kirjaimeen,
jollaista kirjainta ei meidän kielessämme lainkaan ole.
Unkarin matkamme Budapestin ulkopuolinen kohde oli nykyisin 110.000 asukkaan kaupunki Szekesfehervar, joka merkitsee valkoista kuninkaan tuolia. Kaupunki on Unkarin ensimmäinen hallintokaupunki sen jälkeen kun kuningas Tapani Pyhä sai paavilta kuninkaan arvon v.1001 ja kruunautti itsensä kuninkaaksi. Szekesfehervar oli hallituskaupunkina vuodet 1027-1380 asti, jolloin turkkilaiset alistivat maan alaisuuteensa sadoiksi vuosiksi.
Kävimme ensimmäisellä kuninkaiden kruunauspaikalla ja alkuperäisellä eduskunnan kokoontumispaikalla pienellä kukkulalla, jossa oli uudelleen paikalleen nostettu muistomerkki, jonka venäläiset valta-aikanaan hautasivat maahan ja toivat paikalle autoromun. Eiväthän he voineet sietää unkarilaisen kansallistunteen tunnusmerkkejä.
Kaupungin ympärille juuri venäläisaikana on rakennettu rumia kerrostaloslummeja teollisuustyöväestön asunnoiksi. Vanha kaupunki on säilynyt idyllisempänä kerrostalojen keskellä. Varsinkin alumiiniteollisuus on kukoistavaa. Ympäröivä maaseutu on pustaa, joka ei välttämättä ole kovin viljavaa, mutta esim. auringonkukasta tehdään öljyä ja saadaan linnuille siemeniä. Puita ovat tammi, pyökki, kastanja ja akaasia, istutettuina kasvaa persikka, omenapuu ja aprikoosipuu. Vuodessa saadaan kaksi satoa.
Kävimme myös kaupungin luterilaisessa kirkossa, jossa seurakuntalaiset olivat järjestäneet tarjoilua. Kirkossa seurakunnan pappi kertoi katolisessa maassa olevasta luterilaisesta vähemmistökirkosta ja omasta seurakunnastaan. 20 kilometrin säteeltä löytyy noin 2.000 luterilaista, mutta seurakuntaa pitää yllä 350 perhettä. Kirkko sai aikanaan kaupungilta lahjatontin suolta, jolle on ajettu neljä metriä maata ja paikka on ajan saatossa tullut keskelle kaupunkia. Kirkon erikoisuutena on paikallisen neonvalotehtaan lahjoittama alttarin neon-valaistu orjantappurakruunu, joka on kaikkea muuta kuin kaunistus. Kuitenkin, kun valo rikkuu aina joku seurakuntalainen lahjoittaa korjausrahan, joten valosta ei pääse eroon. Kemin ystävyysseurakunnan lahjana alttarilla on kynttilä, jossa palaa vain yksi kynttilä, mutta se näyttää siltä kuin siinä palaisi monta eri kynttilää. Suurimpana huolen aihena onkin, miten luterilaisen vähemmistökirkon talous saadaan pelaamaan.
Kaupungissa on tietysti myös lukuisia katolisia kirkkoja vanhimpana 1200-luvulta peräisin oleva pyhän Tapanin Katetedraali, fransiskaanikirkko ja karmeliittaveljistön kirkko sekä alunperin jesuiittajärjestönkin oma kirkko.
jollaista kirjainta ei meidän kielessämme lainkaan ole.
Unkarin matkamme Budapestin ulkopuolinen kohde oli nykyisin 110.000 asukkaan kaupunki Szekesfehervar, joka merkitsee valkoista kuninkaan tuolia. Kaupunki on Unkarin ensimmäinen hallintokaupunki sen jälkeen kun kuningas Tapani Pyhä sai paavilta kuninkaan arvon v.1001 ja kruunautti itsensä kuninkaaksi. Szekesfehervar oli hallituskaupunkina vuodet 1027-1380 asti, jolloin turkkilaiset alistivat maan alaisuuteensa sadoiksi vuosiksi.
Kävimme ensimmäisellä kuninkaiden kruunauspaikalla ja alkuperäisellä eduskunnan kokoontumispaikalla pienellä kukkulalla, jossa oli uudelleen paikalleen nostettu muistomerkki, jonka venäläiset valta-aikanaan hautasivat maahan ja toivat paikalle autoromun. Eiväthän he voineet sietää unkarilaisen kansallistunteen tunnusmerkkejä.
Kaupungin ympärille juuri venäläisaikana on rakennettu rumia kerrostaloslummeja teollisuustyöväestön asunnoiksi. Vanha kaupunki on säilynyt idyllisempänä kerrostalojen keskellä. Varsinkin alumiiniteollisuus on kukoistavaa. Ympäröivä maaseutu on pustaa, joka ei välttämättä ole kovin viljavaa, mutta esim. auringonkukasta tehdään öljyä ja saadaan linnuille siemeniä. Puita ovat tammi, pyökki, kastanja ja akaasia, istutettuina kasvaa persikka, omenapuu ja aprikoosipuu. Vuodessa saadaan kaksi satoa.
Kävimme myös kaupungin luterilaisessa kirkossa, jossa seurakuntalaiset olivat järjestäneet tarjoilua. Kirkossa seurakunnan pappi kertoi katolisessa maassa olevasta luterilaisesta vähemmistökirkosta ja omasta seurakunnastaan. 20 kilometrin säteeltä löytyy noin 2.000 luterilaista, mutta seurakuntaa pitää yllä 350 perhettä. Kirkko sai aikanaan kaupungilta lahjatontin suolta, jolle on ajettu neljä metriä maata ja paikka on ajan saatossa tullut keskelle kaupunkia. Kirkon erikoisuutena on paikallisen neonvalotehtaan lahjoittama alttarin neon-valaistu orjantappurakruunu, joka on kaikkea muuta kuin kaunistus. Kuitenkin, kun valo rikkuu aina joku seurakuntalainen lahjoittaa korjausrahan, joten valosta ei pääse eroon. Kemin ystävyysseurakunnan lahjana alttarilla on kynttilä, jossa palaa vain yksi kynttilä, mutta se näyttää siltä kuin siinä palaisi monta eri kynttilää. Suurimpana huolen aihena onkin, miten luterilaisen vähemmistökirkon talous saadaan pelaamaan.
Kaupungissa on tietysti myös lukuisia katolisia kirkkoja vanhimpana 1200-luvulta peräisin oleva pyhän Tapanin Katetedraali, fransiskaanikirkko ja karmeliittaveljistön kirkko sekä alunperin jesuiittajärjestönkin oma kirkko.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Lämmintä ystävyyttä Unkarissa
Eilinen taakka oli eilinen.
Huomisen varjo vasta huomisen.
Ja joka aamu uudestaan
ikuista matkakumppania tervehtiä saan:
Hyvää huomenta, Herrani Jeesus!
Hyvää huomenta, Ilo!
Hyvää huomenta, Rauha!
Hyvää huomenta, Armo!
Tällä unkarilaisen Erzsebet Turmezein runolla aloitin saarnani Noormarkun ystävyysseurakunnan Rakoskerezsturin kirkossa Budapestissa sunnuntaina meidän 19 Noormarkun seurakunnan edustajan vierailulla. Jo kahdenkymmmenen vuoden ajan on tätä ystävyysseurakuntatoimintaa harjoitettu ja molemmat osapuolet ovat varmasti saamapuolella, me suomalaiset ehkä voimme olla auttamassa taloudellisesti ja unkarilaiset kristi- ja heimoveljemme ja -sisaremme taas opettavat meille jäyhemmille Pohjan perillä asuville välitöntä ja mitä sydämellisintä ystävyyttä.
Saarnan oli lähettänyt etukäteen unkarin kielelle kääntämistä varten. Tulkkina oli Suomessa opiskelleen pappis-isänsä kautta kielemme ja maamme ystäväksi tullut tytär Csepregi Piroska.
Luterilaisen seurakunnan nykykirkkoherrana toimii Eva Szeker Nagyne, jolla on asunto kirkolla perheelleen, johon kuuluvat suntiona toimiva aviomies ja kaksi opiskelevaan poikaa. Eläkkeellä oleva täysin suomenkieltä puhuva kirkkoherra Laszlo Kosa on oikea Suomi-fani, on puhunut Herättäjä-juhlillakin ja käy maassamme monta kertaa vuodessa. Myös seurakunnasta löytyy Suomessa sairaanhoitajan toiminut kieltämme puhuva rouva.
Ja Tibor, Tibor Szettlik vasta oiva pakkaus on. Hän on ammattikoulusta eläkkeellä saaden 400€ eläkettä. Sanoi, jos olisi ollut kommunisti, voisi saada suurempaakin eläkettä. Hyväkuntoisena hän on myös toimessa vahtimestarina. Suomen kielen hän on oppinut Suomessa, on ollut niin Noormarkun kuin toisessakin seurakunnan ystävyysseurakunnassa Raumalla työssä ja puhuu sujuvaa suomea. Lahjoittamansa punaviinipullon otti tulli, koska pidin sitä käsimatkatavarakassissa eikä nykyisin saa viedä mitään nestettä koneeseen, ei siis korkkaamatonta pulloakaan. Tibor sanoi, että olin Jumalan kautta antanut hänelle euroja, kun oli löytänyt laukustaa Euro-setelin. Saimme kolmen matkalaisen kanssa olla hänen opastuksellaan toisen luterilaisen seurakunnan lastentarhassa ja sunnuntaiaamuna ennen jumalanpalvelusta Tibor kuljetti meidät kolme ensin metrossa ja sitten autollaan ekumeenisessa kirkossa, jossa kaikki saavat pitää tilaisuuksiaan, silloinkin siellä oli harjoittelemassa soittoryhmä päivän palvelusta varten.
Vierailut ovat vuorovuosina molempiin suuntiin. Viime kesänä unkarilaiset olivat Noormarkussa ja olin mukana kirkkoillassa saaden silloinkin viinipullon, jonka myös olen lahjoittanut eteenpäin.
Ensi vuoden kesäksi heille on jo varattu majoituspaikat Porin Junnilan leirikeskuksesta Reposaaressa, joten suhteita hoidetaan rakkauden ja ystävyyden hengessä.
Huomenna kerron matkakohteistamme ja kauniista Unkarin keväästä.
Huomisen varjo vasta huomisen.
Ja joka aamu uudestaan
ikuista matkakumppania tervehtiä saan:
Hyvää huomenta, Herrani Jeesus!
Hyvää huomenta, Ilo!
Hyvää huomenta, Rauha!
Hyvää huomenta, Armo!
Tällä unkarilaisen Erzsebet Turmezein runolla aloitin saarnani Noormarkun ystävyysseurakunnan Rakoskerezsturin kirkossa Budapestissa sunnuntaina meidän 19 Noormarkun seurakunnan edustajan vierailulla. Jo kahdenkymmmenen vuoden ajan on tätä ystävyysseurakuntatoimintaa harjoitettu ja molemmat osapuolet ovat varmasti saamapuolella, me suomalaiset ehkä voimme olla auttamassa taloudellisesti ja unkarilaiset kristi- ja heimoveljemme ja -sisaremme taas opettavat meille jäyhemmille Pohjan perillä asuville välitöntä ja mitä sydämellisintä ystävyyttä.
Saarnan oli lähettänyt etukäteen unkarin kielelle kääntämistä varten. Tulkkina oli Suomessa opiskelleen pappis-isänsä kautta kielemme ja maamme ystäväksi tullut tytär Csepregi Piroska.
Luterilaisen seurakunnan nykykirkkoherrana toimii Eva Szeker Nagyne, jolla on asunto kirkolla perheelleen, johon kuuluvat suntiona toimiva aviomies ja kaksi opiskelevaan poikaa. Eläkkeellä oleva täysin suomenkieltä puhuva kirkkoherra Laszlo Kosa on oikea Suomi-fani, on puhunut Herättäjä-juhlillakin ja käy maassamme monta kertaa vuodessa. Myös seurakunnasta löytyy Suomessa sairaanhoitajan toiminut kieltämme puhuva rouva.
Ja Tibor, Tibor Szettlik vasta oiva pakkaus on. Hän on ammattikoulusta eläkkeellä saaden 400€ eläkettä. Sanoi, jos olisi ollut kommunisti, voisi saada suurempaakin eläkettä. Hyväkuntoisena hän on myös toimessa vahtimestarina. Suomen kielen hän on oppinut Suomessa, on ollut niin Noormarkun kuin toisessakin seurakunnan ystävyysseurakunnassa Raumalla työssä ja puhuu sujuvaa suomea. Lahjoittamansa punaviinipullon otti tulli, koska pidin sitä käsimatkatavarakassissa eikä nykyisin saa viedä mitään nestettä koneeseen, ei siis korkkaamatonta pulloakaan. Tibor sanoi, että olin Jumalan kautta antanut hänelle euroja, kun oli löytänyt laukustaa Euro-setelin. Saimme kolmen matkalaisen kanssa olla hänen opastuksellaan toisen luterilaisen seurakunnan lastentarhassa ja sunnuntaiaamuna ennen jumalanpalvelusta Tibor kuljetti meidät kolme ensin metrossa ja sitten autollaan ekumeenisessa kirkossa, jossa kaikki saavat pitää tilaisuuksiaan, silloinkin siellä oli harjoittelemassa soittoryhmä päivän palvelusta varten.
Vierailut ovat vuorovuosina molempiin suuntiin. Viime kesänä unkarilaiset olivat Noormarkussa ja olin mukana kirkkoillassa saaden silloinkin viinipullon, jonka myös olen lahjoittanut eteenpäin.
Ensi vuoden kesäksi heille on jo varattu majoituspaikat Porin Junnilan leirikeskuksesta Reposaaressa, joten suhteita hoidetaan rakkauden ja ystävyyden hengessä.
Huomenna kerron matkakohteistamme ja kauniista Unkarin keväästä.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Kuule tuhannet tarinat
Liput hulmusivat tänään reilussa tuulessa juhlistaen kansallista veteraanipäiväämme 24. kerran.
Kankaanpäässä juhlan viettoon kuuluu ennen kaikkea kaupungin rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan järjestämä iltajuhla aiemman ammattioppilaitoksen juhlasalin sijasta nyt eka kertaa lukion juhlasalissa. Juhlaan kutsutaan myös naapurikuntien veteraaneja ja ainakin Jämijärveltä, Siikaisista, Honkajoelta ja Karviasta oli saavuttu, vaikka päivän valtakunnallinen pääjuhlakin oli suhteellisen lähellä Tampereella. Kello 12 on aina seppeleenlasku sankarihaudoille. Veteraanit ja veteraanikuoro vierailevat eri kouluissa kertomassa sota-ajoista ja vastaamassa koululaisten kysymyksiin.
Iltajuhla sujui perinteisin menoin. Sali oli koristeltu lipuin, kukin ja viherkasvein ja vaakunamännyin. Satakunnan sotilassoittokunta ja Kankaanpään veteraanikuoro esiintyivät, kuinkas muuten. Kasevan toiminnanjohtaja Susanna Leed Jämijärven kanttorin Heikki Havin säestyksellä esitti kaksi laulua kevätlinnuista.
Puheenvuoroja käytti vät tervehdyspuheen pitäjänä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pertti Koivumäki, juhlapuhujana tykistöprikaatin komentaja Markku Myllykangas ja varsinaisen tosi sotatarinan muistelijana Vihtori Siivo. Lisäksi oli seurakunnan ja nuorison tervehdykset.
Nuorison edustaja Waltteri Uurasjärvi toi lyhyesti kiitokset veteraaneille, että on hieno asia saada osoittaa näin kunnioitusta veteraaneillemme, joille emme koskaan pysty maksamaan kaikkea sitä, mitä te olette meille ansainneet.
Tervehdyspuheessa Pertti Koivumäki korosti nyt vietettävän kansallisen kunnia päivää sen johdosta, että veteraanimme ovat ensin taistelleet ja sitten rakentaneet yhden maailman parhaista hyvinvointivaltioista. On tärkeää, että tieto tästä siirtyy tuleville sukupolville vielä niin kauan kuin on jäljellä veteraanejamme, joista paikalla oli kaupunginhallituksen puheenjohtajan vanhemmatkin. Puheensa päätteeksi hän luki ainoana kansanedustajana sankarivainajan osan saaneen pappi Väinö Havaksen runon, jossa tämä kertoo esimerkillään viitoittaneensa miehen tien jälkipolville.
Eversti Myllykangas totesi veteraanien jättävän arvokkaan perinnön vaalittavaksi unohtamatta lottien ja kotirintaman naistenkaan raskasta työpanosta. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva kansan suurta luottamusta nauttiva puolustuslaitoksemme jatkaa tätä Suomen puolustamistehtävää muuttuvassa ajassamme v.2009 annetun puolustusselonteon viitoittamalla uudistushenkisellä ja kehityspainotteisella linjalla.
Vihtori Siivo elokuussa 97 vuotta täyttävä ikinuori veteraani kertoi ulkomuistista oman joukko-osastonsa vaikeista vaiheista ensin hyökkäysvaiheen menestyksen jälkeen v.1944 peräännyttäessä Maanselän kannaksella ylivoimaisen vihollisen tieltä Suojärvelle, Hyrsylänmutkaan ja Loimolaan. Siivo korostikin, että tämän hänen tarinansa lisäksi jokaisella veteraanilla on oma erilainen tarinansa sotakokemuksista, joita kannattaisi kuunnella.
Kankaanpäässä juhlan viettoon kuuluu ennen kaikkea kaupungin rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan järjestämä iltajuhla aiemman ammattioppilaitoksen juhlasalin sijasta nyt eka kertaa lukion juhlasalissa. Juhlaan kutsutaan myös naapurikuntien veteraaneja ja ainakin Jämijärveltä, Siikaisista, Honkajoelta ja Karviasta oli saavuttu, vaikka päivän valtakunnallinen pääjuhlakin oli suhteellisen lähellä Tampereella. Kello 12 on aina seppeleenlasku sankarihaudoille. Veteraanit ja veteraanikuoro vierailevat eri kouluissa kertomassa sota-ajoista ja vastaamassa koululaisten kysymyksiin.
Iltajuhla sujui perinteisin menoin. Sali oli koristeltu lipuin, kukin ja viherkasvein ja vaakunamännyin. Satakunnan sotilassoittokunta ja Kankaanpään veteraanikuoro esiintyivät, kuinkas muuten. Kasevan toiminnanjohtaja Susanna Leed Jämijärven kanttorin Heikki Havin säestyksellä esitti kaksi laulua kevätlinnuista.
Puheenvuoroja käytti vät tervehdyspuheen pitäjänä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pertti Koivumäki, juhlapuhujana tykistöprikaatin komentaja Markku Myllykangas ja varsinaisen tosi sotatarinan muistelijana Vihtori Siivo. Lisäksi oli seurakunnan ja nuorison tervehdykset.
Nuorison edustaja Waltteri Uurasjärvi toi lyhyesti kiitokset veteraaneille, että on hieno asia saada osoittaa näin kunnioitusta veteraaneillemme, joille emme koskaan pysty maksamaan kaikkea sitä, mitä te olette meille ansainneet.
Tervehdyspuheessa Pertti Koivumäki korosti nyt vietettävän kansallisen kunnia päivää sen johdosta, että veteraanimme ovat ensin taistelleet ja sitten rakentaneet yhden maailman parhaista hyvinvointivaltioista. On tärkeää, että tieto tästä siirtyy tuleville sukupolville vielä niin kauan kuin on jäljellä veteraanejamme, joista paikalla oli kaupunginhallituksen puheenjohtajan vanhemmatkin. Puheensa päätteeksi hän luki ainoana kansanedustajana sankarivainajan osan saaneen pappi Väinö Havaksen runon, jossa tämä kertoo esimerkillään viitoittaneensa miehen tien jälkipolville.
Eversti Myllykangas totesi veteraanien jättävän arvokkaan perinnön vaalittavaksi unohtamatta lottien ja kotirintaman naistenkaan raskasta työpanosta. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva kansan suurta luottamusta nauttiva puolustuslaitoksemme jatkaa tätä Suomen puolustamistehtävää muuttuvassa ajassamme v.2009 annetun puolustusselonteon viitoittamalla uudistushenkisellä ja kehityspainotteisella linjalla.
Vihtori Siivo elokuussa 97 vuotta täyttävä ikinuori veteraani kertoi ulkomuistista oman joukko-osastonsa vaikeista vaiheista ensin hyökkäysvaiheen menestyksen jälkeen v.1944 peräännyttäessä Maanselän kannaksella ylivoimaisen vihollisen tieltä Suojärvelle, Hyrsylänmutkaan ja Loimolaan. Siivo korostikin, että tämän hänen tarinansa lisäksi jokaisella veteraanilla on oma erilainen tarinansa sotakokemuksista, joita kannattaisi kuunnella.
torstai 22. huhtikuuta 2010
Unkariin
Islannin tulivuorenpurkauksen savupilvi on poistumassa Suomen yltä. Huomisaamuna pitäisi lentää Buda-Bestiin Noormarkun ystävyysseurakunnan vieraaksi. Näin blogin pitäminen jää muutamaksi päiväksi. Kevät on Unkarissa jo pitkällä, täällä Suomessa näyttää nopean lumien sulamisen jälkeen kevään tuleminen melkein pysähtyneen yöpakkasiin ja kylmähköihin päiviinkin. Koittaa se kevät vielä tännekin.
Syysvaalit
Marraskuussa pidetään seurakuntavaalit, ennakkoäänestys 1.-5.11. ja varsinaiset vaalipäivät 14.-15.11. Mutta en nyt tarkoita näitä vaaleja syysvaaleilla, vaan ennenaikaisia eduskuntavaaleja, joita esim. Timo Soini on vaatimassa ja täysillä perusteilla.
Eilisestä ydinvoimapäätöksestään huolimatta nykyhallitus on jumiutunut lähes vain toimitusministeriön tasolle uskaltamatta tehdä mitään tarvittavia kipeitä päätöksiä vaalien pelossa. Näin maassamme on lähes tyhjäkäyntiä, vaikka kaikkialla vaadittaisiin jämäköitä päätöksiä. Kaiken lisäksi pääministeri on ilmoittanut luopumisestaan, senkin tähden pitäisi kansan saada sanoa sanansa, koska ei ole järkeä nimittää väliaikaista hallituksen päämiestä muutamaksi kuukaudeksi. Ja nimenomaan Vanhasen suurimman puolueen puheenjohtajana kansa on äänestänyt pääministeriksi, ei suinkaan ketään nyt ehdolla olevista kepun puheenjohtajaehdokkaista. Lisäksi hallitus on nyt halvautunut vihreiden pysyttelemisestä hallituksessa, vaikka se tekee kaikkensa saadakseen hallituksen ydinenergiapäätöksen kumotuksi. Miten voi olla samaan aikaan hallituksessa ja hallitusta vastaan. Miten hallituskumppanit voivat sietää moista!
Hallitushan ei uskolla tehdä taloustilanteen pelastamiseksi mitään muuta kuin lisätä lainanottoa. Se ei pitkän päälle potki, siksi nopeasti olisi puututtuva verokäytäntöihin ja menoleikkauksiin.
Talouden ohella kipeän korjauksen tarpeessa on koko aluehallinto AVI:een ja ELY:een, kuten olen Satakunnan maakuntaliiton aluehallintopäivän annista kirjoittanut blogissani 14.4. Hallinnossahan meillä vallitsee täysi sekamelska.
Paras-hankkeen ajama vähintäin 20.000 hengen muodostamat sosiaali- ja terveysalan yhteistyöalueet eivät liioin ole tuoneet kaivattua selkeyttä eikä myöskään kustannusten kurissapysymistä, päinvastoin kun on sementoitu virkarakenne viideksi vuodeksi, ei välttämättä ole tapahtunut muuta kuin huomattavia palkankorotuksia, kun viranhaltijoilla on nyt isomman yhteisön vaatimat korkeammat palkat.
Pääministerin johdolla ollaan ajamassa eläkeuudistuskia, vaikka juuri on saatu voimaan joustava vanhuseläkkeelle siirtyminen 63-68 vuoden ikäisinä, eikä tästä uudestakaan järjestelmästä ole saatu kokemuksia.
Kuntien taloustilanne on täysin kestämätön. Valtiovalta vain jatkuvasti sysää kunnille uusia rasitteita osoittamatta mitään niiden rahoittamiseksi. Ja silti hallitus on koko ajan huutamassa, että kuntien pitää kiristää taloudenpitoaan ja selvitä omillaan, ja kuitenkin juuri kunnallisvero rasittaa suhteellisesti eniten pienituloisimpia. Mutta niinhän hallitus ajaakin kokoomuksen johdolla nimenomaan suurituloisimpia suosivaa politiikkaa.
Tässä muutamia kipeimpiä tarpeita, jotka olisi ratkaistava nopealla aikavälillä. Siksi tarvitsemme nopeasti uuden toimintakykyisen hallituksen. Syysvaaleilla se on aikaan saatavissa!
Eilisestä ydinvoimapäätöksestään huolimatta nykyhallitus on jumiutunut lähes vain toimitusministeriön tasolle uskaltamatta tehdä mitään tarvittavia kipeitä päätöksiä vaalien pelossa. Näin maassamme on lähes tyhjäkäyntiä, vaikka kaikkialla vaadittaisiin jämäköitä päätöksiä. Kaiken lisäksi pääministeri on ilmoittanut luopumisestaan, senkin tähden pitäisi kansan saada sanoa sanansa, koska ei ole järkeä nimittää väliaikaista hallituksen päämiestä muutamaksi kuukaudeksi. Ja nimenomaan Vanhasen suurimman puolueen puheenjohtajana kansa on äänestänyt pääministeriksi, ei suinkaan ketään nyt ehdolla olevista kepun puheenjohtajaehdokkaista. Lisäksi hallitus on nyt halvautunut vihreiden pysyttelemisestä hallituksessa, vaikka se tekee kaikkensa saadakseen hallituksen ydinenergiapäätöksen kumotuksi. Miten voi olla samaan aikaan hallituksessa ja hallitusta vastaan. Miten hallituskumppanit voivat sietää moista!
Hallitushan ei uskolla tehdä taloustilanteen pelastamiseksi mitään muuta kuin lisätä lainanottoa. Se ei pitkän päälle potki, siksi nopeasti olisi puututtuva verokäytäntöihin ja menoleikkauksiin.
Talouden ohella kipeän korjauksen tarpeessa on koko aluehallinto AVI:een ja ELY:een, kuten olen Satakunnan maakuntaliiton aluehallintopäivän annista kirjoittanut blogissani 14.4. Hallinnossahan meillä vallitsee täysi sekamelska.
Paras-hankkeen ajama vähintäin 20.000 hengen muodostamat sosiaali- ja terveysalan yhteistyöalueet eivät liioin ole tuoneet kaivattua selkeyttä eikä myöskään kustannusten kurissapysymistä, päinvastoin kun on sementoitu virkarakenne viideksi vuodeksi, ei välttämättä ole tapahtunut muuta kuin huomattavia palkankorotuksia, kun viranhaltijoilla on nyt isomman yhteisön vaatimat korkeammat palkat.
Pääministerin johdolla ollaan ajamassa eläkeuudistuskia, vaikka juuri on saatu voimaan joustava vanhuseläkkeelle siirtyminen 63-68 vuoden ikäisinä, eikä tästä uudestakaan järjestelmästä ole saatu kokemuksia.
Kuntien taloustilanne on täysin kestämätön. Valtiovalta vain jatkuvasti sysää kunnille uusia rasitteita osoittamatta mitään niiden rahoittamiseksi. Ja silti hallitus on koko ajan huutamassa, että kuntien pitää kiristää taloudenpitoaan ja selvitä omillaan, ja kuitenkin juuri kunnallisvero rasittaa suhteellisesti eniten pienituloisimpia. Mutta niinhän hallitus ajaakin kokoomuksen johdolla nimenomaan suurituloisimpia suosivaa politiikkaa.
Tässä muutamia kipeimpiä tarpeita, jotka olisi ratkaistava nopealla aikavälillä. Siksi tarvitsemme nopeasti uuden toimintakykyisen hallituksen. Syysvaaleilla se on aikaan saatavissa!
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Voi Mauria
Tuttu sanonta "Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä" tulee väkisinkin mieleen hallituksen energiapakettipäätöksistä. Gallupeissa yli puolet kansasta vastustaa kuolemanvaarallisen ydinenergian lisäämistä, kuitenkin Mauri Pekkarinen esittään kahden jättikokoisen ydinenergialaitoksen perustamista voisi jopa sanoa vastoin omaa pohjimmaista ajatustaan. Onhan hän usein tunnustanut ydinvoimalaitosten vaarat ja tietää jopa kepulaisista yli puolen olevan vastustavalla kannalla. Mutta totta on sekin vanha sanonta, että valta turmelee.
Moneen kertaan on tuotu esiin ydinenergian kaikki haittapuolet. Se on vanhentunutta, josta muissa maissa pyritään eroon. Kun muka väitetään sitä puhtaaksi energiaksi, on se päinvastoin kaikkea muuta, jo uraanin louhiminen on terveydelle vaarallista, ydinvoimaloiden turvallisuusriski on aina ihmisjärjelle hallitsematon, vaikka Mauri poika vakuuttaakin meidän suomalaisten voimaloidemme olevan täysin turvallisia. Mihin hän sen perustaa. Emmehän me edes osaa tehdä voimaloita, vaan ne ovat tuontitavaraa. Ne eivät siis edes suuremmin työllistä kotimaista työvoimaa. Olkiluodossa rakenteilla olevan voimalan valmistumisesta ei kukaan tiedä muuta kuin että se on vuosia myöhässä. Ydinjätteen tuhansia vuosia kestävästä säteilyvaarallisuudesta puhumattakaan. Onko meillä moraalista oikeutta jättää jälkipolville tällaista perintöä.
Hallituksen uusitiutuvien energioiden paketti sen sijaan on mitä kannatettavin. Ja juuri tälle rajattomat kasvumahdollisuudet omaavalle alalle meidän tulisi myös innovaatiotamme ja tuotantoamme kehittää. Jo oma tuotanto työllistää kymmeniä tuhansia täysin päinvastoin kuin ydinvoima, ja kehittyneen teknologian vientimahdollisuudet ovat rajattomat. On vain kysymys siitä, kuka ensinnä ennättää ja kenellä on kehittyneimmät tuotteet.
Kokoomuksen kylmyyttä ja meidän ihmisten turvallisuudesta piittaamattomuutta tulee eniten ihmetellä. Kylmä rahako saa kaiken ratkaista. Jopa meppi Eija-Riitta Korhola jopa valittaa hallituksen risupakettilinjasta, vaikka juuri siitä on löydettävissä tulevan energiatarpeen ratkaisut. Aurinko, tuuli, vesi, maanlämpö, säästäminen, kyllä mahdollisuuksia löytyy!
Moneen kertaan on tuotu esiin ydinenergian kaikki haittapuolet. Se on vanhentunutta, josta muissa maissa pyritään eroon. Kun muka väitetään sitä puhtaaksi energiaksi, on se päinvastoin kaikkea muuta, jo uraanin louhiminen on terveydelle vaarallista, ydinvoimaloiden turvallisuusriski on aina ihmisjärjelle hallitsematon, vaikka Mauri poika vakuuttaakin meidän suomalaisten voimaloidemme olevan täysin turvallisia. Mihin hän sen perustaa. Emmehän me edes osaa tehdä voimaloita, vaan ne ovat tuontitavaraa. Ne eivät siis edes suuremmin työllistä kotimaista työvoimaa. Olkiluodossa rakenteilla olevan voimalan valmistumisesta ei kukaan tiedä muuta kuin että se on vuosia myöhässä. Ydinjätteen tuhansia vuosia kestävästä säteilyvaarallisuudesta puhumattakaan. Onko meillä moraalista oikeutta jättää jälkipolville tällaista perintöä.
Hallituksen uusitiutuvien energioiden paketti sen sijaan on mitä kannatettavin. Ja juuri tälle rajattomat kasvumahdollisuudet omaavalle alalle meidän tulisi myös innovaatiotamme ja tuotantoamme kehittää. Jo oma tuotanto työllistää kymmeniä tuhansia täysin päinvastoin kuin ydinvoima, ja kehittyneen teknologian vientimahdollisuudet ovat rajattomat. On vain kysymys siitä, kuka ensinnä ennättää ja kenellä on kehittyneimmät tuotteet.
Kokoomuksen kylmyyttä ja meidän ihmisten turvallisuudesta piittaamattomuutta tulee eniten ihmetellä. Kylmä rahako saa kaiken ratkaista. Jopa meppi Eija-Riitta Korhola jopa valittaa hallituksen risupakettilinjasta, vaikka juuri siitä on löydettävissä tulevan energiatarpeen ratkaisut. Aurinko, tuuli, vesi, maanlämpö, säästäminen, kyllä mahdollisuuksia löytyy!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)