Kun mainitsee täällä blogissa Timo Soinin nimen, saa heti niskaansa muutaman ammattivastujan, joille Timon nimi ehdollistaa vastareaktion Pavlovin koirien sylkyerityskokeen tavoin. Mutta siitä huolimatta koskettelen taas keskiviikkoaamuista Timon haastattelua TV:n ykkösaamussa, siksi selkeää puhetta se oli siitä, missä nyt mennään. Ja tästä on taas yhtenä todisteena Heslingin Sanomien gallupilla teettämä tutkimus politiikan tilasta, jossa PerusSuomalaisten todettiin onnistuneen parhaiten oppositiopolitiikassa yli 40% mielestä.
Timo vastaili toimittajan koukkuihin suorasti. Työ ei ole helppoa, ma-to Brysselissä, viikonloppuna on johdettava puoluetta. Sitä ei pitkän päälle jaksaisi, siksi Timo palaa vaaleissa eduskuntaan niin kuin on etukäteen ilmoittanut ja varamieheksi Brysselin koneeseen nousee Sampo Terho. Kolmen ystävän Ilkka Hakalehdon, Tony Halmeen ja Urpo Leppäsen poismenokin on tuonut oman raskaan panoksensa. Viimeksihän Timo puolusti oman ryhmänsä Vapaan ja Demokraattisen Euroopan tuella yrittäjäliikennöitsijöitä ja joutuu jatkuvasti paikan päällä toteamaan entistä vakuuttuneempana: Missä EU siellä ongelma. Ratkaisuna olisi paluu vapaakauppa-alueeseen ja talousyhteisöön.
PerusSuomalaisten kannatuksen lisäys ja tuleva eduskuntavaalimenestys johtuu juuri selkeästä linjasta maahanmuuttokysymyksessä: maassa maan tavalla ja Eurooppapolitiikassa. Lisäksi esiin nousee luonnollisesti talous- ja työllisyyskysymykset sekä sosiaaliasiat: eläkkeet, perhehoito, omaishoito, joka erityisesti nousee entistä merkittävämmäksi.
Toimittajan väitteeseen, ettei PS:lla ole rakentavia vaihtoehtoja, Timo totesi niistä juuri kertoneensa ja ilmastomuutoksen estämiseen on syksyyn mennessä tulossa vaihtoehtoisen ratkaisu nnykyisen päästökauppajärjestelmän tilalle ominnaispäästöjen suuntaan.
On pelkästään hyvää vanhojen puolueiden tulo myötäilemään PerusSuomalaisten kantoja, mutta se ei kylläkään kuulosta uskottavalta. Jos iso syöksy eli kunnon voitto tulee, on myöskin oltava valmiita ottamaan vastuuta esim. sisäministerinä tai alue-ja kuntaministerinä paras-hankkeen tuotua vain sekasortoa.
PerusS ei ole vain yhden miehen eikä pelkästään miesten puolue, lisääntyvästi myös naiset ottavat yhteyttä ja tulevat toimintaan. Timolla on myös esikuntaa ja pari kovaa nimeä takataskussa ehkäpä Porin puoluevaltuuston kokouksessa julkistettavaksi. Kaiken kaikkiaan kaikki puolueen kannalta näyttää lupaavalta.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Muistelukokoontuminen
Tänään Noormarkun juuri hiljan 75 vuotta täyttänyt lähetyssihteeri Ritva Mustajärvi oli ystävällisesti kutsunut meidät kuun vaihteessa Inkerin kirkon tutustumismatkalla olleet muisteluiltaan. Kutsua olivatkin noudattaneet lähes kaikki mukanaolleet ja kyl´ kannattikin kokoontua, siksi paljon oli matkalta kertynyt muistoja.
Jussi Isosaari nykytekniikan ihmeellisenä taitajana sai näytettyä meille kolmenkin ottamia kuvia oikein koneen kautta, omiaan, Jämijärven edellisen suntion Simo Laakson ja Noormarkun diakonissan Helvi Loijaksen. Kuvat ja muutamat filminpätkät palauttivat elävästi monia kokemiamme hetkiä ja tapahtumia. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Lisäksi näimme monen muunkin ottamia komeita valokuvia nippukaupalla. Näin muistoja on talletettu vielä jälkeenpäinkin mieliin palautettavaksi. Minäkin sain lahjaksi dvd-levyn, vaikkei vielä ole hankittukaan sen näyttölaitetta.
Mehän saimme makallamme tutustua aika moneen Inkerin kirkon seurakuntaan. Ensinnäkin Noormarkun seurakunnan ystävyysseurakuntaan Sodderiin heidän kirkkossaan Nova Peskissa. Sitten Juho ja Lyyli Pakkarin johdolla Tsalnaan samoin heidän kirkossaan. Petroskoin uutta vielä käyttökiellossa olevaa kirkkoa esitteli kirkkoherra Viktor Grinevits. Kontupohjan kirkossa saimme olla mukana jumalanpalveluksessa. Ja vielä paluumatkalla pistäydyimme oppaan johdolla Aunuksen kirkossa. Ja tietysti meno- ja paluumatkalla yövyimme Ruskealan kirkossa, jonne puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinosen veli on rakentanut kirkon yhteyteen oikein majatalon.
Uutena ilahduttavana tietona saimme kuulla Petroskoin seurakunnan saaneen lopultakin luvan tuoda Suomessa valmiina olevan kirkon kaluston ilman sille aiemmin määrättyä kohtuuttoman korkeaa tullia. Näin viimeistelytöiden jälkeen jo viime syksynä vihityssä kirkossa päästään lopultakin pitämään jumalanpalveluksia keskellä kaupunkia Lohijoen rannalla. Nythän alusta vuodesta 1970 alkaen on kokoonnuttu kaupungin laitamalla alunperin sieltä hankitussa omakotitalossa, jota on laajennettu ja rakennettu pihaan seurakuntatalokin. Niinkuin eräs matkalaisistamme totesi, rukoukset on kuultu.
Kyllä itsekullekin tekisi hyvää käydä katsomassa miten itärajan takana eletään, osattaisiin sitten antaa kaikesta huolimatta arvoa meidän suomalaisten elämälle, joka venäläisiin verrattuna on sittenkin ruhtinaallista. Ei Inkerin luterilainen kirkkokaan pystyisi tulemaan toimeen ilman meidän suomalaisten ja kirkkomme antamaa niin henkistä kuin aineellistakin tukea.
Jussi Isosaari nykytekniikan ihmeellisenä taitajana sai näytettyä meille kolmenkin ottamia kuvia oikein koneen kautta, omiaan, Jämijärven edellisen suntion Simo Laakson ja Noormarkun diakonissan Helvi Loijaksen. Kuvat ja muutamat filminpätkät palauttivat elävästi monia kokemiamme hetkiä ja tapahtumia. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Lisäksi näimme monen muunkin ottamia komeita valokuvia nippukaupalla. Näin muistoja on talletettu vielä jälkeenpäinkin mieliin palautettavaksi. Minäkin sain lahjaksi dvd-levyn, vaikkei vielä ole hankittukaan sen näyttölaitetta.
Mehän saimme makallamme tutustua aika moneen Inkerin kirkon seurakuntaan. Ensinnäkin Noormarkun seurakunnan ystävyysseurakuntaan Sodderiin heidän kirkkossaan Nova Peskissa. Sitten Juho ja Lyyli Pakkarin johdolla Tsalnaan samoin heidän kirkossaan. Petroskoin uutta vielä käyttökiellossa olevaa kirkkoa esitteli kirkkoherra Viktor Grinevits. Kontupohjan kirkossa saimme olla mukana jumalanpalveluksessa. Ja vielä paluumatkalla pistäydyimme oppaan johdolla Aunuksen kirkossa. Ja tietysti meno- ja paluumatkalla yövyimme Ruskealan kirkossa, jonne puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinosen veli on rakentanut kirkon yhteyteen oikein majatalon.
Uutena ilahduttavana tietona saimme kuulla Petroskoin seurakunnan saaneen lopultakin luvan tuoda Suomessa valmiina olevan kirkon kaluston ilman sille aiemmin määrättyä kohtuuttoman korkeaa tullia. Näin viimeistelytöiden jälkeen jo viime syksynä vihityssä kirkossa päästään lopultakin pitämään jumalanpalveluksia keskellä kaupunkia Lohijoen rannalla. Nythän alusta vuodesta 1970 alkaen on kokoonnuttu kaupungin laitamalla alunperin sieltä hankitussa omakotitalossa, jota on laajennettu ja rakennettu pihaan seurakuntatalokin. Niinkuin eräs matkalaisistamme totesi, rukoukset on kuultu.
Kyllä itsekullekin tekisi hyvää käydä katsomassa miten itärajan takana eletään, osattaisiin sitten antaa kaikesta huolimatta arvoa meidän suomalaisten elämälle, joka venäläisiin verrattuna on sittenkin ruhtinaallista. Ei Inkerin luterilainen kirkkokaan pystyisi tulemaan toimeen ilman meidän suomalaisten ja kirkkomme antamaa niin henkistä kuin aineellistakin tukea.
Kesän kauneutta omakotitalossa
Kotipihan kesässä riittää ihmettelemistä eikä työkään koskaan lopu, on meillä siksi suuri tontti. Tuntuukin ihmeeltä, että ennen tämä Takaveräjän tontti oli kokonaisuudessaan perunamaana ja meidän perhe sitten talven aikana söi kaikki tämän suuren alueen kasvattamat perunat. Alapuolella on seurakunnan peltoja, aikoinaan niitä viljeli esim. pastori Tauno Laakson myös monilapsinen perhe. Nyt pellot näyttävät olevan oman onnensa nojassa. Hyvä järvimaisema näkyy niiden yli, kaavotettu ne on kyllä pienkerrostaloille.
Nyt tontillamme on melkoinen talo, silti riittää monenlaista aluetta. Yhdessä nurkassa tosiaan on pelkästään muutama omenapuu ja niiden takana sireenejä. Ruokojärvenkatu reunustaa tonttia kahdelta puolelta ja kadun reunassa kasvaa orapihlaja-aita. Tontin ala-osassa on raakileita täynnä olevat marjapensaa, joista tulee mehuja niin, että viimevuotisia mehuja on vielä jäljellä liiaksikin. Toisessa päässä on muutama perunapenkki, joista myös riitti syötäviin niin, että osa siemenestäkin on viime kesän satoa. Pellon takaosassa vielä on melkoinen pöheikkö: komposti kompostoreineen, vuoristomäntyjä, parhaillaan kukkivia juhannusruusujakin.
Puitakin riittää, kaksi suurta koivua ja kaksi tosi korkeaa erikoiskuusta, joista toisen oksat ovat kuivumassa, vain latva on yhä tuorreen vihreä. On saniaisalue talon varjoisalla puolella, talon päädyssä myös melkoinen pensaspöheikkö ja pari puutakin, kukkapenkkejäkin eri puolilla ja nurmikkoakin ihan riittävästi leikattavaksi. Oma autotie yläosassa koko tontin pituudelta kääntöpaikkoineen ja parkkipaikkakin, josta pääseen suoraan asuinkerrokseen. Kadulta sitten pääsee ajamaan talon alakerrassa olevaan autotalliin asuntotasolla olevan parvekkeen alapuolelta, talo kun on sopivasti rinteessä ja on arkkitehtienon Kalle Räikkeen taidokkaasti maaston mukaan suunnittelema.
Harvoja perunavakoja sai jo toistamiseen olla mullittemassa, sillä suurin osa peltoalueesta on tavallaan luonnontilassa kukkia ja ruohoa kasvavana ja sille alueelle velipoika istutti pari kolme vuotta sitten viisi kuusta, jotka ovat hyvin lähteneet kasvamaan. Tontin viettävyydestä johtuen nurmikko-osalle on tehty kivipenger, jonka alareunassa on luonnonkukkia ja metsämansikkojakin on juuri kypsymässä, niitä ei henno ajaa ruohonleikkurilla. Lipputankokin
on alanurmikolla. Keinu on nurmikon yläosassa, johon pääseen suoraan talon alakerran ovesta.
Omakotiasujana riittää siis työtä, mutta voi myös seurata läheltä kesän edistymistä ja luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta. Ja työ ei lopu eikä koskaan tule valmiiksi.
Nyt tontillamme on melkoinen talo, silti riittää monenlaista aluetta. Yhdessä nurkassa tosiaan on pelkästään muutama omenapuu ja niiden takana sireenejä. Ruokojärvenkatu reunustaa tonttia kahdelta puolelta ja kadun reunassa kasvaa orapihlaja-aita. Tontin ala-osassa on raakileita täynnä olevat marjapensaa, joista tulee mehuja niin, että viimevuotisia mehuja on vielä jäljellä liiaksikin. Toisessa päässä on muutama perunapenkki, joista myös riitti syötäviin niin, että osa siemenestäkin on viime kesän satoa. Pellon takaosassa vielä on melkoinen pöheikkö: komposti kompostoreineen, vuoristomäntyjä, parhaillaan kukkivia juhannusruusujakin.
Puitakin riittää, kaksi suurta koivua ja kaksi tosi korkeaa erikoiskuusta, joista toisen oksat ovat kuivumassa, vain latva on yhä tuorreen vihreä. On saniaisalue talon varjoisalla puolella, talon päädyssä myös melkoinen pensaspöheikkö ja pari puutakin, kukkapenkkejäkin eri puolilla ja nurmikkoakin ihan riittävästi leikattavaksi. Oma autotie yläosassa koko tontin pituudelta kääntöpaikkoineen ja parkkipaikkakin, josta pääseen suoraan asuinkerrokseen. Kadulta sitten pääsee ajamaan talon alakerrassa olevaan autotalliin asuntotasolla olevan parvekkeen alapuolelta, talo kun on sopivasti rinteessä ja on arkkitehtienon Kalle Räikkeen taidokkaasti maaston mukaan suunnittelema.
Harvoja perunavakoja sai jo toistamiseen olla mullittemassa, sillä suurin osa peltoalueesta on tavallaan luonnontilassa kukkia ja ruohoa kasvavana ja sille alueelle velipoika istutti pari kolme vuotta sitten viisi kuusta, jotka ovat hyvin lähteneet kasvamaan. Tontin viettävyydestä johtuen nurmikko-osalle on tehty kivipenger, jonka alareunassa on luonnonkukkia ja metsämansikkojakin on juuri kypsymässä, niitä ei henno ajaa ruohonleikkurilla. Lipputankokin
on alanurmikolla. Keinu on nurmikon yläosassa, johon pääseen suoraan talon alakerran ovesta.
Omakotiasujana riittää siis työtä, mutta voi myös seurata läheltä kesän edistymistä ja luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta. Ja työ ei lopu eikä koskaan tule valmiiksi.
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Nostalgiaa
Ehkä näin päivän käännyttyä lyhyemmäksi tulee mieleen monia menneisyyden muistoja, miten aika ei enää palaa eikä tapahtuneita saa toiseksi. Monien poisnukkuneiden kuvia ja elämänvaiheita on tullut mieleen, samoin omaan elämään sisältyviä eri asioita, joista on muisto vain jäljellä. Näin siitä huolimatta, että tänäänkin vanhassa kirkkoherrapitäjässäni Jämijärvellä sain metsäkirkossa tavata sata ja Tykköön aitoilla kesälauluhetkessä viisikymmentä vanhaa tuttua seurakuntalaista.
Tästä elämästä kutsuttujen joukossa on monia tuntemiani. Professori Jaakko Elenius tuli Heränneiden ylioppilaskodin johtajaksi oltuani kodissa jo muutaman vuoden. Hän oli myös tulevan vaimoni esimies ja myöhemmin myös minun esimieheni Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajana toimiessani pappisurani aluksi kymmenen vuotta körttikansan aluesihteerinä. Jaska nukkui nyt pois seitsämänkymppisenä vaikean sairauden murtamana. Hänen äitinsä kotona Ylihärmässä sen sijaan elää yhä yli yhdeksänkymppisenä. Jaskan nuorempi veli Jussi oli kodin poikia samaan aikaan siellä olessani ja on nyt eläkkeellä papin virasta Vaasasta. Jaskan pojat Antti ja Juhani ovat myös pappeja. Eeva-Liisa, Jaskan vaimo on sairaanhoitaja ja on Lapuan tuomiokapitulin lakimiesasessori Jussi Liljan sisko.
Jaska oli myös oppinut toimien professori Lauri Haikolan assistenttina yli kymmenen vuotta. Jaskan kirjoituksista koottuja kirjoja löytyy hyllystäni kolme: 1)Vakavin kasvoin, iloisin mielin, kirjoitelmia herännäisyydestä, 2)Hyvä ihminen, 35 hyvettä, 3)Hyvä sana, Kotimaassa olleita kirjoituksia. Jaskahan toimi niin Pohjalaisen kuin Kotimaankin päätoimittajana. Viimeisessä Kotimaa-lehdessä Simo Huhta kirjoittaa hänestä laajan muistokirjoituksen, johon ei ole paljoa lisättävää. Jaakka halusi olla vetämässä kirkon uudistuksen linjaa tässä ajassa eläen muistaen kirkon kuuluvan kaikille ilman mitään rajoittavaa seinämää. Rauha hänen muistolleen.
Hesarista näin levikkipäällikkö Veikko Pölläsen kuolleen 73-vuotiaana Kesälahdella, joka tällä hetkellä on ainoa kunta, jonka hallituksen puheenjohtaja on perussuomalainen niin´ikään hyvin tuntemani Jaakko Uuksulainen. Pölläsen opin tuntemaan värikkäänä karjalaisena persoonana Kotimaa-lehden asioissa. Hän oli ollut myös SMP:n järjestöpäällikkönä 1970-luvun alussa, mutta siirtyi sitten omaksi vahingokseen seteliselkärankaisten eli Skypin leipiin.
Viimeiset siunaukset Kankaanpäässä ovat myös laittaneet ajattelemaan ihmiselämää, kun toinen vainaja oli 92-vuotias ja toinen 62-vuotias, perheenäitejä kumpainenkin. Näin erilainen osa meillä ihmisillä voi olla ja kuitenkin kokonainen ja varmasti myös meidän parhaaaksemme tarkoitettu elämä on eletty loppuun asti. Niin, mikä on ihminen, että Sinä Jumala häntä muistat,tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin, Sinä teit hänestä lähes jumal´olennon. Näin suurenmoinen on sittenkin kaikesta huolimatta meidän jokaisen osamme!
Tästä elämästä kutsuttujen joukossa on monia tuntemiani. Professori Jaakko Elenius tuli Heränneiden ylioppilaskodin johtajaksi oltuani kodissa jo muutaman vuoden. Hän oli myös tulevan vaimoni esimies ja myöhemmin myös minun esimieheni Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajana toimiessani pappisurani aluksi kymmenen vuotta körttikansan aluesihteerinä. Jaska nukkui nyt pois seitsämänkymppisenä vaikean sairauden murtamana. Hänen äitinsä kotona Ylihärmässä sen sijaan elää yhä yli yhdeksänkymppisenä. Jaskan nuorempi veli Jussi oli kodin poikia samaan aikaan siellä olessani ja on nyt eläkkeellä papin virasta Vaasasta. Jaskan pojat Antti ja Juhani ovat myös pappeja. Eeva-Liisa, Jaskan vaimo on sairaanhoitaja ja on Lapuan tuomiokapitulin lakimiesasessori Jussi Liljan sisko.
Jaska oli myös oppinut toimien professori Lauri Haikolan assistenttina yli kymmenen vuotta. Jaskan kirjoituksista koottuja kirjoja löytyy hyllystäni kolme: 1)Vakavin kasvoin, iloisin mielin, kirjoitelmia herännäisyydestä, 2)Hyvä ihminen, 35 hyvettä, 3)Hyvä sana, Kotimaassa olleita kirjoituksia. Jaskahan toimi niin Pohjalaisen kuin Kotimaankin päätoimittajana. Viimeisessä Kotimaa-lehdessä Simo Huhta kirjoittaa hänestä laajan muistokirjoituksen, johon ei ole paljoa lisättävää. Jaakka halusi olla vetämässä kirkon uudistuksen linjaa tässä ajassa eläen muistaen kirkon kuuluvan kaikille ilman mitään rajoittavaa seinämää. Rauha hänen muistolleen.
Hesarista näin levikkipäällikkö Veikko Pölläsen kuolleen 73-vuotiaana Kesälahdella, joka tällä hetkellä on ainoa kunta, jonka hallituksen puheenjohtaja on perussuomalainen niin´ikään hyvin tuntemani Jaakko Uuksulainen. Pölläsen opin tuntemaan värikkäänä karjalaisena persoonana Kotimaa-lehden asioissa. Hän oli ollut myös SMP:n järjestöpäällikkönä 1970-luvun alussa, mutta siirtyi sitten omaksi vahingokseen seteliselkärankaisten eli Skypin leipiin.
Viimeiset siunaukset Kankaanpäässä ovat myös laittaneet ajattelemaan ihmiselämää, kun toinen vainaja oli 92-vuotias ja toinen 62-vuotias, perheenäitejä kumpainenkin. Näin erilainen osa meillä ihmisillä voi olla ja kuitenkin kokonainen ja varmasti myös meidän parhaaaksemme tarkoitettu elämä on eletty loppuun asti. Niin, mikä on ihminen, että Sinä Jumala häntä muistat,tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin, Sinä teit hänestä lähes jumal´olennon. Näin suurenmoinen on sittenkin kaikesta huolimatta meidän jokaisen osamme!
lauantai 26. kesäkuuta 2010
Lippu on laskettu
Pessimistit aina sanovat, että juhannuksena kesä on mennyt, kun päiväkin rupeaa lyhenemään. Kieltämättä vähän haikealla mielellä olin laskiessani yöttömän yön salossa olleen siniristilipun. Se joutui kestämään monenlaista säätä: yöajan täysin tuulettomassa ilmassa salkoa vasten riippuen, iltapäivän kovien kuurojen aikana likomärkänä roikkuen, loppuajan kovassa tuulessa uljaasti hulmuten.
Edelliset kesät ovat sujuneet työn merkeissä. Peräkanaa ilman taukoa eri seurakunnissa ollen ei ollut mitään kesälomia, niinpä viime kesänä kävin kokonaisen yhden kerran mökillä saunomassa. Eilen aattoiltana tuli tämä määrä täyteen, ilmeisesti tänä kesänä pääsee rantasaunalle useammankin kerran. Ehkä sitten talvella myös sinne terveyttä tuovaan avantoonkin, jossa en hyvistä aikomuksista huolimatta ole ollut kahteen talveen, edellistalvena saunassa oli lämpö ja avanto pumpun avulla auki, viime talvena enää vain saunassa lämpö, ei avantoa. Kylläkin ensi talvena painaa huhtikuun vaalit päälle. Eipä silti se avanto ihan välttämätönkään ole, vain onko vanhoja pohjia, sillä en juurikaan ole sairastellut flussia enkä muutakaan useaan vuoteen.
Eihän tämä juhannuskaan täysin ole ohi pelkällä lipun laskulla. Onhan huomenna vielä sunnuntai ja aurinkoa on luvattu. Olin tänään Jämijärvellä pitämässä messua ja sain vihkiä nuoren parin kirkossa. Aiemminhan juhannushäät olivat hyvin yleisiä, nykyään häitä pidetään melkein muina viikoina kuin juhannuksena. Huomenna olen jo perinteiseksi Jämijärvellä muodostuneessa metsäkirkossa Jämiharjulla ja on huomenna myös kesälaulutilaisuus Tykköön kyläyhdistyksen rakentamilla aitoillakin. Siellä on mukana jämijärveläisten hyvin tuntema Seppo Sjöman haitareineen. Niin että juhannusta saa edelleen juhlia oikein olan takaa. Ja kyllähän kesääkin riittää vielä monen kuukauden ajaksi!
Edelliset kesät ovat sujuneet työn merkeissä. Peräkanaa ilman taukoa eri seurakunnissa ollen ei ollut mitään kesälomia, niinpä viime kesänä kävin kokonaisen yhden kerran mökillä saunomassa. Eilen aattoiltana tuli tämä määrä täyteen, ilmeisesti tänä kesänä pääsee rantasaunalle useammankin kerran. Ehkä sitten talvella myös sinne terveyttä tuovaan avantoonkin, jossa en hyvistä aikomuksista huolimatta ole ollut kahteen talveen, edellistalvena saunassa oli lämpö ja avanto pumpun avulla auki, viime talvena enää vain saunassa lämpö, ei avantoa. Kylläkin ensi talvena painaa huhtikuun vaalit päälle. Eipä silti se avanto ihan välttämätönkään ole, vain onko vanhoja pohjia, sillä en juurikaan ole sairastellut flussia enkä muutakaan useaan vuoteen.
Eihän tämä juhannuskaan täysin ole ohi pelkällä lipun laskulla. Onhan huomenna vielä sunnuntai ja aurinkoa on luvattu. Olin tänään Jämijärvellä pitämässä messua ja sain vihkiä nuoren parin kirkossa. Aiemminhan juhannushäät olivat hyvin yleisiä, nykyään häitä pidetään melkein muina viikoina kuin juhannuksena. Huomenna olen jo perinteiseksi Jämijärvellä muodostuneessa metsäkirkossa Jämiharjulla ja on huomenna myös kesälaulutilaisuus Tykköön kyläyhdistyksen rakentamilla aitoillakin. Siellä on mukana jämijärveläisten hyvin tuntema Seppo Sjöman haitareineen. Niin että juhannusta saa edelleen juhlia oikein olan takaa. Ja kyllähän kesääkin riittää vielä monen kuukauden ajaksi!
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Jo valkenee kaukainen ranta
Sydänsuven ja yöttömän yön kokeneina me suomalaiset saamme olla onnellisia. Näitä herkimpiä tuntojamme mestarilliset runoilijamme ja kirjailijamme ovat pukeneneet sanoiksi jo Aleksis Kivestä, Sakari Topeliuksesta ja Eino Leinosta alkaen.
Laps´ Suomen ällös vaihda pois sun maatas ihanaa! (Topelius) - Olet maamme armahin Suomenmaa, ihanuuksien ihmemaa! (Erkko) - Maa kunnasten ja laaksoen, mi on tuo kaunoinen? (Kivi) - Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu. (Juva) - Täällä, Pohjan tähden alla, on nyt kotomaamme. (Granlund) - Honkain keskellä mökkini seisoo Suomenni soreassa salossa. (Koskinen).
Juhannusyön hetkii kuuluu eittämättömästi Kiven Jo valkenee kaukanen ranta /ja koillisest aurinko nousee /ja auteret kiirehtii pois, /kosk Pohjolan palkeet käyvät, /kosk mennyt on yö, /kosk kimmeltää kesäinen aamu /ja linnut ne laulelee. Kiven kynästä on myös runo Sunnuntai: Mä muistan sen lempeän lakson, ainiaan muistan sen, mis istuin ma neitoni kanssa, hellästi syleillen; ja kiirehti kesäinen päivä, sunnuntaipäivä tyyni.
Läksin minä kesäyönä käymään /siihen laaksohon, kussa kuuntelin päivää, /kussa lintuset laulaa, /metsäkanatkin ne pauhaa, /ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa./ on tuntemattoman tekijän runoilema. J.L. Runebergsanoitti Lähteellä: Suo, lähde kaunis, katselen likellä vettäsi, kuin pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi.
Eino Leino: Ruislinnun laulu korvissani, /tähkäpäiden päällä täysi kuu; /kesäyön on onni omanani, /kaskisavuun laaksot verhouu. /En ma iloitse, en sure, huokaa; /mutta metsän tummuus mulle tuokaa, /puunto pilven, johon päivä hukkuu, /siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, /tuoksut vanamon ja varjot veen; /niistä sydämeni laulun teen.
Laps´ Suomen ällös vaihda pois sun maatas ihanaa! (Topelius) - Olet maamme armahin Suomenmaa, ihanuuksien ihmemaa! (Erkko) - Maa kunnasten ja laaksoen, mi on tuo kaunoinen? (Kivi) - Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu. (Juva) - Täällä, Pohjan tähden alla, on nyt kotomaamme. (Granlund) - Honkain keskellä mökkini seisoo Suomenni soreassa salossa. (Koskinen).
Juhannusyön hetkii kuuluu eittämättömästi Kiven Jo valkenee kaukanen ranta /ja koillisest aurinko nousee /ja auteret kiirehtii pois, /kosk Pohjolan palkeet käyvät, /kosk mennyt on yö, /kosk kimmeltää kesäinen aamu /ja linnut ne laulelee. Kiven kynästä on myös runo Sunnuntai: Mä muistan sen lempeän lakson, ainiaan muistan sen, mis istuin ma neitoni kanssa, hellästi syleillen; ja kiirehti kesäinen päivä, sunnuntaipäivä tyyni.
Läksin minä kesäyönä käymään /siihen laaksohon, kussa kuuntelin päivää, /kussa lintuset laulaa, /metsäkanatkin ne pauhaa, /ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa./ on tuntemattoman tekijän runoilema. J.L. Runebergsanoitti Lähteellä: Suo, lähde kaunis, katselen likellä vettäsi, kuin pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi.
Eino Leino: Ruislinnun laulu korvissani, /tähkäpäiden päällä täysi kuu; /kesäyön on onni omanani, /kaskisavuun laaksot verhouu. /En ma iloitse, en sure, huokaa; /mutta metsän tummuus mulle tuokaa, /puunto pilven, johon päivä hukkuu, /siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, /tuoksut vanamon ja varjot veen; /niistä sydämeni laulun teen.
torstai 24. kesäkuuta 2010
Soinilla on tilaa
Vaikka kenenkään saamat äänet eivät ole hänen omiaan kuin juuri käydyissä vaaleissa, niin silti äänisaaliita tarkastellaan, kuin ne olisivat ehdokkaan omistamia ääniä. Tästä pohdinnasta on nyt Uusimaa malliesimerkki, kuka kerää luopujien Sauli Niinistön, Matti Vanhasen ja vaikkapa Antti Kalliomäen äänet. Yksistään Niinistön äänipotti oli eduskuntavaalien ääniharavana 60 563, Matti Vanhanen sai toiseksi eniten 24 112, mutta kolmantena tuleekin sitten jo Timo Soini 19 859. Kaikki olivat ehdokkaina juuri Uudellamaalla.
Asian tekee perin mielenkiintoiseksi se, että Uusimaa on maan ylivoimaisesti suurin vaalipiiri ja sieltä valitaan peräti 34 edustajaa kun pienimmistä Pohjois-Karjalasta ja Lapista tulee vain 6 ja 7 kansanedustajaa. Uusimaa on siis paljon vartijana ja Timo Soinille on kaikki mahdollista, kun molemmat edellä olevat ovat poissa kuvioista. Kokoomus tosin heittää tulee Uudellamaalla aiemmin Pohjois-Savosta ehdokkaana olleen puheenjohtajansa Jyrki Kataisen ja keskustallakin on 16 390 äänen Paula Lehtomäki ja miksei demareillakin Maria Gusenina-Richardson 12 578 ääntä.
Mutta kaikken kaikkiaan Timo Soinilla on nyt viime EU-vaalien ykkösenä tuhannen taalan paikka, niinpä hänelle povataa lähes Niinistön äänisaalista. Kun siihen lisätään muiden ehdokkaiden kuten istuvan kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lernerin äänet, ei 5-6 edustajan läpivieminen ole mahdotonta. Tämä kuvastaa sitäkin, miten suuret vaalipiirit ovat nykyisin ratkaisuasemassa, kun todella koko Lapista valitaan yhteensä vain sama 6 edustajaa.
Näin johtavat oikeistopuolueet tahtomattaan ovat tekemässä Soinille jälleen kerran tilaisuuden yllättää jättipotilla! Kansa on todella kyllästynyt Jyrkin ja Vanhasen junailemiin Kreikan tukiin ja pienituloisimpia raskaimmin koetteleviin veroratkaisuihin.
Asian tekee perin mielenkiintoiseksi se, että Uusimaa on maan ylivoimaisesti suurin vaalipiiri ja sieltä valitaan peräti 34 edustajaa kun pienimmistä Pohjois-Karjalasta ja Lapista tulee vain 6 ja 7 kansanedustajaa. Uusimaa on siis paljon vartijana ja Timo Soinille on kaikki mahdollista, kun molemmat edellä olevat ovat poissa kuvioista. Kokoomus tosin heittää tulee Uudellamaalla aiemmin Pohjois-Savosta ehdokkaana olleen puheenjohtajansa Jyrki Kataisen ja keskustallakin on 16 390 äänen Paula Lehtomäki ja miksei demareillakin Maria Gusenina-Richardson 12 578 ääntä.
Mutta kaikken kaikkiaan Timo Soinilla on nyt viime EU-vaalien ykkösenä tuhannen taalan paikka, niinpä hänelle povataa lähes Niinistön äänisaalista. Kun siihen lisätään muiden ehdokkaiden kuten istuvan kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lernerin äänet, ei 5-6 edustajan läpivieminen ole mahdotonta. Tämä kuvastaa sitäkin, miten suuret vaalipiirit ovat nykyisin ratkaisuasemassa, kun todella koko Lapista valitaan yhteensä vain sama 6 edustajaa.
Näin johtavat oikeistopuolueet tahtomattaan ovat tekemässä Soinille jälleen kerran tilaisuuden yllättää jättipotilla! Kansa on todella kyllästynyt Jyrkin ja Vanhasen junailemiin Kreikan tukiin ja pienituloisimpia raskaimmin koetteleviin veroratkaisuihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)